Ensimmäisessä mutkassa syvälle hankeen

Kuvassa on viime kuussa 88 vuotta täyttänyt Rauno Aaltonen, joka ensi viikonvaihteessa osallistuu taas Stonehengen puistossa vanhojen kilpa-autojen Race Retro -tapahtumaan. Kuva on viime vuodelta, jolloin hän myös oli siellä mukana ja ajokkina tietenkin Austin Mini Cooper S (vm. -64). Minillä hän myös voitti Monte Carlon rallin kuudennella yrittämällään 1967. Vaikka Aaltonen yleisesti yhdistetään nimenomaan Miniin, se ei ollut läheskään ainoa auto, jolla hän ajoi. Jyväskylän Suurajotkin hän voitti omalla Mercedes-Benz 220 SE:llään vuonna 1961, jolloin ralli kuului osana EM-sarjaan; seuraaviksi sijoittuivat Pauli Toivonen Citroen ID 19, Esko Keinänen Skoda Octavia TS ja Carl-Magnus Skogh Saab 96. Samana vuonna Aaltonen voitti Minillä rallin Suomen mestaruuden ja 1965 Euroopan mestaruuden.

Jo ennen ajokortin saamista Rauno Aaltonen oli aloittanut moottoriurheilun 13-vuotiaana kilpaveneillä ja moottoripyöräkortin saatuaan kokeili speedwayta, pitkää maarataa, motocrossia ja enduroa, mutta siirtyi lopulta TT-ajoihin. Tämän lajin huippukin hänestä hyvinkin olisi tullut, mistä yhtenä todisteena oli voitto Ducatilla Hedemoran 125-kuutoisten luokassa, ensimmäisenä suomalaisena MM-osakilpailuvoitto!

Niissä muissa lajeissa ennen rallia Aaltosen saavutukset olivat myös komeita: moottoriveneilyn Suomen mestari 1953, moottoripyöräilyssä alle 350-kuutioisten maarata-ajon Suomen mestari 1954; speedwayn SM-joukkuemestaruus ja ajoi speedwaymaajoukkueessa 1954, motocross-voitto 125-kuutioisissa 1956 Leningradissa 200 000 katsojan edessä.

Autourheilu kuitenkin veti turkulaista. Rinnan moottoripyöräilyn kanssa hän alkoi kokeilla rallia ja ensimmäinen kilpailu Saab 93 B:llä oli Teekkariralli talvella 1957. Se kokeilu alkoi ulosajolla heti ensimmäisessä mutkassa, mutta mynämäkeläisen kartanlukijan Pentti Siutlan kanssa nuorukaiset kaivoivat lapioilla auton takaisin hangesta tielle ja olivat tuloksissa lopulta seitsemäs. Myöhemmin Aaltonen voitti Teekkarirallin kuusi kertaa, ja kartanlukijaksi vaihtui 60-luvun alussa Väinö Nurmimaa. Työkiireet eivät kuitenkaan mahdollistaneet Nurmimaan olemista kartturina kaikissa kansainvälisissä kilpailuissa (toimitusjohtajana Tesvisiossa, Rank Xeroxissa, Aseassa, Saab-Valmetilla ja Sanoma Oy:ssä), joten Aaltosen kakkoskuskeina toimivat mm. Tony Ambrose, Henry Liddon, Paul Easter, Jean Todt ja John Davenport.

AALTONENKIN
KAKKOSKULJETTAJANA

Myös Mercedes-Benz näki Aaltosen lahjakkuuden, ja Jyväskylän-voitosta kiitoksena Mersu lähetti Aaltoselle kahdeksan rengasta. Pian Aaltonen teki Stuttgartissa myös tallisopimuksen Mersun kanssa. Sopimus ei kuitenkaan kestänyt kuin puoli vuotta, koska Aaltonen oli tyytymätön asemaansa Eugen Böhringerin kakkoskuskina. Mercedeksen markkinoinnin kannalta oli tärkeätä, että Böhringer ajoi voittoja, ja sellainenkin erikoisuus tapahtui, että Puolan rallissa Böhringer ajoi asvalttipikataipaleet ja Aaltonen sorapätkät. Voitto tuli, mutta kaikkiin tilastoihin merkittiin ajajaksi Böhringer. Ei ihme, että Aaltonen sanoi sopimuksen irti ja siirtyi jo ennen Monte Carlon rallia 1962 BLMC:n leipiin ajamaan Minillä.

Autourheilussakin Aaltosen aktiiviura oli monipuolinen: rata-autoilussa Spa-Franchorchampsin yleiskilpailun toinen sija BMW 1800:lla Huber Hahnen kanssa 1964, voitto Bathurst Gallaher 500 -ajossa Robert Holdenin kanssa 1966, kärkipään sijoitukset myös Brands Hatchin ja Nürburgringin kuuden tunnin ajoissa sekä Sebringin 12 tunnin ajossa, kolmas Lontoo-Mexico-maratonrallissa Escortilla 1970.

Merkittävää on myös Aaltosen autovalikoima, tässä jo mainittujen autojen lisäksi hän on ajanut kilpaa mm. MG A Coupella, Austin Healeylla, Plymouth Valiantilla, Lancia Fulvia HF:llä, Datsun 1600 SSS:llä, Datsun 240 Z:lla, Datsun Violetilla, Ford Caprilla, Citroen SM Maseratilla, Fiat 124 Spyder Abarthilla, Opel Asconalla, Opel Mantalla, Seat Ibizalla.

”RALLIPROFESSORI”

Tarkka mies. Niin ovat aina hänen puheensakin. Autourheilumaailman hyvin tunteneen Uuden Suomen toimittaja Juhani Melart sanoi kerran 70-luvulla, että on kaksi sellaista autourheilijaa, jotka pystyvät puhumaan ja analysoimaan autourheilua niin loogisesti ja yksinkertaisen selväsanaisesti, että kaikki sen ymmärtävät: Rauno Aaltonen ja Jackie Stewart. Aaltosella on selvät sävelet myös koskien autoja normaalissa iikenteessä ja autojen turvallisuutta. Autoista kirjoittavista toimittajistakin hänellä on tiukkaa sanottavaa:

”Valtaosa autoista kirjoittavista toimittajista ei ole kykeneviä objektiiviseen arvosteluun, heidän asiantuntemuksensa, kokemuksensa ja taitonsa ovat riittämättömät. Showmuotoisissa uutuusesittelyissaan autotehtaat hämäävät heidät lopullisesti.”

”Vielä vähemmän pystyy ostaja arvostelemaan autoja, hänhän on useimmiten kokonaan jonkin aivan eri alan asiantuntija. Hänen on näin ollen luotettava toimittajiin tai myyjiin”, sanoo Aaltonen.

Mainontaan varsinkaan ei pidä luottaa. Siinä tuodaan kovasti esille autojen turvallisuutta, mutta ei turvallista autoa olekaan. Tärkeintä liikenteessä ovat ajajan taito ja huolellisuus, niillä voi henki säästyä.

Ralliuransa jälkeen Aaltonen siirtyi turvallisuuskouluttajaksi. Hän on vetänyt ajo-opetuskouluja Keski-Euroopassa ja toimii terrorisminvastaisen ajokoulutuksen opettajana ministereiden ja liike-elämän johtajien autonkuljettajille. ”Ralliprofessori” on osuva nimitys Rauno Aaltosesta.

kari.naskinen@gmail.com