Heinäkuun 4. päivänä 1900
ilmestyi Lahden Lehden ensimmäinen numero. Lahdessa ei vielä
tuolloin ollut kirjapainoa, joten painatus tehtiin A.G.
Wäänäsen
kirjapainossa Heinolassa. Etusivulla kerrottiin, että lehti alkaa
nyt ilmestyä
keskiviikkoisin ja lauvantaisin
klo 12 päivällä. Päätoimittaja oli Lahden
kansanopiston maisteri Wilho
Koskinen,
toimitussihteeri oli
Lahden yhteiskoulun opettaja
K.E. Hynén
ja
konttoristina oli
E. Henr. Liipola.
Lehden
avustajiksi olivat lupautuneet mm. yhteiskoulun rehtori Niilo
J. Avellan,
lakit.
kand. J.K.
Paasikivi ja
nahkuri Yrjö
Salonen,
jonka talossa Mariankadulla
lehden konttori toimi.
Myöhemmin
tuttuja
nimiä tuli
mukaan
muutenkin: 1905 aloitti
päätoimittajana sittemmin ulkoministerinä tunnettu Rudolf
Holsti
ja toimitussihteerinä
kirjailija Joel
Lehtonen.
Lehden tekemisessä mukana olleiden nimiluettelot kertovat, että kansanopiston ja yhteiskoulun väellä oli iso rooli. Koskisen jälkeen päätoimittajaksi tullut maisteri Antti Rytkönenkin oli kansanopiston opettaja.
Lehden tilanne muuttui, kun Holstin vaikutuksesta lehti vaihtoi maltillisen nuorsuomalaisuutensa jyrkkähenkiseen perustuslaillisuuteen. Lisäksi Holsti oli raittiusintoilija, jonka kirjoittelu suututti varsinkin liikemiespiirejä ja kyllä muitakin. Saipa Holsti syytöksiä sosialistisistakin ajatuksistaan. Holstin jälkeen oli vielä kaksi muuta päätoimittajaa ennen konkurssia 1909. Sen jälkeen intomieliset nuorsuomalaiset perustivat tilalle Lahden Sanomat. Sen talous ei kestänyt niinkään pitkään, vaan uudeksi ratkaisuksi tuli yhdistyminen Helsingin nuorsuomalaisten lehden Uusmaalaisen kanssa 1914, ja uuden lehden nimeksi tuli Etelä-Suomen Sanomat.
ESS:n kustantaja oli Lahden Sanomain Kirjapaino Oy, joka 1914 muutettiin Etelä-Suomen Sanomain Kirjapainoksi ja 1940 Esan Kirjapaino Oy:ksi. ESS itsekin pitää Lahden Lehteä alkunaan. Vuonna 2000 järjestettiin Sibeliustalossa 100-vuotisjuhlat, jossa tervehdyspuheen piti Esan hallituksen puheenjohtaja Antti Kivekäs, valtiovallan tervehdyksen esitti pääministeri Paavo Lipponen ja historiakatsauksen piti toimitusjohtaja Jukka Ottela.
Lahti oli Lahden Lehden aloittaessa vasta kauppala, mutta ei edes itsenäinen kunta. Asukkaita oli tuhatkunta. Lahti kuului vielä Hollolan kuntaan ja siihen aikaan Lahdesta käytettiin kunnallishallinnossa termiä ”epäitsenäinen kauppala”. Lainkäytön puolesta Lahti kuului Hollolan kihlakunnan alle ja kirkkokurin suhteen Hollolan kirkkoherrakuntaan.
Itsenäinen kunta Lahdesta tuli vasta muuttuessaan kaupungiksi. Hollolan vastustuksesta huolimatta senaatti oli tämän muutoksen kannalla ja asetuksen muutoksesta antoi tsaari Nikolai II marraskuun 1. päivänä 1905. Suurlakon takia postinkulku oli tuolloin niin hidasta, että tieto asiasta saatiin Lahteen vasta pari viikkoa myöhemmin.
Lehtimaailmassakin tapahtui tuolloin, kun perustuslaillisten Lahti-lehti julkaisi näytenumeronsa jouluviikolla 1905. Sitä kustansi Lahden kirjapaino ja sanomalehti Oy. Vuonna 1918 se siirtyi Kokoomuksen äänenkannattajaksi ja ilmestyi vuoteen 1963 asti.
Työväestökin sai oman lehtensä, kun 1905 Heinolassa aloittanut Itä-Hämeen Raivaaja levisi parin vuoden kuluttua Lahteen perustetun Raivaaja-osuuskunnan toimesta. Se loppui 1914.
