Hän, joka syvyydet näki

Maailman ensimmäinen laajasti matkaillut turisti oli Gilgamesh, ja oli myös maailmanhistorian ensimmäinen sankariseikkailija. Gilgamesh on tuttu maailman vanhimmasta eepoksesta, jostain vuosien 2100 - 2000 eKr. tietämiltä, mutta todennäköisesti Gilgamesh oli myös oikea historiallinen henkilö, joka sumerilaisen kuningasluettelon mukaan hallitsi Urukin kaupunkia joskus vuosien 2800 ja 2600 eKr. välillä. Alkuperäisessä muodossaan tämä mesopotanialainen eepos on käsittänyt yli 3000 säettä ja sen nimi oli Sha naqba imuru (Hän, joka syvyydet näki). Enää kaikkia säkeitä ei ole tallella, mutta valtaosa kyllä.

Hain tämän eepoksen tuoreimman, Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksen (Basam, 2000) kirjastosta sen jälkeen, kun pääsiäisenä oli Gilgamesh tullut esiin kahdessa eri musiikkiyhteydessä. Ristinkirkossa kuulin Karl Jenkinsin Stabat Mater -oratorion, jossa yksi säe oli Gilgamesh-eepoksesta ja laulettiin arameaksi. Sitten kuuntelin kotona tanskalaisen nykysäveltäjän Per Norgårdin cd:n, jonka testivihkossa kerrottiin, että Norgård on säveltänyt myös Gilgamesh-oopperan. Että mikä se tällainen eepos oikein on?

Hämeen-Anttila kirjoittaa esipuheessaan, että kaikista elämän syvyyksien, viisauksien ja ikuisuuden etsimisestä sekä uskonnollisuudestaan huolimatta eepoksen näkyvin taso on seikkailukertomus, Gilgameshin odysseia. Gilgameshin tärkein kaveri ja palvelija on jumalten muovaama ihminen Enkidu, joka myös etsii syvempiä asioita ja löytääkin ilotyttö Shamhatin:

Tuossa hän on, Shamhat! Paljasta povesi,
avaa vulvasi, anna hänen ottaa sinut.
Shamhat heitti pois alimman vaatteen,
avasi vulvansa ja Enkidu otti hänet.
Shamhat teki villimiehelle naisen työtä,
kuusi päivää, seitsemän yötä
Enkidu rakasteli Shamhatin kanssa.

Eepoksen loppuvaiheissa käy ilmi, että Gilgamesh oli myös urheilumiehiä. Yhtenä päivänä hän nimittäin harmitteli, että pudotti pallonsa manalaan ja heti perään sinne putosi myös maila. Gilgamesh pani Enkidun hakemaan niitä, mutta sillä reissulla Enkidu joutui tappeluun ja kuoli. Gilgamesh ei saanut pelivälineitään, mutta se jää arvoitukseksi, oliko Gilgamesh kriketti-, pesäpallo- vai tennismiehiä.

Raamatussa ei urheilujuttuja ole, mutta yhdessä kohtaa Raamatun ja Gilgameshin kertomukset yhtyvät. Vedenpaisumus Raamatussa on nimittäin samankaltainen kuin Gilgameshissa kuvattu Tulva. Vedenpaisumus tosin kesti peräti 150 vuorokautta, mutta Gilgameshin Tulva vain viikon. Araratin sijasta pelastuneet odottivat Tulvan loppumista Nisir-vuoreen juuttuneessa laivassa. Seitsemäntenä päivänä laivasta laskettiin korppi lentoon, se näki väistyvät vedet, söi, käänteli ja nokki, eikä palannut laivaan. Nisir-vuoren oletetaan olevan Irakissa lähellä Sulaymaniyahin kaupunkia; Nisir-nimi ehkä tarkoittaa ”Pelastuksen vuorta”.

Hämeen-Anttila olettaa, että Gilgamesh on vaikuttanut myöhemmin Raamatun kirjojen muotoutumiseen. Mikäs ihme se, koska Gilgamesh näki syvyydet, maan juuretkin, kaiken tiesi ja ymmärsi. Samalla kannalla on arkeologi, teologian tohtori Eero Junkkaala, jonka mielestä on luontevaa ajatella, että Kaksoisvirranmaassa tunnettiin vedenpaisumuskertomus raporttina todellisesta tapahtumasta, ja siitä on itse asiassa olemassa useampiakin versioita.

Sekin vielä näiden kahden eepoksen yhteyksistä, että Gilgamesh harmittelee, kun ei jättänyt manalaan pudottamiaan urheiluvälineitä puusepän taloon - ”onhan puusepän vaimo minulle kuin äiti! Kunpa olisin jättänyt! Onhan puusepän vaimo minulle kuin sisar!” Oliko kysymyksessä enneuni Joosef nasaretilaisesta, jonka luona Gilgamesh tulisi maailmanmatkoillaan vierailemaan?

kari.naskinen@gmail.com