Turku 1 1 2 3 5 8 13 21 34 55

Kävimme Turussa, jossa tapasimme tuttavaperheemme. Kun Jussi Vareksen tunnetuksi tekemässä Uusi Apteekki -baarissa Kaskenkadulla istahdimme yksille oluille ennen matkan jatkamista kohti Turun kaupunginteatteria, tulivat puheeksi turkulaisvitsit, joita heiltä kuulimmekin kolme. Kerran Turun likka vähän kyllästyi seksinnyhräämiseen poikaystävänsä Joukon kanssa ja sanoi: "Toist pualt, Jokke!" Kolmen vitsin jälkeen pyysin niitä lisää, mihin tuttavamme sanoivat, ettei enempää ole, koska muut ovat tositapauksia.

Turku on hieno kaupunki. Vaikka on sielläkin omat omalaatuisuutensa, kuten joka paikassa. Runsaan vuorokauden aikana ehdimme pari sellaista tutkiakin. Yksi kummallisuus on keskustan ulkopuolella Hirvensalossa oleva kappeli, jossa ei ole edes ristiä katolla. Sisään mentyämme näimmekin, että kysymys on enemmän arkkitehtonisesta nähtävyydestä ja kauppapaikasta, josta Jeesus olisi myyntipöydät heivannut ulos. Edes mainospostikorttia ei saanut ilmaiseksi, mutta tämä olikin juuri sitä, mitä edellisiltana olimme teatterissa nähneet: Bertolt Brechtin tekstiin perustuvassa musikaalissa ei Mahagonnyn kaupungissa saanut edes vesilasia, jos ei ollut rahaa. Köyhyydestä sai ankarimmassa tapauksessa kuolemantuomion.

Meillä asiat ovat paremmin. Purra ja Orpo tulkitsevat, että köyhyys ei ole rikos, vaan joidenkin ihmisten ominaisuus. Koska sille ei kuitenkaan mitään voi, heiltä voi vähäisiäkin etuuksia poistaa.

Rakennuksen nimi Hirvensalossa on Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli, mutta koska se kirkkotilaksi on vihitty, ristin luulisi kuuluvan asiaan. Sen suunnittelivat kilpailun perusteella Pirjo Sanaksenaho ja Enrico Garbin. Lopputulos näyttää alassuin kuivalle maalle käännetyltä kalastajien veneeltä, ja kreikan kielen sana Ikhtys merkitseekin kalaa, kristittyjen tunnusmerkkiä. Olisivat edes kalan ruodon panneet katolle merkiksi, joka meille on Hänen puolestaan annettu.

Paluumatkalla keskustaan näkyi Aurajoen toisella puolella iso savupiippu, jonka kyljessä oli numeroita. Ajettiin katsomaan. Piippu on Turun energiayhtiön vanhan voimalaitoksen 100 metriä korkea maamerkki, johon on kiinnitetty Mario Merzin taideteos. Se muodostuu neonvaloista, jotka ovat numeroita ns. Fibonaccin lukujonosta. Siinä kahden edellisen numeron summa on aina seuraava numero, ja Turun piipussa edetään vähän matkaa: 1 1 2 3 5 8 13 21 34 55. Tämän lukujonon esitti italialainen matemaatikko Leonardo ”Fibonacci” Pisano 1200-luvun alussa. Tällaisia korkoa korolle -kasvun kaavoja löytyy paljon biologiasta, esim. päivänkakkaran terälehtien määrä on 34.

