Valiokuntamatkalla

Kokoomuksen entiset kansanedustajat Marja Tiura (kuva) ja Tuija Nurmi pääsivät kerran valiokuntamatkalle Floridaan. Siellä he tapasivat amerikkalaisia kollegoita ja muitakin. Iltapäivällä heidän luokseen tuli miesryhmä, josta yhden tulkki esitteli: "Tämä herra Armstrong on ollut Kuussa." - Marja ja Tuija sanoivat siihen melkein yhteen ääneen: "Mitäs tuo nyt on, me on tänään oltu viisi tuntia auringossa."

kari.naskinen@gmail.com

Demokraattinen päätöksenteko ei ulotu finanssimarkkinoille

Kreikka, Portugali, Irlanti, Islanti, Latvia, nyt myös Italia ja kohta kai Espanjakin. Kriisi on päällä. Kukaan ei vain tunnu tietävän, mitä todella pitäisi tehdä. Pankkimaailma on avainasemassa, mutta neuvottelut pankkien osallistumisesta kriisimaiden tilanteen hoitokustannuksiin polkevat paikallaan. Uutistoimisto Reutersin mukaan “yli kahden viikon pituiset neuvottelut pankkeja edustavan Institute of International Finance -etujärjestön kanssa eivät ole käytännössä edenneet lainkaan yrityksissä kehittää kaikille osapuolille kelpaavaa menettelyä”.

Iso ongelma onkin, että finanssimarkkinoiden pelisäännöistä ei kukaan ota selvää – koska ei kai niillä mitään sääntöjä olekaan. Maailmankaupan säännöistä päätetään maailman kauppajärjestössä, valtioiden välisillä sopimuksilla ja alueellisissa järjestöissä, mutta valtavasti kasvaneiden finanssimarkkinoiden pelisäännöistä ei missään.

Aiheesta paljon kirjoittanut kansalaisaktivisti Matti Ylönen toteaa Maailmantalous.net-sivustolla, että rahoitusmarkkinat toimivat hyvin pitkälti markkinoiden itsesäätelyn varassa. Niitä valvovien kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten toimivalta on puutteellinen. Rahoitusmarkkinat on käytännössä irrotettu kansallisen päätöksenteon ulottumattomiin. Demokraattinen päätöksenteko ei enää ulotu alueelle, jonka heilahtelut voivat käytännössä näkyä esimerkiksi Suomen asuntomarkkinoilla.

”Aina 1980-luvulle saakka rahoitusmarkkinat olivat vahvasti valtioiden ohjaamia. Valuutanvaihtoa säänneltiin kiintiöillä, ja kansainvälisiä rahavirtoja rajoitettiin mikäli maan taloustilanne sitä vaati. Kun kansainväliset rahoitusmarkkinat olivat käytännössä valtioiden ohjauksessa, oli tarve niiden kansainväliselle säätelylle myös paljon pienempi. 1980-luvulla pääomakontrolleista kuitenkin luovuttiin Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen näyttäessä esimerkkiä ja muun maailman seuratessa perässä. Finanssimarkkinoiden kansainvälinen ohjaus jäi kuitenkin paikalleen. Tämän repeämän seurauksena finanssimarkkinoiden ja edustuksellisen demokratian tiet erkaantuivat.
Nykymuotoiset säätelemättömät markkinat ovat luoneet pohjaa finanssimarkkinoiden räjähdysmäiselle kasvulle ja uusien rahoitusmuotojen nopeatempoiseen syntyyn (esim. hedge-rahastot ja ns. johdannaiset)”, kirjoittaa Ylönen.

Valtioiden ohjauksen ulkopuolella toimivat finanssimarkkinat ovat synnyttäneet riskialttiimpaa ja vaikeammin hallittavaa maailmantaloutta. Samalla kun riskit ovat kasvaneet, on kasvanut myös niiden maantieteellinen ulottuvuus. Finanssimarkkinoiden kasvanut merkitys on siis kaventanut demokraattisen päätöksenteon ja politiikan pelivaraa. Maailmantalous on siirtynyt yhä hallitsemattomampaan ja riskialttiimpaan suuntaan.

SAKSAN TALOUSIHMEESTÄ
VOISI OTTAA OPPIA

Velan vangit -sivustolla Ylönen ehdottaa, että otettaisiin nyt oppia siitä, mitä tapahtui 1953, kun Saksaa lainoittaneiden maiden hallitukset kokoontuivat Lontooseen pohtimaan sotien runteleman Saksan velkoja? Velat olivat 30 miljardia silloista Saksan markkaan (21 % bkt:sta). Kreikka, Irlanti ja muut velkojamaat päättivät armahtaa Saksaa mitätöimällä puolet Saksan julkisesta ja yksityisestä velasta. Sijoittajat kärsivät tappioita, mutta markkinat eivät tästä päätöksestä seonneet. Käynnistyi Saksan talousihme, joka veti koko Eurooppaa vuosikymmenien nousuun.

