Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on menossa 1800-luvun malliin

Finanssikriisi USA:ssa alkoi muhia USA:ssa 2000-luvun alussa rahoitusmaailman johtajien ahneuden takia. Miljoonaluokan bonuksia haalittiin lyhyen tähtäimen tulosten perusteella, ja lopulta yleismaailmallinen paniikki laukesi investointipankki Lehman Brothersin konkurssiin syksyllä 2008. Suomen hallitusherrat sanoivat tuolloin A-studiossa, että ei noilla kaukaisilla asioilla ole mitään vaikutusta Suomeen. Katastrofi siitä kuitenkin syntyi meilläkin. Heti 2009 Suomen bkt:n muutos oli -7,9 %. Syy oli sama kuin muuallakin: ihmisille oli tyrkytetty lainoja, vaikka eivät välttämättä olisi tarvinneet. Samoin oli Suomessa menetelty 20 vuotta aikaisemmin ja oli saatu aikaan pankkikriisi. Näissä molemmissa tapauksissa Suomen hallitus oli reagoinut finanssikriiseihin liian myöhään ja liian vähän.

Näistä kokemuksista huolimatta sanotaan nykyisinkin herkästi, etteivät maapallon toisella puolella tapahtuvat asiat meille asti vaikuta. Thomas Pikettyn kirjat todistavat kuitenkin, että kyllä vaikuttavat. Vaikka hänen pääomakirjoissaan keskitytään pääasiassa isoihin maihin, niin pienistä maista on mukana sentään Ruotsi, ja logiikat toimivat jokseenkin samalla tavalla täällä pohjoisen lintukodoissa kuin muuallakin.

Otin tähän juttuuni kuvan amerikkalaisen elokuvan julisteesta. Justin Pembertonin elokuva perustuu Pikettyn kirjaan Pääoma 2000-luvulla (2013). Vaikka elokuva valmistui jo 2019, sitä ei ole Suomessa otettu teatterilevitykseen. Netin suoratoistopalveluista sen näkee muutaman euron maksusta, mutta en tiedä, onko siinä edes suomenkielistä tekstitystä. Ilmeisen mielenkiintoinen se joka tapauksessa on, sillä sisältö tulee Pikettyn yli 600-sivuisesta kirjasta ja arkistoista ovat paljon paljastaviksi lausunnonantajiksi löytyneet mm. Ronald Reagan, Margaret Thatcher, George W. Bush ja Gordon Gekko Oliver Stonen ”kauhuelokuvasta” Wall Street (1987). Mukana on tietenkin myös Thomas Piketty ja toinen talouselämän ankara kriitikko Joseph Stiglitz. Oikeiden tv-kanavien lähetyksiin Suomessa ei elokuvaa ole uskallettu hankkia Kokoomuksen ja Perussuomalaiset-puolueen koston pelossa.

Piketty on tehnyt tilasto- ja muita taloustutkimuksia perusteellisesti ja tullut siihen tulokseen, että olemme menossa kovalla vauhdilla kohti 1800-luvun yhteiskuntia, joita hallitsi pieni koroilla ja perinnöillä elävä eliitti. Meillä Kokoomus haluaa turvata tämän systeemin jatkumisen ja vahvistamisen perintöveron poistamisella.

Uusimmassa kirjassaan Pääoma ja ideologia (Into, 2024) Piketty osoittaa selvin luvuin, miten rikkaimpien tuloerot keskiluokkaan ja vähäväkisempään väestöön kasvavat jatkuvasti. Tätä kehitystä avittaa se, että kaikkein varakkaimpien kohdalla valtaosa heidän varallisuutensa vuotuisesta kasvusta jää henkilöverotuksen ulkopuolelle. Pääomatuloilla elävät eivät maksa kunnallisveroakaan ollenkaan, joten tuntuu kummalliselta, että tällaisetkin ihmiset saivat viikko sitten käydä äänestämässä kuntavaaleissa – ajoivat äänestyspaikoille Mersuillaan meidän veronmaksajien rahoilla tehtyjä katuja pitkin.