Noihin aikoihin lehdistä suurin osa oli poliittisesti sitoutuneita, vuosina 1906-17 ilmestyneistä yli 70 prosenttia. Vuonna 1917 ilmestyi yhteensä 114 sanomalehteä: Nuorsuomalainen puolue 26, Suomalainen puolue 24, SDP 16, RKP 11, Maalaisliitto 5, Kristillinen työväenliike 1. Sitoutumattomiksi ilmoittautuneita oli 31, joista valtaosaa voi luonnehtia yleisporvarillisiksi.
Lahden Lehden perimmäinen tarkoitus oli puoluekannastaan huolimatta ensisijaisesti ”paikkakunnallisten olojen ja rientojen seuraaminen”. Jos tilaa oli muullekin, pidettiin silmällä koko Suomen henkisiä ja taloudellisia kysymyksiä. Torpparien ja maattomien aseman parantamistakin seurattiin valppaasti.
UUTISRAKENNUKSIA
Lahden Lehden alkaessa ilmestyä oli kauppala hyvässä kasvuvauhdissa. Otsikolla ”Uutisrakennuksia Lahdessa” kerrottiin monista valmistumaisillaan olleista rakennuksista vuonna 1900:
- Aleksanterinkadun varrella rakentaa talonomistaja Wainio entiselle Tervon tontille kaksikerroksista kivitaloa.
- Aleksanterinkadun ja Itäisen rajakadun kulmaan rakentaa teurastaja Lindén niinikään kaksikerroksista kivitaloa.
- Jaakkolan talon tontilla Itäisen rajakadun ja Kirkkokadun varrella on paraikaa rakenteella puurakennus kivipohjakerrokselle.
- Simolinin tontille Kirkkokadun ja Rautatienkadun kulmauksessa rakennetaan puurakennusta, jonka päädyn kivijalkaan tulee leivintupa ja 2 kamaria.
- Kirkkokadun varrella on valmistumaisillaan Toivolan talo. Kaksi paraatikäytävää johtaa kadulta rakennukseen.
- Rakenteella on Hämeenkadun varrella ajuri Malinin talo jne.
Postikin toimi tuohon aikaan vielä erinomaisesti. Sunnuntaisin ja juhlapäivinä postikonttori oli avoinna klo 11 – 12.30 ja iltapäivälläkin 2 – 2.30. Kirjelaatikot tyhjennettiin joka päivä 12.30 ja jälkeen puolenpäivän 5.15.
Helsinkiin lähti juna kolme kertaa päivässä ja laivat Jyväskylään kuutena päivänä viikossa.
Paremman väen huvitukset toimivat, lehden ensimmäisessä numerossa oli laulaja Elli Forssellin ilmoitus konsertista Lahden Uudella Seurahuoneella; pilettejä myytiin kauppias Eklundilla.
Yleisönosastoa ei ollut Melasen, Passilan ja Ratian isoisiä varten, mutta jonkun Veikon runo julkaistiin:
Tää toive kukkivi silloinkin
Kuni pauhaa itäiset myrskyt
Ja avoilla aalloilla illoinkin
Lyö vaahdoten sortajan hyrskyt.
kari.naskinen@gmail.com
Lehden tekemisessä mukana olleiden nimiluettelot kertovat, että kansanopiston ja yhteiskoulun väellä oli iso rooli. Koskisen jälkeen päätoimittajaksi tullut maisteri Antti Rytkönenkin oli kansanopiston opettaja.
Lehden tilanne muuttui, kun Holstin vaikutuksesta lehti vaihtoi maltillisen nuorsuomalaisuutensa jyrkkähenkiseen perustuslaillisuuteen. Lisäksi Holsti oli raittiusintoilija, jonka kirjoittelu suututti varsinkin liikemiespiirejä ja kyllä muitakin. Saipa Holsti syytöksiä sosialistisistakin ajatuksistaan. Holstin jälkeen oli vielä kaksi muuta päätoimittajaa ennen konkurssia 1909. Sen jälkeen intomieliset nuorsuomalaiset perustivat tilalle Lahden Sanomat. Sen talous ei kestänyt niinkään pitkään, vaan uudeksi ratkaisuksi tuli yhdistyminen Helsingin nuorsuomalaisten lehden Uusmaalaisen kanssa 1914, ja uuden lehden nimeksi tuli Etelä-Suomen Sanomat.
ESS:n kustantaja oli Lahden Sanomain Kirjapaino Oy, joka 1914 muutettiin Etelä-Suomen Sanomain Kirjapainoksi ja 1940 Esan Kirjapaino Oy:ksi. ESS itsekin pitää Lahden Lehteä alkunaan. Vuonna 2000 järjestettiin Sibeliustalossa 100-vuotisjuhlat, jossa tervehdyspuheen piti Esan hallituksen puheenjohtaja Antti Kivekäs, valtiovallan tervehdyksen esitti pääministeri Paavo Lipponen ja historiakatsauksen piti toimitusjohtaja Jukka Ottela.
