Vasta alkutaipaleella oleva Kevin Costnerin Horizon on saanut yllättävän ymmärtämättömän kritiikin. Miksi juuri tämän elokuvasarjan aloitusosa on arvosteltu sekavaksi, tylsäksi ja liian pitkäksi? Samantyyppisiä koostumuksiahan tehdään nykyisin koko ajan, tosin enimmältään televisioon. Miksi esimerkiksi vuoden välein monijaksoisina kokonaisuuksina ilmestyneet House of Cards ja The Crown kelpasivat, mutta nyt Horizon ei? Pitävätkö elokuva-arvostelijat televisiota ja suoratoistopalveluja niin ala-arvoisina välineinä, että niiltä ei ole arvokasta tuoda ideoita ”oikeisiin” elokuviin? Tähän voi sanoa sen vanhan totuudenkin, ettei keskeneräistä työtä pidä näyttää herroille eikä hulluille, ja taidemaailmassa kriitikot mieltävät itsensä muiden yläpuolella oleviksi herroiksi.
Tämän neliosaisen amerikkalaisen saagan ensimmäinen elokuva on kolme tuntia pitkä. Se on episodimainen tarinoiden alku villin lännen elokuvien perinteiseen tyyliin, jossa lännen kaukaisilla rajaseuduilla käydään kamppailua selviytymisestä. Tässä tapauksessa alkupiste on San Pedron laaksossa Arizonassa 1859. Horisontti ei vielä siinnä, mutta kohti uutta Horizon-nimistä kaupunkia ollaan menossa, kuten uudisasukkaille painetussa paperissa mainostetaan. Tosin lyhyessä prologissa maanmittarit jo mittaavat tulevan uuden kaupungin maastoja San Pedron joen luona ja kauempana intiaanit ihmettelevät.
Kumma,
että episodimaisuuskin on hämmentänyt kriitikoita. Yksi suurimpia
lännenelokuvien klassikoita Näin
valloitettiin Villi Länsi (1962)
muistetaan rakenteeltaan samanlaisena, ohjaajiakin kolme John
Ford, Henry Hathaway ja
George
Marshall.
Se oli tietenkin helpompi ymmärtää, koska juonirakennelma päättyi,
kun elokuvakin päättyi. Nyt saamme odottaa Horizonin
episodien
mahdollisia risteymiä ja ratkaisuja seuraaviin jaksoihin, joissa
tarinoita tullee
lisääkin.
Horizon
on
ollut Costnerin suuri unelma jo siitä alkaen, kun hän oli
ensimmäisenä
ohjauksenaan tehnyt erinomaisesti onnistuneen Tanssii
susien kanssa (1990).
Toinen western Armoton
maa (2003)
onnistui myös, ja tämä
eeppinen
Horizon
tulee
kokonaan valmistuttuaan kuulumaan lännenfilmien omimpaan
lajityyppiin. Se on vakava elokuva, jossa ei ole katsojien
ylimääräiseksi viihdyttämiseksi tehtyjä pitkiä
ammuskelukohtauksia
eikä huumorikevennyksiä.
Saagan ensimmäisessä osassa intiaanit ovat vielä hyvin pienessä osassa. Myöhemmissä jaksoissa Costnerin sympatiat alkuperäiskansoja kohtaan varmaan nousevat esille, kun käsittelyyn tulevat intiaaniheimojen hämmennys ja pelko, joka purkautuu itsepuolustuksellisena väkivaltana.
John Fordin ja John Waynen tutuksi tekemässä Monument Valleyssakin on jokin kuvaus käyty tekemässä, mutta elokuvasta en tuollaista kohtaa tunnistanut. San Pedron laakso ja muutkin kuvaukset onkin tehty Utahissa. Täydellisen hienoa maisemien hyödyntämistä elokuva on läpeensä. Pääkuvaaja on J. Michael Muro, joka oli jo susielokuvassa steadicam-kuvaajana. Myös lavastuksellisesti kaikki on niin o.k., ettei pidä ihmetellä valmistusbudjetin suuruutta ja toistaiseksi syntyneitä tappioita.
Episodimaisessa kertomuksessa siirrytään San Pedro Valleysta Montanan territorioon ja sen jälkeen Wyomingin territorioon, jossa tapaamme myös Costnerin esittämän hevoskauppias Hayes Ellisonin. Hevoskauppias saattaa olla jotain muutakin, sillä revolverimiehenä hän näyttää kuuluvan lännen nopeimpiin. Ellison vaikuttaa yksinäiseltä ratsastajalta, joka vain yrittää huolehtia omista asioistaan, mutta aina tämä ei riitä.
Koska elokuvassa liikutaan myös eri aikatasoissa, esittää nuorta Hayes Ellisonia pienessä roolissa Costnerin oma 15-vuotias poika Hayes Costner.
kari.naskinen@gmail.com