ROMAHDUSKIN
VOI TULLA

Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että tie 1800-luvun ideologiaan katkeaisi. Sytytyslanka kuitenkin palaa jo. Piketty vertaa nykymenoa jopa 1800-1900-lukujen vaihteen ”kauniiseen aikakauteen” (belle époque), joka myös eli eriarvoisuuden aikaa. Sen kauneus tosin ilmeni vain omistavalle luokalle, erityisesti valkoihoisille miespuolisille omistajille, ja tämä vaihe sitten katkesi maailmansotaan.

Jos ei nyt onnistuta muuttamaan nykyistä talousjärjestelmää perusteellisesti oikeudenmukaisemmaksi, kestävämmäksi ja tasa-arvoisemmaksi, voivat muukalaisvihamielinen populismi ja sen vaalimenestys nopeastikin johtaa länsimaisen kehityksen rajuun romahdukseen.

Piketty pitää kapitalistisen järjestelmän elementtejä ideologisina ratkaisuina: markkinat ja kilpailu, isot voitot ja pienet palkat, pääoma, veroparatiisit… Tämä kaikki on sosiaalista ja historiallista muodostelmaa ideologiselta pohjalta, eikä siinä ole tarpeeksi tavoiteltu oikeudenmukaisuutta.

Yli 800-sivuisen kirjan viimeinen luku on ”Kohti osallistavaa sosialismia”. Siinä Piketty lopulta sanoo, mitä hän tarkoittaa oikeudenmukaisella yhteiskunnalla: ”Oikeudenmukaisuus on osallisuutta ja keskustelevaa demokratiaa. Oikeudenmukainen yhteiskunta tarjoaa kaikille jäsenilleen mahdollisimman monia perushyödykkeitä, kuten koulutuksen, terveydenhoidon, yleensäkin mahdollisuuden osallistua täysipainoisesti yhteiskunta- ja talouselämään, kulttuuriin ja politiikkaan sekä siitä äänestämiseen.”

Oikeudenmukaisuus on myös sitä, että omistussuhteet sekä tulojen ja omaisuuden jako toimivat myös heikoimmassa asemassa olevien jäsenten elinehtojen hyväksi. Piketty kuitenkin muistuttaa, ettei oikeudenmukaisuus tarkoita ehdotonta tasa-arvoa. Reilu pitää joka tapauksessa olla itseään heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Tämähän on yksinkertaista. Jos jokin puolue julistaisi periaateohjelmassaan, että sen tavoite on kaikessa oikeudenmukaisuus, ei muuta tarvittaisikaan. Oikeudenmukaisuus kattaa kaiken.

Kapitalismista pitäisi kuitenkin irtautua osallistavan sosialismin toteuttamiseksi. Tässä auttaisi lainsäädännön ja verotuksen kehittäminen, kirjoittaa Piketty. Lähimpänä tätä ideologiaa on hänen mukaansa sosiaalidemokratia, jonka edustaman yhteiskuntamallin tärkeimpinä tunnusmerkkeinä toimivat verotusjärjestelmä ja hyvinvointijärjestelmän rakentaminen. Toisaalta Piketty kritisoi: ”Sos.dem. yhteiskunnat eivät menestyksestään huolimatta ole keksineet keinoja hillitä eriarvoisuutta, koska ne eivät ole kyenneet uudistamaan ja syventämään ajatteluaan eivätkä suhtautumistapaansa omistamiseen, koulutukseen, veroihin, kansallisvaltioihin ja maailmankaupan sääntelyyn.”

Osasyy tähän on, että demaripuolueista on tullut koulutettujen puolueita, joista osa on kehkeytymässä aikaisempaa selvästi varakkaampien puolueita. Tämä on asettanut vaikkapa SDP:n tilanteeseen, jossa sen on vaikea lähteä haastamaan yksityisomaisuuden murentamista vähääkään.

kari.naskinen@gmail.com