Radion ykköskanavalta on viime viikkoina lähetetty uusintana Hella Wuolijoen jatkokuunnelmaa Työmiehen perhe vuosilta 1949-51, huomenna lauantaina tulevat jaksot 8 ja 9. Jaksoja tehtiin aikoinaan 29, mutta niistä ei ole tallella kuin kymmenen ensimmäistä. Tiedot kyllä tuntuvat hatarilta, sillä huomisen ohjelmatiedoissa jaksojen kokonaismääräksi ilmoitetaan 22. Eikä kaikista näyttelijöistäkään ole tietoa, mutta mainitaan kuitenkin Vilho Siivola, Tyyne Haarla, Emmi Jurkka, Sasu Haapanen ja muutama muu.
Hella Wuolijoki oli valittu Yleisradion pääjohtajaksi sotien jälkeen 1945, kun hänet oli armahdettu Katajanokalta, johon oli tuomittu 1943 elinkautiseen vankeuteen maanpetoksesta (yhteistyö neuvostoliittolaisen desantin ja agentin Kerttu Nuortevan kanssa). Sitten poliittiset tuulet taas vaihtuivat ja 1949 Yleisradion hallintoneuvosto erotti hänet äänin 13-3. Ehdotuksen erottamisesta teki Maalaisliiton Atte Pakkanen SDP:n Väinö Hakkilan tukemana. Perusteena oli yleinen tyytymättömyys pääjohtajan ohjelmistopolitiikkaan, vasemmistolainen suuntaus ja henkilöstövalinnat. Erottamista vastustivat Hella Wuolijoen oman puolueen SKDL:n edustajat.
Työmiehen perhe oli yksi osa yhteiskunnallista keskustelua. Se oli pääjohtajan vastine keskiluokkaiselle Suomisen perheelle, joka oli alkanut radiossa jo 1938. Virkaanastujaispuheessaan pääjohtaja sanoi, että radion on ”seurattava kaikkien kansalaisryhmien elintärkeää toimintaa ja esitettävä kaikkia kansamme kohtaloita määrääviä asioita ja tilaisuuksia”. Työmies Jaakko Rantasen perheen kronikka Etelä-Hämeestä vuosilta 1895 - 1945 oli osa tätä ohjelmapolitiikkaa.
Työmiehen perhe ei kuitenkaan saavuttanut yhtä suurta suosiota Suomisen perheen kanssa. Eikä siitä tullut menestystä teatterinäytelmänäkään. Romaaniksi se ei 50-luvulla kelvannut, kun ainakin Tammessa katsottiin, että se halvensi liikaa porvareita. Vasta 1970 Weilin + Göös julkaisi sen.
Suomisen perheen elämää sen sijaan seurattiin mielenkiinnolla kuudessa elokuvassakin ja saatiin kansan uudeksi suosikiksi Lasse Pöysti. Eipä silti, ei Työmiehen perhe toiminut kunnolla kuunnelmanakaan, kuten havaitsin kuunneltuani kaikki kymmenen jaksoa Yle Areenasta. Juonellinen virtaus katkesi jokaisen 20 minuutin jakson jälkeen, kun seuraavan viikon jaksossa oltiin hypätty ajassa eteenpäin. Hella Wuolijoki ei hallinnut tällaista esitystapaa.
Radiotoiminnan hän kuitenkin osasi. Radioteatterin hän perusti 1948 ja sai sen johtajaksi Olavi Paavolaisen. Muina nykyaikaiseen yleisradiotoimintaan sopivina uutuuksina käynnistyivät Hella Wuolijoen aikana myös ruotsinkielinen ohjelmayksikkö, Pienoisparlamentti, Työmiehen tunti, Maamiehen tietolaari, Metsäradio, ja Radion sinfoniaorkesterista kasvatettiin täysikokoinen orkesterin.
Pienoisparlamentti oli ensimmäinen politiikan keskusteluohjelma, ja Hella Wuolijoki itse toimi sen vetäjänä lauantai-iltaisin. Kun televisiota ei vielä ollut, Pienoisparlamenttia kuuntelivat yli 60 prosentia suomalaisista. Varsinkin alkuvaiheissa keskustelamassa olivat usein Urho Kekkonen (Maalaisliitto) ja Hertta Kuusinen (SKDL). Joskus mukana oli myös Sylvi-Kyllikki Kilpi (SDP:n vasemmisto-oppositio), mutta demarit olivat tyytymättömiä, samoin kokoomuslaiset.
Sitten kun Hella Wuolijoki lähti, linjaa veivattiin kevyemmäksi Radioteatterissakin: Kankkulan kaivolla, Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, Hyvää iltaa, nimeni on Cox, Paul Temple, Knalli ja sateenvarjo…
kari.naskinen@gmail.com
