Sakari Topeliuksen yli sata vuotta vanhassa sadussa Adalmiinan helmessä kuninkaan tytär hemmotellaan pilalle ja rangaistukseksi tästä Adalmiina menettää muistinsa ja päätyy pahaiseksi vuohipaimeneksi. Sadun onnellisessa lopussa prinssi löytää Adalmiinan ja tuo hänet kotiin muuttuneena, nöyränä, hyvänä prinsessana. Loppiaisena ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Jos rakastat on pääosassa ylioppilaskesäänsä elävä Ada, jolla myös menee överiksi, kun kaikkea on, mutta kun mikään ei riitä. Adalmiinan tavoin myös Ada tekee ”reissun” ja palaa kotiin, Adalmiinaakin hankalampien elämänkokemusten parantamana.Vakava aihe, mutta viihteellisesti toteutettu, sillä kysymyksessä on Neil Hardwickin ohjaama kevyt musiikkielokuva. Sen on toteuttanut Juonifilmi Oy, tuottajanaan Lahdesta kotoisin oleva Jarkko Hentula (39), jolla on jo pitkä kokemus filmialalta. Hän aloitti uransa Matti Kassilan ohjaaman Kaikki pelissä -elokuvan (1994) järjestäjän apulaisena; tällä vuosituhannella Hentula on toiminut tuottajana mm. elokuvissa Juulian totuudet (2002), Helmiä ja sikoja (2003), FC Venus (2005) ja Raja 1918 (2007). Hentulan tuottama on myös Skavabölen pojat (2009), jossa niin ikään hyväosaisen perheen lapsilla Kauniaisissa ei mene kovin hyvin – siinä perheen isä on elinkeinohallituksen osastonjohtaja, nyt musikaalissa Adan isä on ministeri.
”Ada on pilalle lellitty ja emotionaalisesti hylätty. Ei mikään poikkeuksellinen teini nykyaikana”, sanoo käsikirjoittaja Katja Kallio. ”Melkein kenestä tahansa tulee tietyissä olosuhteissa kusipää ja roisto. Silti uskon, että kaikista kokemuksista huolimatta useimpien ihmisten sisimmässä säilyy jokin täysin turmeltumaton osa. Tästä elokuva kertoo.”
(Tämä kusipäisyysilmiö on kansainvälinen. Lentokoneen räjäyttämistä yrittänyt Umar Farouk Abdulmutallab on rikkaan nigerialaisen pankkiirin poika, joka kuitenkin päätti ryhtyä al-Qaidan terroristiksi.)
Suomalainen musiikkielokuva on harvinaisuus. Niitä tehtiin puoli vuosisataa sitten, ja aika samanlaisella konseptilla kuin nytkin: tuttuja iskelmiä ja niiden välissä kuljetetaan löyhää juonta.
Katja Kallion kanssa Hentula oli jo tehnyt hyvin sujunutta yhteistyötä Kuutamolla-elokuvassa (2002). Hyvin on sujunut nytkin. On kuitenkin yksi ongelma, ja kummallinen onkin: huonointa musiikkielokuvassa on musiikki! Tai tarkemmin sanoen laulajat. Ihmeellistä tämä nykyajan nuorten laulajien, varsinkin tyttöjen, äänenkäyttö – ininää, kähinää, honotusta. Yllättävä tieto on, että pääosan esittäjä Elli Vallinoja (21) opiskelee laulua Sibelius-akatemiassa. Sitä paitsi kuulin Elli Vallinojaa pari vuotta sitten Aleksanterin teatterin Viulunsoittaja katolla -musikaalissa ja silloin tyttö lauloi aivan normaalisti. Pitääkin kai tehdä sellainen johtopäätös, että Elli kyllä osaa laulaa, mutta nuorisomuoti edellyttää nyt tällaista epälaulamista älyttömällä pihisevällä äänellä.
Hardwick sitä vastoin on mestari alallaan. Elokuvan kerronta soljuu hienosti. Vaikka tämä onkin Hardwickin ensimmäinen elokuva, hänen pitkä kokemuksensa televisiosta ja teatterista riittävät. Tosin tämä puhe Hardwickin "ensimmäisestä elokuvasta" on harhaanjohtavaa, sillä on Hardwick elokuvia tehnyt, mutta ne vain on esitetty televisiossa. Hardwickin kuuluisin teatteriohjaus on Kvartetti, joka on mennyt vuodesta 2002 alkaen Helsingin kaupunginteatterissa, edelleen loppuunmyytynä.
Hardwickin nokkeluus tv-sketsien ja -sarjojen kirjoittajana ja ohjaajana tunnetaan, ja samaa latua mennään nyt. Mukana on myös hauskoja yksityiskohtia; yhdessä pienessä sivusivuroolissa nähdään Jukka Virtanen, ja kun Ada laulaa sairaalassa Kaj Chydeniuksen Nuoruustangoa, on yhdessä petissä säveltäjä itse.
Laulupuolta paremmin on onnistuttu tansseissa, jotka on suunnitellut koreografi Osku Heiskanen. Kuvassa Ada tanssii parkkipaikalla rekkamiesten katsellessa.
kari.naskinen@gmail.com