Saksalle annettuja velkahelpotuksia ei sidottu tiukkaan vyönkiristyspolitiikkaan. Sen sijaan päätettiin tulevien maksuvaikeuksien varalta sovittelumekanismista. Lisäksi Saksalle myönnettiin oikeus pidättäytyä tilapäisesti maksamasta velanhoitokuluja, jos kauppatase painuisi alijäämäiseksi.Tällä pykälällä lainoittajamaat sitoutuivat käytännössä siihen, että ne ostaisivat Saksasta enemmän tuotteita kuin sinne myyvät. Näin velkoja ei tarvinnut maksaa kallisarvoisilla valuuttavarannoilla tai uudella velalla. Saksan markan sallittiin devalvoitua viennin tukemiseksi. Sopimus kattoi kaikki yksityisen ja julkisen puolen velat.

Ylönen toteaa, että Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa lähes kaikki on tehty päinvastoin kuin vuonna 1953. Velkoja ei haluta neuvotella uudelleen, lamaa syvennetään leikkauksilla silloin kun pitäisi elvyttää ja velkojenmaksulle välttämättömän viennin edellytykset unohdetaan täysin.

Velkasaneerauksesta puolestaan maalaillaan uhkakuvia, joiden tueksi ei löydy konkretiaa. Jos otettaisiin oppia vuoden 1953 järjestelyistä, päästettäisiin nykyiset kriisimaat julkiseen velkasaneeraukseen. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä, joiden olisi näiden valtioiden velkakirjojen osalta annettava nyt realisoitua.

kari.naskinen@gmail.com

Osattiin sitä ennenkin

Uuden eduskunnan tultua valituksi on herättänyt huomiota yhden perussuomalaisen kansanedustajan kielenkäyttö. Joskus muinoin sanominen oli vieläkin suorempaa. Kun talonpoikaissäädyn edustaja, maanviljelijä Matti Montonen käytti säätyvaltiopäivillä 1877-78 yhden puheenvuoron, se kuului ajankohtaista mustalaiskysymystä käsiteltäessä näin: "Olen sitä mieltä, että kaikki mustalaiset on hirtettävä."

Montonen oli Kaukolasta, joka oli pitäjä Laatokan länsirannalla. Kaukolan naapuripitäjät olivat Räisälä, Kirvu, Hiitola ja Käkisalmi. (Kuvassa Kaukolan vaakuna.)

Mustalaisista puhuttiin tuolloin samalla tavalla kuin nykyisin maahanmuuttajista. Mustalaiskysymystä tutkimaan oli asetettu valtiollinen komitea, joka puolestaan pani asialle alan erikoismiehen Arthur Thesleffin, joka kasvitieteilijänä oli metsissä kiertäessään joutunut tekemisiin mustalaisten kanssa ja oli kiinnostunut heidän kielestään, tavoistaan ja elämästään. Vuonna 1900 Thesleff julkaisi tutkimustensa yhteenvedon ja toimenpidesuositukset komitean julkaisemassa raportissa. Siinä Thesleff suositteli mustalaisten vähittäistä sulauttamista valtaväestöön pitkäaikaisella valtion ohjelmalla. Uusien mustalaisten maahantulo ulkomailta Suomeen olisi kuitenkin kiellettävä, ja täällä jo asuvat mustalaiset olisi rekisteröitävä ja pakotettava asettumaan paikoilleen.

kari.naskinen@gmail.com

Ratkaisu on kapitalismin korvaaminen sosialismilla

Yhdysvalloissa pelastettiin muutaman viime vuoden aikana isoja yrityksiä, mm. General Motors, sosialistisella toiminnalla eli auttamalla ne takaisin jaloilleen verovaroin. Nyt samaa apukeinoa tarjotaan Euroopassa kurjaan jamaan joutuneille valtioille. Tällä kertaa lopputulokset ovat kuitenkin erilaisia; kun Kreikka ja Potugali joutuvat saneeraamaan valtiontalouksiaan, keskeisenä keinona on yksityistäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että julkishallinnon toimintaa ajetaan alas. Näin on aikaisemmin tehty jo esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa, joille Maailmanpankki on määrännyt lainanantonsa ehdoksi mm. julkisen terveydenhoidon kulujen pienentämisen. Suurimpina kärsijöinä ovat pienituloiset ihmiset.