Sopii hyvin Turkuun, joka on sivistyksen pääkaupunki Suomessa, vaikka Jyväskylä Suomen Ateena -nimityksen yhdestä Elias Lönnrotin kirjeestä nappasikin itselleen. Lönnrot oli 1800-luvun puolivälissä aloittanut kirjeensä Wolmar Schildtille Jyväskylään: ”Sinä Schildt, joka olet siellä Jyväskylässä, Suomen Ateenassa, tieteen ja taiteen kehdossa...” Sanonnallaan Lönnrot viittasi siihen, että Schildt oli juuri keksinyt suomalaiset sanat ”tiede” ja ”taide” latinankielisistä juurista. Schildt oli tunnettu uudissanojen luoja, ja Lönnrotin kirje oli humoristinen kommentti siihen, että Jyväskylä oli tuolloin pieni, mutta innostunut paikka, jossa suomen kieli ja sivistys alkoivat kukoistaa.

Schildt oli Jyväskylän piirilääkäri, joka oli myös merkittävästi vaikuttamassa ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun syntyyn Jyväskylässä 1858. Tulevan yliopiston tarpeisiin Schildt perusti 1860 Jyväskylän yliopistorahaston. Vuonna 1863 perustettiinkin Jyväskylään ensimmäinen suomenkielinen opettajankoulutusseminaari, josta lopulta 1966 tuli Jyväskylän yliopisto, samana vuonna kuin aloitti Tampereen yliopisto. Suomen Turussa sen sijaan aloitti yliopisto jo 1640.

Sen verran Turun tauti on kuitenkin aiheuttanut ongelmia, että raitiotien perustamisesta uudelleen Turussa päätetään vasta ensi kuun 18. päivänä kaupunginvaltuustossa. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa tasaiselta, mutta jos suurin ryhmä SDP tekee ryhmäpäätöksen puolesta, myönteinen päätös syntyy.

Iso asia on myös Musiikkitalo Fuugan valmistuminen. Se aloittaa konserttielämänsä loppuvuodesta Karita Mattilan vieraillessa Turun filharmonisen orkesterin solistina. Fuuga tulee aivan teatteritalon viereen, jossa sen ulkomuoto oli jo hyvin nähtävissä.

Ennen kotimatkaa piti vielä käydä Turun taidemuseossa, joka pitkän Aurakadun pohjoispäässä ylhäällä mäellä on komea rakennus kaupungin parhaalla paikalla. Museon peruskokoelmissa ovat mm. Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus sekä Akka ja kissa, muita kovia taiteilijanimiä Wäinö Aaltonen, Elin Danielson-Gambogi, Albert Edelfelt, Mauno Haartman, Eero Järnefelt, Walter Runeberg, Hugo Simberg, Ville Vallgren…

Vaihtuvia näyttelyitä on tällä hetkellä neljä. Niistä mielenkiintoisin on tällaiselle liikkuvan kuvataiteen ystävälle Panu Johanssonin kaksikanavainen kaitafilmi/videoinstallaatio Wherever Street Piece (2025), joka muistuttaa menneisyyden opetuksista – päädymmekö toistamaan samoja virheitä vai otammeko opiksi?

Olimme yötä Holiday Club Caribiassa. Aivan siinä lähellä on myös taideteos, Alvar Gullichsenin Posankka, jonka muoto ja nimi tulevat marsipaanipossusta ja kumiankasta. Alun perin se ui Aurajoessa vappuna 1999, mutta nyt se on paikallaan Caribian ja Turun ylioppilaskylän lähellä.

Hotellihuoneemme ikkunasta Caribian takapihalta kumpareen takaa näkyi kirkon torni. Siellä oli lähes 600 vuotta vanha Pyhän Katariinan kivikirkko, ja risti katolla. Hautausmaalta Ulla-rouva löysi entisen puoluetoverinsa Pertti Paasion hautakiven.

Kerran Paasio kävi ulkoministerinä ollessaan pressiklubilla Washingtonissa. Paasion pitämän puheen jälkeen eräs toimittaja kysyi: "Eikö Suomen tragedia ole pelkistettävissä siihen, että teillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa Neuvostoliiton suuntaan?" Paasio vastasi: "Se se vasta tragedia olisi, jos sitä rajaa ei olisi."

kari.naskinen@gmail.com