Skotlantilainen
kilpapyöräilijä Graeme Obree joutui
1990-luvulla Kansainvälisen pyöräilyliiton ICU:n hampaisiin, koska
ei ajanut tehdasvalmisteisella pyörällä. Kilpapyöräily valtavine
sponsorointeineen liittyy niin isoon bisnekseen, että oli
pyörätehtaiden kannalta noloa, kun niiden hienoilla pyörillä
ajaneet hävisivät Obreelle, jonka omatekoisessa ajokissa oli osia
mm. perheen pesukoneesta! Tällainen asia tuli vähemmän asiaa
seuraavalle penkkiurheilijalle esille englantilaisessa elokuvassa The
Flying Scotsman (2006).
Sittemmin ICU lisäsi jopa sääntöihinsä, että moisia vehkeitä
ei kilpailuissa sallita.
Obree sai 1993 kotikaupungistaan taloudellisen tukijan ja varasi Norjasta Hamarin sisähallivelodromin ennätysyritystään varten. ICU:n herrat olivat paikalla ja kokivat sensaation, kun Obree teki tunnin ajon uuden maailmanennätyksen 51,6 km. Säännöissä ei tuolloin ollut kieltoa tällaisella pyörällä ajamisesta, mutta ICU keksi, että Obreen ajoasento oli väärä. Obree oli kumartunut aivan matalaksi nojaten kapeaan ohjaustankoon, ja ICU vetosi siihen, että tuollainen asento on vaarallinen.
Lisäksi Obree pantiin erikoistiukkaan dopingtestaukseen, mutta mitään kiellettyä ei löytynyt.
Muutaman päivän perästä Chris Boardman rikkoi Obreen ennätyksen, mutta Obree muutti ajoasentoaan ja teki Bordeaux´ssa 1994 uuden ennätyksen 52,7 km. Tämän ennätyksen löi Miguel Indurain, jota Eddy Merckx onnitteli: ”On hienoa nähdä pyöräilijä, joka polkee kuin pyöräilijä.”
Obree ajoi muunkinlaisia kilpailuja, mutta liiton vastahanka jatkui. Hän oli 1993 voittanut myös takaa-ajon maailmanmestaruuden, mutta 1994 hän ei saanut puolustaa mestaruuttaan, koska hän ei vielä silloin ollut muuttanut ajoasentoaan. Niissä kilpailuissa Palermossa ICU:n teknisessä katsastuksessa todettiin myös, että Obreen satula oli viisi senttiä liian lähellä ohjaustankoa. Obree sahasi satulan viisi senttiä lyhyemmäksi, mutta se ei käynyt, koska satulan piti olla ehjä. Tämän jälkeen Obree lainasi yhdeltä pikkupojalta pienemmän satulan ja se täytti mittavaatimuksen, mutta ICU palasi Obreen väärään asentoon, eikä päästänyt häntä ajamaan.
Douglas Mackinnonin ohjaamassa elokuvassa kerrotaan myös Obreen mielenterveydellisistä ongelmista. Hänellä oli vakavia masennuskausia ja teki peräti epäonnistuneen itsemurhayrityksenkin. Sen jälkeen Obree palasi vanhaan työhönsä polkupyörälähetiksi, mutta kun maailma taas alkoi näyttää valoisammalta, hän palasi kilparadoille ja voitti takaa-ajon MM-kultaa Bogotassa 1995.
Tunnin ajon maailmanennätys on nykyisin belgialaisen Victor Campenaertsin 55,1 km.
Nyt menen avaamaan television ja katson tarkkaan, minkämerkkisissä pyörillä ajetaan Pariisin - Nizzan kahdeksan päivän etappikilpailussa.
kari.naskinen@gmail.com
Obree sai 1993 kotikaupungistaan taloudellisen tukijan ja varasi Norjasta Hamarin sisähallivelodromin ennätysyritystään varten. ICU:n herrat olivat paikalla ja kokivat sensaation, kun Obree teki tunnin ajon uuden maailmanennätyksen 51,6 km. Säännöissä ei tuolloin ollut kieltoa tällaisella pyörällä ajamisesta, mutta ICU keksi, että Obreen ajoasento oli väärä. Obree oli kumartunut aivan matalaksi nojaten kapeaan ohjaustankoon, ja ICU vetosi siihen, että tuollainen asento on vaarallinen.
Lisäksi Obree pantiin erikoistiukkaan dopingtestaukseen, mutta mitään kiellettyä ei löytynyt.
Muutaman päivän perästä Chris Boardman rikkoi Obreen ennätyksen, mutta Obree muutti ajoasentoaan ja teki Bordeaux´ssa 1994 uuden ennätyksen 52,7 km. Tämän ennätyksen löi Miguel Indurain, jota Eddy Merckx onnitteli: ”On hienoa nähdä pyöräilijä, joka polkee kuin pyöräilijä.”
Obree ajoi muunkinlaisia kilpailuja, mutta liiton vastahanka jatkui. Hän oli 1993 voittanut myös takaa-ajon maailmanmestaruuden, mutta 1994 hän ei saanut puolustaa mestaruuttaan, koska hän ei vielä silloin ollut muuttanut ajoasentoaan. Niissä kilpailuissa Palermossa ICU:n teknisessä katsastuksessa todettiin myös, että Obreen satula oli viisi senttiä liian lähellä ohjaustankoa. Obree sahasi satulan viisi senttiä lyhyemmäksi, mutta se ei käynyt, koska satulan piti olla ehjä. Tämän jälkeen Obree lainasi yhdeltä pikkupojalta pienemmän satulan ja se täytti mittavaatimuksen, mutta ICU palasi Obreen väärään asentoon, eikä päästänyt häntä ajamaan.
Douglas Mackinnonin ohjaamassa elokuvassa kerrotaan myös Obreen mielenterveydellisistä ongelmista. Hänellä oli vakavia masennuskausia ja teki peräti epäonnistuneen itsemurhayrityksenkin. Sen jälkeen Obree palasi vanhaan työhönsä polkupyörälähetiksi, mutta kun maailma taas alkoi näyttää valoisammalta, hän palasi kilparadoille ja voitti takaa-ajon MM-kultaa Bogotassa 1995.
Tunnin ajon maailmanennätys on nykyisin belgialaisen Victor Campenaertsin 55,1 km.
Nyt menen avaamaan television ja katson tarkkaan, minkämerkkisissä pyörillä ajetaan Pariisin - Nizzan kahdeksan päivän etappikilpailussa.
kari.naskinen@gmail.com