Julkisiin menoihin tehtäviä leikkauksia on perusteltu sillä, että valtiot ovat eläneet yli varojensa. Portlandin yliopiston (USA) kansantaloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel (kuva) kuitenkin sanoo, että budjettileikkaukset ja yksityistämiset vain pahentavat taantumaa ja lisäävät työttömyyttä:

”Kun valtio vähentää kulutustaan, julkisen sektorin työntekijät ja ne yksityisen sektorin työntekijät, jotka ovat valtion rahoittamissa projekteissa, joutuvat työttömiksi tai heidän tulonsa laskevat. Tämä johtaa kulutuskysynnän laskuun, joka on moninkertainen verrattuna alkuperäiseen valtion kulutuksen vähenemiseen. Entisten valtion yritysten uudet omistajat, ostettuaan yrityksen usein pilkkahintaan, irtisanovat ensitöikseen merkittävän osan työvoimastaan, millä on samanlainen vaikutus. Yritykset eivät tuota enempää, koska heillä on hyvä syy uskoa, etteivät he saa myytyä enempää. Ne eivät investoi tuotantolaitoksiinsa, koska tällä hetkellä on runsaasti ylimääräistä kapasiteettia, joten valtion kulutuksen leikkaaminen yksinkertaisesti pahentaa taantumaa. Leikkausten seurauksena työttömyys nousee entisestään, tuotanto laskee entisestään ja näin ollen tulotaso laskee entisestään. Verotulot laskevat tulotason mukana, minkä seurauksena ko. valtioiden on entistä vaikeampi huolehtia veloistaan.”

Osa Hahnelin haastattelusta on julkaistu englanniksi Helsinki Times -lehdessä (16.6.) ja kansainvälisellä ZCommunications -sivustolla. Lyhennelmä haastattelusta on nyt ilmestynyt suomeksi myös nettisivustolla http://www.parecon.fi/, ja ilmestyy myös Voima-lehden numerossa 6/2011

LEIKKAUKSET EIVÄT
OLE RATKAISU

Todisteita on joka puolella siitä, että leikkauksia vastaan myönnetyt tukipaketit eivät toimi. Yli vuosi sitten Kreikka leikkasi menojaan saadakseen lainan, joka oli liian pieni ja korko oli liian suuri. Kreikka kärsi vuoden verran entistä pahemmasta taantumasta, minkä jälkeen valtio on taas kääntynyt EU:n puoleen lisätuen tarpeessa. Leikkaukset eivät auttaneet viime kerralla Kreikkaa, eikä voimakkaampi annostus samaa lääkettä auta Kreikkaa tälläkään kertaa. Leikkaukset eivät ole ratkaisu Portugalinkaan tilanteeseen.

Hahnel sanoo, että viimeisin talouskriisi johtuu nimenomaan pankkien vastuuttomasta toiminnasta ja heikosti säädellyistä rahoitusmarkkinoista.

”Kukaan ei voi hyväksyä, että ne, jotka ovat viime vuosikymmeninä nostaneet suunnattomia voittoja, pääsevät pälkähästä ilman seuraamuksia. Samalla ne, jotka eivät aiheuttaneet kriisiä eivätkä myöskään hyötyneet siitä mitään, joutuvat sekä rankaisevien toimenpiteiden kohteiksi että maksumiehiksi rikkinäisiä talouksia korjattaessa”, sanoo Hahnel.

Kapitalismi on osoittautunut kyvyttömäksi kohdentamaan tuottavat mahdollisuutensa järkevästi - ”ratkaisu on kapitalismin korvaaminen sosialismilla”, täräyttää Hahnel.

Kyvytön oli kapitalistinen pankkimaailma Suomessakin 20 vuotta sitten. Pankkihistorian tutkija, dosentti Antti Kuusterä sanoi kesäkuussa Lahdessa pidetyssä historiaseminaarissa, että valtiovarainministeriö antoi 1980-luvulla pankeille vapaat kädet hoidella markkinaehtoista pankkitoimintaa. Pankkitarkastusviraston silloinen pääjohtaja Jorma Aranko olisi halunnut pankkien valvontaan lisää voimavaroja, mutta ministeriöstä sanottiin, että kyllähän pankit osaavat asiansa, nehän ovat alansa asiantuntijoita. Sitten kävi miten kävi. Pelkästään markkinoiden ehdoilla toiminut kapitalismi ei toiminutkaan.

kari.naskinen@gmail.com

Siltapuisto + Sokos

Osuuskauppa Hämeenmaan kiinteistöpäällikkö Reijo Aaltonen sanoi tänään Lahden Radiossa, että Hämeenmaa on edelleen valmis tekemään omalla kustannuksellaan yhdyskäytävän Vesijärvenkadun yli Sokoksesta Siltapuiston pysäköintitaloon. Viisi vuotta sitten asia oli ensimmäisen kerran esillä, mutta kaupungin tekninen virasto hylkäsi hankkeen.

Siltapuisto on alikäytöllä ja Sokos ostaisi sieltä autopaikkoja asiakkaitaan varten.