Lahti oli Lahden Lehden aloittaessa vasta kauppala, mutta ei edes itsenäinen kunta. Asukkaita oli tuhatkunta. Lahti kuului vielä Hollolan kuntaan ja siihen aikaan Lahdesta käytettiin kunnallishallinnossa termiä ”epäitsenäinen kauppala”. Lainkäytön puolesta Lahti kuului Hollolan kihlakunnan alle ja kirkkokurin suhteen Hollolan kirkkoherrakuntaan.
Itsenäinen kunta Lahdesta tuli vasta muuttuessaan kaupungiksi. Hollolan vastustuksesta huolimatta senaatti oli tämän muutoksen kannalla ja asetuksen muutoksesta antoi tsaari Nikolai II marraskuun 1. päivänä 1905. Suurlakon takia postinkulku oli tuolloin niin hidasta, että tieto asiasta saatiin Lahteen vasta pari viikkoa myöhemmin.
Lehtimaailmassakin tapahtui tuolloin, kun perustuslaillisten Lahti-lehti julkaisi näytenumeronsa jouluviikolla 1905. Sitä kustansi Lahden kirjapaino ja sanomalehti Oy. Vuonna 1918 se siirtyi Kokoomuksen äänenkannattajaksi ja ilmestyi vuoteen 1963 asti.
Työväestökin sai oman lehtensä, kun 1905 Heinolassa aloittanut Itä-Hämeen Raivaaja levisi parin vuoden kuluttua Lahteen perustetun Raivaaja-osuuskunnan toimesta. Se loppui 1914.
Noihin aikoihin lehdistä suurin osa oli poliittisesti sitoutuneita, vuosina 1906-17 ilmestyneistä yli 70 prosenttia. Vuonna 1917 ilmestyi yhteensä 114 sanomalehteä: Nuorsuomalainen puolue 26, Suomalainen puolue 24, SDP 16, RKP 11, Maalaisliitto 5, Kristillinen työväenliike 1. Sitoutumattomiksi ilmoittautuneita oli 31, joista valtaosaa voi luonnehtia yleisporvarillisiksi.
Lahden Lehden perimmäinen tarkoitus oli puoluekannastaan huolimatta ensisijaisesti ”paikkakunnallisten olojen ja rientojen seuraaminen”. Jos tilaa oli muullekin, pidettiin silmällä koko Suomen henkisiä ja taloudellisia kysymyksiä. Torpparien ja maattomien aseman parantamistakin seurattiin valppaasti.
UUTISRAKENNUKSIA
Lahden Lehden alkaessa ilmestyä oli kauppala hyvässä kasvuvauhdissa. Otsikolla ”Uutisrakennuksia Lahdessa” kerrottiin monista valmistumaisillaan olleista rakennuksista vuonna 1900:
- Aleksanterinkadun varrella rakentaa talonomistaja Wainio entiselle Tervon tontille kaksikerroksista kivitaloa.
- Aleksanterinkadun ja Itäisen rajakadun kulmaan rakentaa teurastaja Lindén niinikään kaksikerroksista kivitaloa.
- Jaakkolan talon tontilla Itäisen rajakadun ja Kirkkokadun varrella on paraikaa rakenteella puurakennus kivipohjakerrokselle.
- Simolinin tontille Kirkkokadun ja Rautatienkadun kulmauksessa rakennetaan puurakennusta, jonka päädyn kivijalkaan tulee leivintupa ja 2 kamaria.
- Kirkkokadun varrella on valmistumaisillaan Toivolan talo. Kaksi paraatikäytävää johtaa kadulta rakennukseen.
- Rakenteella on Hämeenkadun varrella ajuri Malinin talo jne.
Postikin toimi tuohon aikaan vielä erinomaisesti. Sunnuntaisin ja juhlapäivinä postikonttori oli avoinna klo 11 – 12.30 ja iltapäivälläkin 2 – 2.30. Kirjelaatikot tyhjennettiin joka päivä 12.30 ja jälkeen puolenpäivän 5.15.
Helsinkiin lähti juna kolme kertaa päivässä ja laivat Jyväskylään kuutena päivänä viikossa.
Paremman väen huvitukset toimivat, lehden ensimmäisessä numerossa oli laulaja Elli Forssellin ilmoitus konsertista Lahden Uudella Seurahuoneella; pilettejä myytiin kauppias Eklundilla.
Yleisönosastoa ei ollut Melasen, Passilan ja Ratian isoisiä varten, mutta jonkun Veikon runo julkaistiin:
Tää toive kukkivi silloinkin
Kuni pauhaa itäiset myrskyt
Ja avoilla aalloilla illoinkin
Lyö vaahdoten sortajan hyrskyt.
kari.naskinen@gmail.com
