Suurin osa suomalaisista ei tiedä Käkisalmesta muuta kuin laulun, jossa isä toi Käkisalmen markkinoilta ennen sotia väärän vitosen. Se ei tuonut onnea, vaan aamusella talo paloi kivijalkaan ja lehmä kuoli. Onni käänsi arkisen puolensa, kuten myöhemmin koko Karjalankannakselle.
Jos haluaa lisää tietoa Käkisalmesta, kannattaa käydä Käkisalmi-museossa Heinolassa, jossa tänä kesänä on perusnäyttelyn lisäksi erikoisnäyttely Karjalan merestä Laatokasta. Museota ylläpitää Käkisalmi-säätiö, jonka kotipaikka on tietenkin Heinola, josta jatkosodan jälkeen tuli suurin käkisalmelaisten evakkojen sijoitusalue. Tuolloin Heinolan alue muodostui kaupungista ja maalaiskunta, joissa ennen Kägöisalmen evakkoja oli asukkaita yhteensä noin 9000. Vuoden 1948 lopussa käkisalmelaisia oli kaupungissa 122 ja maalaiskunnassa 814.
Heinolan seudun lisäksi käkisalmelaisia sijoittui asumaan myös Nastolaan ja Iittiin. Tilapäissijoitukseen 1944 sijoitettiin Käkisalmen maalaiskuntalaisia myös Pohjanmaalle Alavudelle, Peräseinäjoelle ja Töysään sekä kaupunkilaisia mm. Ähtäriin, mutta monet siirtyivät Heinolan seudulle vuodesta 1947 alkaen, koska siellä asui jo muita vanhoja tuttuja.
Käkisalmi-museo
on hyvin ja antoisaksi koottu. Käkisalmi
Laatokan
rannalla on
Karjalan vanhimpia kaupunkeja. Se syntyi jo 1200-luvun lopulla, ja
ennen talvisodan alkua sekä kaupungissa että maalaiskunnassa oli
hieman yli 5000 asukasta kummassakin.
Oli
myös Käkisalmen lääni,
joka
oli
perustetttu
1634. Vuonna 1812 Käkisalmen läänin alueet liitettiin
Viipurin
lääniin. Entisen Käkisalmen läänin pohjoisosat jäivät sotin
jälkeen Suomeen,
kun taas etelä- ja itäosat luovutettiin Neuvostoliitolle.
Nyky-Suomeen jääneitä Käkisalmen
läänin
alueita olivat Kitee, Tohmajärvi, Liperi, Ilomantsi, Lieksa ja
muitakin
Pohjois-Karjalan pitäjiä.
Tämän
jutun kuvana on pienoismalli
Käkisalmen
vanhasta
Korelan
linnasta
Vuoksen koskien keskellä.
Se
on kaupungin tärkein nähtävyys nykyisinkin.
Linna ja kaupunki ovat vaihtaneet useita kertoja omistajaa Ruotsin ja
Venäjän välisissä sodissa. Vanhan linnan pohjoispuolella on
1700-luvulla rakennettu uusi
linna.
Menetettyään sotilaallisen merkityksensä uuden linnan
majoitusrakennukset muutettiin ensin vankilaksi, sitten
hullujenhuoneeksi ja lopulta kasarmiksi. Suomen hallinnassa
tälle kauniille kasarmille oli sijoitettuna ensin Viipurin Rykmentin
osia ja myöhemmin Savon Jääkärirykmentti.
Museossa esitellään myös Käkisalmesta Heinolaan tulleita ihmisiä. Yksi myöhemmin merkkimieheksi nousseita oli Eino Kolli, joka syntyi maanviljelijäperheeseen 1925. Metsäteknikoksi valmistuttuaan Kolli perusti Valkopuu-nimisen yhtiön ja 1953 hän hankki sahaustoimintaa harjoittaneen Vierumäen Teollisuus Oy:n koko osakepääoman ja toimi yrityksen toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1990 Kolli jäi eläkkeelle ja myi ison yhtiönsä, joka nyt toimii nimellä Versowood.
Kun hypätään pois Heinolasta, ovat tuttuja käkisalmelaisia olleet myös kulttuurialoilta tutut Ture Ara, Martti Joenpolvi, Harri Kaasalainen, Aku Korhonen, Veikko Leppänen ja Erkki Melartin, josta on parhaillaan näyttely Heinolan musiikkiopistossa. Käkisalmesta ovat kotoisin myös jääkiekkomiehet Göran Stubb ja Urpo Ylönen.
”Hairahtuuha
se hevoneki neljält jalalt, mitä sit ihmine yhelt
kielelt.”
kari.naskinen@gmail.com
