Amerikkalainen taloustieteilijä Simon Kuznets (1901 - 1985) sai taloustieteen Nobel-palkinnon 1971 taloudellisen kasvun tutkimuksestaan, joka on johtanut syvällisempään rakenteiden ja kehitysprosessien ymmärrykseen. Jo 1934 hän kehitti mittarin, joka tunnetaan nimellä bruttokansantuote. Tuolloin sitä käytettiin ensimmäistä kertaa USA:n kongressin raportissa, jossa Kuznets itse mainitsi, että bkt:ta ei pitäisi käyttää hyvinvoinnin mittarina sen selvien puutteiden takia. Talouden ja hyvinvoinnin yhteydestä keskusteltiin tänään tilaisuudessa, jonka järjestivät donitsitalouden työryhmä, Osuuskunta Jälleenrakentajat, KSL-opintokeskus, Pirkanmaan liitto ja Tampereen kaupunki. (Donitsitaloudella tarkoitetaan brittiläisen taloustutkijan Kate Raworthin kekseliästä visualisaatiota, joka esittää yhtä aikaa ihmiselämän välttämättömiä tarpeita ja globaaleja ekosysteemisiä luonnonrajoja.)
Raworthin talous- ja hyvinvointiympyrä sisältää kysymyksen siitä, miten yhteiskunta voi vastata kaikkien ihmisten tarpeisiin ja säilyttää samalla planeetan elinvoimaisena. Vastaus ei ole bkt:n kasvu. Varsin pian Kuznetsin keksimän mittarin tultua yleisemmin käyttöön tuli bkt:sta ja talouden kasvusta kuitenkin politiikan päämäärä. Yhdellä luvulla pystyttiin helposti viestimään taloudesta ja vertailemaan valtioiden menestystä. Ihmisestä tuli homo economicus. Bkt:n kasvu ei ole kuitenkaan synonyymi hyvinvoinnin kasvulle.
Sen sijaan bkt on tärkeä mittari rahoitusmarkkinajärjestelmälle ja sijoittajille. Niiden toimet riippuvat bkt:n muutoksista. Joku keskustelijoista puhui tässä suoratoistolähetyksessä myös keskuspankkikapitalismista. SAK:n ekonomisti Anni Marttinen sanoi, että jos oikein haluttaisiin toimia, pitäisi talouskasvun olla vain välietappi, joka kasvattaa hyvinvointia huomioiden ympäristön rajallisuuden ja ilmastokriisin sekä varmistaa jokaisen kansalaisen elämän perusedellytykset eli kodin, ruuan, puhtaan veden, terveyden, toimeentulon ja koulutuksen.
”Bkt mittarina keskittyy kuitenkin laadun sijasta materialismiin ja kasvun määrään. Osa taloustieteilijöistä on argumentoinut, että on itsestään selvää, että talouskasvu on yhtä kuin hyvinvointi. Näin ei vain ole”, sanoi Anni Marttinen.
Kate Raworthin suomeksikin ilmestyneessä kirjassa Donitsitaloustiede (Terra Cognita, 2018) kirjoittaja sanoo, että taloustiede on hajalla. Financial Times puolestaan julisti 2019, että läntisen maailman nykymallinen talousjärjestelmä on loppu. Raworthin sanoin taloustiede ei enää pysty ennustamaan, saati estämään, yhteiskuntamme perustuksia ravistelevia rahoituskriisejä, eikä se näe edes talouden lähitulevaisuuden kehitystä. Sen vanhentuneet teoriat ovat johtaneet maailmaan, jossa superrikkaiden rinnalla on äärimmäistä köyhyyttä, ja sen sokeat pisteet uhkaavat koko maailman tulevaisuutta.
Kun meille tulee Maailman kuvalehti, niin siinä oli juttu Oxfordin yliopiston taloustieteen professorista Kate Raworthista, joka sanoi, että ”olemme taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti koukussa kasvuun”. Kyllähän kasvu meistä useimmista hyvältä suunnalta vaikuttaa, mutta Raworth on toista mieltä ja kyseenalaisti väitteet ”kasvu tasoittaa erot” ja ”kasvu ratkaisee ympäristöongelmat”. Jos näin olisi, tuloerot olisivat jo tasoittuneet ja ekologiset ongelmat ratkenneet, sillä kasvua on tapahtunut paljon ja pitkään.
Todellisuudessa kasvusta hyötyvät vain harvat, noin yksi prosentti maailman väestöstä. Taloudellinen järjestelmä onkin suunniteltu tuottamaan voittoa lähinnä osakkeenomistajille. Kasvusta ollaan riippuvaisia myös poliittisesti, koska poliitikot haluavat kasvattaa verotuloja ja bkt:ta, jotta voivat osoittaa tehokkuutensa.
Kate Raworth kyllä myöntää, että ”yksikään maa ei ole päässyt eroon köyhyydestä ilman kasvavaa taloutta, toisaalta yksikään maa ei ole pysäyttänyt luonnon tuhoutumista kasvavalla taloudella”.
”Haaskasimme 200 vuotta tuijottamalla väärää kuvaa itsestämme: homo economicusta, yksinäistä hahmoa rahaa kourassaan, taskulaskin päässään, luonto jalkojensa juuressa ja tyydyttämätön nälkä sydämessään. On aika piirtää itsemme uudelleen ihmisinä, jotka kukoistavat yhteydessä toisiinsa ja tähän elävään kotiimme, joka ei ole vain meidän kotimme.”
kari.naskinen@gmail.com
