Lontoo, Barcelona, Pariisi ja nyt on Woody
Allenin Euroopan-kiertueella vuorossa Rooma. Altare della Patria,
Colosseum, Espanjalaiset portaat, Fontana di Trevi, Trastevere sekä
italialaista iskelmä- ja oopperamusiikkia. Allenin konsepti toimii. Myös To Rome with Love on viihdyttävä
elokuva, mutta ei yllä samalle tasolle kuin edeltäjänsä.
Parissa suomalaistoimittajien haastattelussa Allenilta on kysytty, voisiko Helsinki tulla kysymykseen vastaavanlaisen elokuvan näyttämönä. Molemmilla kerroilla Allen sanoi jotain kaunista Helsingistä, mutta jatkoi kuitenkin, että Tukholma kiinnostaisi. (Vai tarvitaanko Allenia, johan Anthony Bourdain kävi täällä?)
Allenin Eurooppa-leffat ovat olleet kohdekaupungeilleen arvokkaita. Barcelona-elokuvan jälkeen minäkin varasin seuraavan lomamatkani kohteeksi Barcelonan. Miten siis olisi Helsinki – millaisella kynnysrahalla Allen tulisi tekemään matkailumainoksen Helsingistä? Ei varmaan tarvitsisi maksaa yhtä paljon kuin mitä Guggenheim-säätiö pyyti nimensä käyttämisestä. Rooma-elokuvan rahoittajana on Silvio Berlusconin mediakonserniin kuuluva Medusa.
Rooma-elokuva on niin puhdasta viihdettä kuin olla voi. Neljän eri tarinan henkilöt sukkuloivat hauskasti kukin tahoillaan ilman tämäntyyppisistä elokuvista tuttua ristiinmenemistä. Ainoa todella allenmainen irvailu on se, missä tavallisesta kadunmiehestä tulee yllättäen ja yhtäkkiä iso julkkis. Allen pilkkaa sitä hömppämediamaailmaa, joka on tuttua meilläkin. Vaikkapa yksi tekstiviesti voi tehdä täydellisestä mitättömyydestä julkkiksen, joka sitten suurimman kuohunnan mentyä ohi huomaa olevansa taas tavallinen talliainen, mutta ei osaa enää palata omaan tavalliseen elämäänsä. Elokuvassa tämän roolin tekee erinomaisesti Roberto Benigni.
Woody Allen itse esittää eläkkeelle jäänyttä musiikkialan ammattilaista, on mm. ohjannut italialaisia oopperoita New Yorkissa. Roomaan hän tulee tapaamaan tyttärensä appivanhempia, kun tytär on rakastunut johonkin köyhään italialaiseen maailmanparantajaan. Allen hauskoine asenteellisine repliikkeineen on taas vedossa.
Seksiäkin Allenin elokuvissa pitää olla, ja herkkuroolin tekee roomalaista ilotyttöä esittävä Penelope Cruz.
Rooma itse jää kuitenkin vähemmälle huomiolle kuin kohdekaupunkien tutut maamerkit aikaisemmissa elokuvissa. Ennakkoon odotin elokuvalta jotain fellinimäistä riehakkuutta, mutta sitä ei ole. Tämä elokuva ei houkuttele ostamaan matkalippua Roomaan. Ehkä Allenin Eurooppa-ideat on nyt käytetty, ja tiettävästi hänen seuraavan elokuvansa kuvaukset ovatkin alkaneet San Franciscossa.
kari.naskinen@gmail.com
Parissa suomalaistoimittajien haastattelussa Allenilta on kysytty, voisiko Helsinki tulla kysymykseen vastaavanlaisen elokuvan näyttämönä. Molemmilla kerroilla Allen sanoi jotain kaunista Helsingistä, mutta jatkoi kuitenkin, että Tukholma kiinnostaisi. (Vai tarvitaanko Allenia, johan Anthony Bourdain kävi täällä?)
Allenin Eurooppa-leffat ovat olleet kohdekaupungeilleen arvokkaita. Barcelona-elokuvan jälkeen minäkin varasin seuraavan lomamatkani kohteeksi Barcelonan. Miten siis olisi Helsinki – millaisella kynnysrahalla Allen tulisi tekemään matkailumainoksen Helsingistä? Ei varmaan tarvitsisi maksaa yhtä paljon kuin mitä Guggenheim-säätiö pyyti nimensä käyttämisestä. Rooma-elokuvan rahoittajana on Silvio Berlusconin mediakonserniin kuuluva Medusa.
Rooma-elokuva on niin puhdasta viihdettä kuin olla voi. Neljän eri tarinan henkilöt sukkuloivat hauskasti kukin tahoillaan ilman tämäntyyppisistä elokuvista tuttua ristiinmenemistä. Ainoa todella allenmainen irvailu on se, missä tavallisesta kadunmiehestä tulee yllättäen ja yhtäkkiä iso julkkis. Allen pilkkaa sitä hömppämediamaailmaa, joka on tuttua meilläkin. Vaikkapa yksi tekstiviesti voi tehdä täydellisestä mitättömyydestä julkkiksen, joka sitten suurimman kuohunnan mentyä ohi huomaa olevansa taas tavallinen talliainen, mutta ei osaa enää palata omaan tavalliseen elämäänsä. Elokuvassa tämän roolin tekee erinomaisesti Roberto Benigni.
Woody Allen itse esittää eläkkeelle jäänyttä musiikkialan ammattilaista, on mm. ohjannut italialaisia oopperoita New Yorkissa. Roomaan hän tulee tapaamaan tyttärensä appivanhempia, kun tytär on rakastunut johonkin köyhään italialaiseen maailmanparantajaan. Allen hauskoine asenteellisine repliikkeineen on taas vedossa.
Seksiäkin Allenin elokuvissa pitää olla, ja herkkuroolin tekee roomalaista ilotyttöä esittävä Penelope Cruz.
Rooma itse jää kuitenkin vähemmälle huomiolle kuin kohdekaupunkien tutut maamerkit aikaisemmissa elokuvissa. Ennakkoon odotin elokuvalta jotain fellinimäistä riehakkuutta, mutta sitä ei ole. Tämä elokuva ei houkuttele ostamaan matkalippua Roomaan. Ehkä Allenin Eurooppa-ideat on nyt käytetty, ja tiettävästi hänen seuraavan elokuvansa kuvaukset ovatkin alkaneet San Franciscossa.
kari.naskinen@gmail.com
