Näkemiin professori (ja hyvästi tämä elokuva)

Läntinen maailma on nyt sellaisessa asennossa, että vanhoja patsaita kaadetaan ja John Waynen elokuvat pannaan esityskieltoon, koska Wayne sanoi joskus pahasti intiaaneista. Amerikkalaisessa elokuvassa Näkemiin professori päättää yliopiston englannin kielen professori Brown elää loppuelämänsä vain omana itsenään ja sanoa myös mielipiteensä niin kuin ne ovat. Tähän Brownin saa tieto syövästä, jonka takia hänellä ei enää ole elinaikaa kuin vuosi tai puoli.

Lähtökohta on siis mielenkiintoinen, koska tuollainen elämähän ei käytännössä ole mahdollista, jos ei ole poikkeusyksilö eli hullu tai monimiljonääri. Wayne Robertsonin elokuvassa asiasta ei kuitenkaan irtoa paljon muuta kuin yksittäisiä komediallisia tapahtumia. Brownin suorapuheisuus ja provosoiminen ei ole edes kiinnostavaa, sillä se jää kovin sovinnaiselle tasolle.

Opiskelijoilleen hän antaa tehtäväksi lukea jokin kirja ja tehdä siitä esitelmä – mutta ilman sitä turhaa feministi- ja homopaskaa. Kuuluisan taiteilijavaimonsa tekemän korkean patsaan hän sanoo paljastustilaisuudessa kuvaavan voimakasta erektiota ja syöpäpotilaiden terapiakokoontumisesta hän lähtee heti alkuunsa pois ja baariin ja toivottaa muille syöpäpotilaille hauskaa joukkorunkkaamista jne.

Tällaisten letkautusten varassa elokuva ei toimi, ja koska juuri muuta ei ole, niin jääköön hyvästi koko leffa.

Professorin roolissa sentään Johnny Depp on erinomainen. Depp on uransa roolivalintojen ansiosta yksi persoonallisimpia näyttelijöitä Hollywoodissa. Tässä elokuvassa hän on joutunut köyhän käsikirjoituksen kanssa vaikeaan tilanteeseen, mutta selviää siitä hyvin. Sen sijaan isonenäinen Rosemarie DeWitt vaimon roolissa on yhtä jäykkä kuin aina ennenkin.

kari.naskinen@gmail.com