Hannu Mikkola oli oikea kuski tuohon hirmupeliin. Alla oli jo kymmenen MM-osakilpailun voittoa, Safari-rallin voitto ja Lontoo – Meksiko -maratonrallin voitto. Vaaleahiuksinen, aina hymyilevänoloinen Mikkola oli saanut lempinimen ”enkelinkasvoinen paholainen”, ja paholaismaisen kova hänen asenteensa kilpailemiseen olikin:
”Inhottavaa tässä lajissa on se, että pitää olla aggressiivinen. Varsinkin pikataipaleella pitää vihata jotakin asiaa sydämensä pohjasta, muuten ei luista.” (HS Kuukausiliite, marraskuu 1983)
Jyväskylän Suurajot kolme kertaa 1950-luvulla voittanut Osmo Kalpala oli joskus 1960-luvulla neuvonut nuorta Mikkolaa, että ”jos on kysymyksessä pitkä pikataival, niin aja jokin kurva rauhallisesti ennen kuin lähdet todella porhaltamaan”. Mikkola oli toista mieltä, hän paahtoi täysillä alusta alkaen: ”On yksinkertaisesti vain ajettava täysillä, sillä muuten auto ei liu´u niin kuin pitää, vaan se menee sahaamiseksi.”
Hannu Mikkolan teemana ajamisessa ja varsinkin harjoittelussa oli ”kaikki tai ei mitään”: ”Kun aloittaa 110 prosentin vauhdilla ja siitä vähitellen tiputtelee kunnes pysyy tiellä, löytää nopeimmin ylärajan. En usko, että sellaisesta kaverista tulee koskaan todella nopeaa kuljettajaa, joka aloittaa varovasti lisätäkseen vauhtia kokemuksen kasvaessa. Hän ei pääse koskaan yli 90 prosentin, eikä se riitä.” (Uusi Suomi 26.10.1975)
Paholaismaisesta Audista Mikkola muistetaan parhaiten. Vielä rajumpaakin oli vielä tulossa, mutta kun FIA pani stopin sen ajan B-ryhmän superutoille, joutui Audi siirtämään kehitystyönsä sivuun. Audi Qattrosta oli jo tulossa keskimoottorinen versio, jossa paino olisi jakautunut tasaisemmin; nyt tämä prototyyppi on museossa Ingolstadtissa.
Tällä hetkellä rallin MM-sarja on kriisissä. Erkki Vanhasen kirjassa Flat Out – Täysillä (Alfamer, 2011) Mikkola ihmettelee, miksi ralli on vajonnut, miksi vain kaksi autotehdasta on pysynyt mukana mestaruustaistossa: ”Onko Kansainvälinen autoliitto FIA panostanut kaiken tarmonsa Formula ykkösiin ja antanut ralliautoilun tulla toimeen omillaan? Onko inflaatio kiihdyttänyt maailmanmestaruusarvojen jatkuva lisääntyminen vienyt mestaruudelta arvostuksen? Vai onko syynä FIA:n hirmuinen halu puristaa ralli Formula ykkösten tapaiseksi suorien tv-lähetysten formaattiin sopivaksi urheilumuodoksi?”
Nykyiset kilpailutapahtumatkin saavat Mikkolalta kritiikkiä: ”Nykyinen ralliautoilu on täysin eri laji verrattuna omiin aktiivivuosiini, jolloin ajettiin vuorokaudet läpeensä vain muutaman tunnin tauoilla. Nyt virkamiesmäiset ajoajat ja samojen pikataipaleiden uusiokäyttö – jopa kolmeen kertaan ajettaviksi – ovat muuttaneet lajin kuvaa paljon. Ralliautoilulla on itsetutkiskelun ja kehityskeskustelun paikka.”
kari.naskinen@gmail.com
