Mustikkamaan kesäteatterin alueelta löytyi muutama vuosi sitten ”Lapualaisoopperan kummituksen” käsiohjelma. Näytelmä oli suunniteltu Ylioppilasteatterin 100-vuotisjuhlaesitykseen, mutta vasta tänä kesänä juuri YT:n juhlavuonna näytelmä saatiin tehdyksi. Meno Mustikkamaalla on yhtä railakasta kuin 60 vuotta sitten Lapualaisoopperan esityksissä. Arvo Salon rauhansanoma on ajankohtaista edelleen, mutta nyt ei isketä lapualaiseen fasismiin, vaan nykypäivään.
Nyky-Suomea kuvataan jo Lapualaisoopperan kummituksen julisteessa: linnut lentävät muodostelmassa – joukossa varmaan rauhankyyhkyjäkin – mutta lintujen jälkeen muodostelmassa ovatkin F 35 -hävittäjät. Eikä näin muuttunutta tilannetta saa arvostella. Suomalaiset on muilutettu militarismiin ja sotaan valmistautumiseen. Lapuan liikkeen Jussi Muilu pakkokyyditsi 30-luvulla kommunisteja, pasifisteja ja muita fasisminvastustajia syrjemmälle metsään hakattavaksi tai muilutettiin Neuvostoliiton rajan yli. Lapualaisten keksimä tempaus oli myös vastustajien istuttaminen kusiaispesään. Nyt Mustikkamaalla esitetään muurahaisille toivomus, että nouskaa tekin sieltä sorron yöstä.
Näytelmä kertoo YT:n 100-vuotisnäytelmän harjoituksista. Koska nykyajassa ollaan, tulee paikalle myös luutnantti Purho varusmiesten kanssa opettamaan teatterinuorisolle sotilaallisuutta. Tästä ei sitten olekaan pitkä matka kielen, mielen ja yhteiskunnan militarisoituviin syvyyksiin. Väliajan jälkeen taivaalta putoaa näyttämön lähimetsään lennossaan epäonnistunut tuntematon objekti, mahtaako olla sotadrooni vai mikä?
Entisestään tilanne pahenee, kun Rajavartiolaitos ottaa YT:n käyttämän alueen omaan hallintaansa. Yh:tkin järjestetään. Rauhasta puhuminen on rikollista sotaan valmistautuvassa todellisuudessa. Yhdellä näyttelijällä on jalkapanta valvontarangaistuksen toteuttamiseksi, koska hän on totaalikieltäytyjä, verrattavissa kommareihin, homoihin, elokapinallisiin yms. - oli ehkä somessa arvostellut kymmenien miljardien turhaa hävittäjähankintaa.
Näin vanhan Lapualaisoopperan maailma on vuotanut nykytodellisuuteen, muuttuneena, pahentuneena. Herrat keksivät erilaisia konsteja, sotilasmenojen maksimoimiseksi velkajarruja ja muita, joiden avulla kansaa kuritetaan, ja sitten lauletaan Perustuslaillisten riemumarssia:
Meillä laki on keppihevonen
jolla ratsastelemme
ja Suomen kansan enemmistöä
nenästä vedämme,
ja köyhälistön niskoilla
me ratsastelemme.
Taivaaseen pääsette,
mutta jollette ole nöyriä
joudutte kuumuuteen.
-
Terävästi on Ylioppilasteatteri säilyttänyt linjansa. Tekijöiden nimet mieleen, jos tulee vaikka samanlaisia tähtiä kuin Lapualaisoopperan 1966 esiintyjistä. Käsikirjoitus ja dramaturgia: Rae Alemaa, Anna Kankila, Natalia Karjalainen, Ronja Louhivuori. Lavastus: Mitro Partti, Topias Tuononen (Lahden kansanopiston teatterikoulutus). Näyttelijät: Armi Salli, Tessi Lehtimäki, Kerttu Wagoner, Konsta Koivunen, Alina Kultavirta, Nooa Kenttä, Talsiyak Kostyuk, Eino Korhonen, Raphael Despouy, Katinka Ritvanen, Elmeri Kinnunen, Maisa Mansikka, Lili Oksman, Jade Manner, Valtteri Juvonen, Sarah Puukka, Elsa Aarnio, Liina Kaihilahti, Rai Laitinen.
Lapualaisoopperan Kummitus ei ole jättänyt meitä rauhaan. Mistähän se seuraavan kerran nousee esiin?
kari.naskinen@gmail.com
