Akatemiatutkija, fil. tri Timo Miettinen sanoo kirjassaan Demokratian aika (2024), että demokratia on järjestelmä, joka luo itsensä aina uudelleen perustojaan myöten. Eilen hän piti verkkoluennon ikääntyneiden yliopistossa Jyväskylän yliopiston juhlasalissa ja sanoi, että demokratia on aina ollut vakauden kannalla, mutta myös muutoksen voima silloin, kun muutosta parempaan on tarvittu. Niccolo Machiavellin sanontaa hieman muokaten demokratia on myös jatkuvaa kamppailua, ei mikään ennalta annettu järjestys.
”Demokratia ei ole järjestelmänä täydellinen, eikä sen sisällä tarvitse olla yksimielisiä, mutta sen avulla tavoitellaan ja päästään usein hedelmälliseen konsensukseen. Demokratia on liikettä, joka toimii vaalien kautta”, sanoi Miettinen. (Ajattelikohan Harry Harkimo tätä antaessaan puolueelleen nimen Liike Nyt?)
Demokratian tavoitteena on kamppailla jatkuvasti paremman puolesta. Suomessakin hyvinvointiyhteiskunta on saatu aikaan demokraattisesti päättäen, mutta nyt sitä puretaan. Toisaalta ei demokratia mikään menestystarina maailmanlaajuisesti ole koskaan ollutkaan, sen alla on maapallon väestöstä vain 8 prosenttia. Suurin osa on epätäydellisiä tai epäonnistueita demokratioita ja sitten ovat vielä autoritaariset valtiot.
”Nyt länsimaissakin on usko demokratiaan rapautumassa, mikä kehitys alkoi voimistua varsinkin finanssikriisin 2008 jälkeen. Varsinkaan nuoret eivät enää usko kaikilta osin demokratiaan, jonka avulla ei pystytä ilmastonmuutosta ja luontokatoakaan hillitsemään”, sanoi Miettinen.
Demokratian ei tarvinnutkaan olla historian loppu Francis Fukuyaman ennustuksesta 1992 huolimatta, mutta tällä hetkellä pelottaa, jos se vaikka tietyllä tavalla olisikin. Syynä on äärioikeistopopulismi, joka monin paikoin on saanut tuekseen myös vanhan, maltillisemman porvarioikeiston. Populismin nostalginen tavoite on palata ”kadotettuun normaaliin”, jota ”hiljainen enemmistö” sen mukaan haluaa. Tätä markkinoidaan sillä, että palautetaan kuri ja järjestys ja sukupuoliroolit, suljetaan rajat vierailta tunkeilijoilta, pannaan käsittämätön moderni taide aisoihin ja lopetetaan horiseminen ilmastonmuutoksesta (täällä meillä lumen ja pakkasen keskellä), niin päästään lähemmäs sitä aikaa, jolloin kaikki oli paremmin.
Yhdessä äärioikeistopopulismin kanssa voimistuu Euroopassa ja Yhdysvalloissa nyt nationalismi, joka perustuu vahvan johtajan kaipuuseen; tästä puhuessaan Miettinen heijasti seinälle Viktor Orbanin kuvan. Tämä ideologia liippaa hyvin läheltä sitä 1900-luvulla toteutunutta fasismia, joka Suomessakin yritti ohittaa demokratian. Nyt Orbania ja kaltaisiaan kannatetaan sillä perusteella, että he edustavat kansanvaltaa, vaikka todellisuudessa edustavat vain omia valtapyrkimyksiään.
kari.naskinen@gmail.com