"Ajatus on ollut, että katettua siltaa pitkin voitaisiin tavaratalosta päästä ostoskärryjen kanssa suoraan autolle pysäköintitalossa", sanoi Aaltonen.

Ei taida passata Lahden kaupungille tällainen tarjous, koska se osaltaan veisi mattoa alta toriparkkihankkeelta.

(Kuva: ARC Designers Laurila Oy/visualisointi Imager Oy)

kari.naskinen@gmail.com

Suomi on maailman kahdeksanneksi paras autourheilumaa

Muutama vuosi sitten MTV3 mainosti Formula 1 -lähetyksiään sanonnalla "Maailman nopein kansa", siis suomalaiset. Enää ei olla aivan kärjessä. Englantilaisen Autosport-lehden tällä viikolla päivittämän tilanteen mukaan maidenvälinen järjestys autourheilussa on nyt:

1. Saksa
2. Australia
3. Britannia
4. Ranska
5. USA
6. Espanja
7. Brasilia
8. Suomi
9. Norja
10. Uusi-Seelanti

Vielä meillä on kuitenkin "maailman nopein Heikki", ja Ruotsi voitetaan vähintään yhtä hyvin numeroin kuin jääkiekossa, sillä Ruotsin sijaluku on 21.

Henkilökohtaisella ranking-listalla suomalaisista on 20 parhaan joukossa Jari-Matti Latvala (kuva):

1. Sebastian Vettel Ranska (F1)
2. Mark Webber Australia (F1)
3. Fernando Alonso Espanja (F1)
4. Sébastien Loeb Ranska (ralli)
5. Lewis Hamilton Englanti (F1)
6. Will Power Australia (IndyCar, V8 Supercars)
7. Dario Franchitti Englanti (IndyCar, V8 Supercars, GrandAm)
8. Jenson Button Englanti (F1)
9. Carl Edwards USA (Nascar)
10. Kevin Harvick USA (Nascar)
11. Jimmie Johnson USA (Nascar)
12. Sébastien Ogier Ranska (ralli)
13. Kyle Bush USA (Nascar)
14. Scott Dixon Uusi-Seelanti (IndyCar, V8 Supercars, GrandAm)
15. Felipe Massa Brasilia (F1)
16. Denny Hamlin USA (Nascar)
17. Jari-Matti Latvala Suomi (ralli)
18. Clint Bowyer USA (Nascar)
19. Petter Solberg Norja (ralli)
20. Matt Kenseth USA (Nascar)
21. Nico Rosberg Saksa/Suomi (F1)
- - - - -
25. Mikko Hirvonen (ralli)
39. Juho Hänninen (ralli)
100. Heikki Kovalainen (F1)

kari.naskinen@gmail.com

Ministereiksi valitaan vaikka puusta pudonneita - pätevyydellä ei mitään merkitystä

Kun ministereitä valitaan, ei paljon panna arvoa pätevyydelle. Monin paikoin tilanne on sellainen, että jos sattuu valintahetkellä olemaan "oikeaa" sukupuolta ja sattuu olemaan kotoisin joltakin "sopivalta" alueelta, niin siitä vaan ministeriksi.

Tällainen sattumaministeri on esimerkiksi suomussalmelainen Merja Kyllönen (Vas), joka siis on nainen. Hänet nimitettiin liikenneministeriksi, vaikka hän itsekin sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei asiantuntemusta ole: "Helpottaisi, jos olisi edellisellä vaalikaudella ollut edes liikenne- ja viestintävaliokunnassa." (HS 30.6.)

Samassa haastattelussa ministeri sanoi, että liikennepäätöksissä pitää painottaa ennen kaikkea hankkeiden vaikutusta pysyvien työpaikkojen syntyyn. Eli mitä väliä vaikkapa liikenneturvallisuudesta, kunhan työpaikkoja syntyy. Alkaa varmaan Kainuuseen samanlainen tyhjien baanojen teko kuin 60-luvulla.

Syvällinen oli ministerin analyysi liikenneturvallisuusasioista: "Ajetaan liikaa ylinopeutta, humalassa ja ilman turvavyötä."

Vaan eipä ihme, sillä ministeri sanoi, että hänen olonsa nyt ministerinä on kuin puusta pudonneella. Kun tällaisia puusta pudonneita ministereitä valitaan, korostuu ministeriöiden virkamiesten rooli.

Kummallista on myös, että ministereille jaetaan erikoisia yhdistelmähommia. Millä perusteella Krista Kiuru (SDP) on sekä asunto- että viestintäministeri? Kyllä laaja-alainen pitää olla, että hoitelee samanaikaisesti vaikkapa vuokra-asuntotuotannon rahoitusta ja tv-lupapolitiikkaa.

kari.naskinen@gmail.com