Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Seija Parviainen kirjoittaa pankin verkkosivulla, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat tulleet myös keskuspankkeihin ja rahapolitiikan analyyseihin. Ymmärrys luonnon merkityksestä talouden perustana on syventynyt. Luontokato, ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt muodostavat toisiinsa kietoutuvan kokonaisuuden, joka lisää häiriöitä taloudessa ja lisää inflaation vaihteluita. Kun luontopääoma ja siten myös luonnon puskurikyky heikkenevät, sääshokeista tulee aiempaa kalliimpia ja pitkäkestoisempia. Rahapolitiikan näkökulmasta tämä merkitsee uudenlaista epävarmuutta, joka voi heijastua rahapolitiikan välittymiseen taloudessa.
Tiistaina järjesti Elokapinan talouskapina-yhteisöryhmä Oodi-kirjastossa keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin, millainen talous tukisi ympäristön ja ihmisten hyvinvointia nykyisen monikriisin keskellä ja mitä pitäisi tehdä, jotta talousjärjestelmän muutos olisi mahdollinen – koska muutosta tarvitaan, jotta elämän edellytykset voidaan turvata. Ekologinen ja oikeudenmukainen muutos kapitalistisessa talousjärjestelmässä on kuitenkin vaikea saada aikaan, sillä talouden arvioimisessa pitäisi ainakin irtautua bkt-keskeisyydestä ja uusliberalistisesta ajattelusta.
Yritysjohtajat ja heidän pienoisjumalansa ekonomistit lähtevät kuitenkin siitä, että taloutta ja ilmastonmuutosta ei pidä sekoittaa toisiinsa. Tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa osoitetaan sekin, että ilmastonmuutoksesta uutisoidaan suomalaisessa mediassa aiempaa enemmän, mutta keskustelu käy pääosin talouskasvun ehdoilla. Väitöskirjan tehnyt Suomen ympäristökeskuksen tutkija Erkki Mervaala tarkasteli, miten ilmastonmuutosta ja talouskasvua on käsitelty yhdessä tai pidetty erillään suomalaisessa uutismediassa. Tutkimus perustui 40 000 uutisjuttuun valtavirtamediassa 1990 - 2023. Vain 600 artikkelia niistä käsitteli molempia yksiselitteisesti yhdessä.
Useimmiten ilmastopolitiikka esitetäänkin talouspolitiikan tavoitteille alisteisena, ja ratkaisuja kehystetään ”vihreän kasvun”, teknologian ja yksilön kulutusvalintojen kautta. Media normalisoi ilmaston rutiiniuutisiksi, mutta pitää talouskasvun kyseenalaistamisen keskustelun ulkopuolella. Iso osa ihmisistä kuitenkin ymmärtää, että tuotannon ja kulutuksen jatkuva kasvu ja maapallon rajalliset resurssit eivät ole sovitettavissa yhteen.
SP:n ja EKP:n tutkimustulokset viittaavat siihen, että euroalueen koko talous on haavoittuvainen luonnon rapautumiselle. Vaikka EU on alueena vähemmän riskialtis kuin monet biodiversiteetiltään rikkaammat ja luonnosta riippuvaisemmat alueet, sen haavoittuvuutta lisäävät kansainvälisen kaupan ja toimitusketjujen kautta tulevat epäsuorat vaikutukset.
Seija Parviainen kirjoittaakin, että EKP on alkanut tarkastella myös omien sijoitustensa luontoaltistumista uuden indikaattorin avulla: 30 % eurojärjestelmän rahapolitiikan yritysvelkakirjasijoituksista on keskittynyt kolmeen eniten altistuneeseen sektoriin: energia- ja vesihuoltoon, elintarviketeollisuuteen ja kiinteistöalaan. EKP:n omien varojen salkussa yrityssijoitusten osuus näillä luontoriippuvaisilla aloilla vaihtelee ja on suurimmillaan sijoituksissa pörssinoteerattuihin rahastoihin 40 %. Tulokset osoittavat, että myös keskuspankin tase on altis luontoriskien hinnoittelun muutoksille.
Vai onko jo alistuttu ja antaa herrojen viedä? Onko tilanne niin toivoton kuin Ars Fennica -palkinnon saaneen Roland Perssonin teoksissa, että ne "kiteyttävät niitä avuttomuuden ja kyvyttömyyden tunteita, joita koemme elämässämme epävarmassa maailmassa"? (HS 11.2.)
kari.naskinen@gmail.com
