Montrealissa
on käynnissä
luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen
tähtäävä
YK:n
huippukokous. Suomessakin
asia on esillä, kun oppositio ja keskustapuolue lyövät jarruja
ilmastonmuutoksen torjunnalle. Suomi ei kuitenkaan ole ollenkaan
pahimmassa hädässä, mutta jos joukkosukupuutto maapallolla
kuudennen kerran tapahtuu, niin kyllä siinä silloin menevät
Vehnämäen muori ja kaikki samanlailla. Kuudes kerta tosiaan;
viimeksi massasukupuutto kohtasi maapalloa 65 miljoonaa vuotta
sitten, jolloin dinosaurukset, linnut, kalat, bakteerit, sienet,
kasvit ja melkein kaikki pyyhkäistiin pois olemassaolosta.
Ulkoministeriön Kehitys-lehden kolumnisti Esa
Salminen
kuitenkin
lohduttaa lainaamalla Helsingin yliopiston entistä
evoluutiopaleontologian professoria Mikael
Forteliusta:
”Kun
katsoo jälkeenpäin, niin voi tietysti sanoa, että muutos oli
eräänlainen lottovoitto niille, jotka säilyivät hengissä ja
perivät kaikki vapaat resurssit.” Lohtu
on kuitenkin meille
laiha, sillä jos ilmastonmuutos ja luontokato johtavat sukupuuttoon,
niin se lottovoitto osuu niille lajeille, jotka sukupuuton
aikakaudesta selviävät ja jäävät rakentamaan seuraavaa
monimuotoisuuden aikaa. Eivätkä ihmiset tähän voittokimppaan
kuulu. Tämä johtuu siitä, että muutokset ovat yleensä huonoja
niille, jotka paikanpäällä ovat eli nykyisille eläin- ja
kasvilajeille. On epätodennäköistä, että uusi ilmasto olisi
meille sopivampi.
Salminen
on uppoutunut kehityskysymyksiin jo 20
vuoden ajan. Viime
viikon blogissaan hän kirjoittaa, että
ilmastonmuutos kyllä uhkaa lajeja, mutta suurempia ongelmia ovat
kuitenkin
elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen, ylimetsästys ja
lajien liikakäyttö, maatalouden levittäytyminen, saasteet sekä
teollinen kehitys. Liian iso
määrä ihmisiä vaatii ekosysteemeiltä liikoja. Meidän
mukavuutemme, syömisemme ja liikkumisemme ovat maapallolle
liikaa.
Jos
kuudes massasukupuutto
100
000 tai
miljoonan
vuoden kuluttua toteutuu, se
johtuu yksinomaan
ihmisen toiminnasta eli
maankäytöstä,
veden ja energian käytöstä sekä ilmastonmuutoksen
sallimisesta.
Maatalous on vastuussa 80 prosentista maailmanlaajuisesta metsien
hävittämisestä ja 70 prosentista makeanveden
käytöstä,
mikä tuhoaa näillä alueilla asuvia lajeja muuttamalla
merkittävästi niiden elinympäristöjä.
Ruuantuotanto
lisää valtavasti
kasvihuonekaasupäästöjä, jotka nostavat ilmakehän lämpötilaa
ja aiheuttavat tuhoa kaikkialla maailmassa. Ilmastokriisi aiheuttaa
ankaraa
kuivuutta,
entistä
voimakkaampia
myrskyjä
ym. epäedullista.
Tämä
kaikki, elintarvikejärjestelmä,
ilmastonmuutos
ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen
aiheuttavat
liian
ison
paineen Maa-planeetalle.
Tämän
päivän Helsingin Sanomissa on iso juttu Montrealin kokouksesta.
Siellä yritetään sopia tavoitteista ja toimenpiteistä, joilla
luonnon köyhtyminen saataisiin pysähtymään vuoteen 2030 mennessä.
Tämä on uusi yritys sen jälkeen, kun edelliset
tavoitevuodet
2010 ja 2020 menivät jo. Selvää kuitenkin on, että menee myös
2030 ja seuraaviksi vuosilukutavoitteiksi on otettava 2040, sitten
2050 jne. Ei hyvältä näytä.
kari.naskinen@gmail.com
