Vuoristoneuvos Tuurna sanoi yhtenä päivänä kotiin tullessaan, että kun bisnekset menee hyvin ja kuntokin on vallan mainio, tuntuu kuin tämä olisi hänen elämänsä onnellisin päivä. Sitten kuitenkin ovesta tuli vävypoika Uuno ja vuoristoneuvoksen päivä oli pilalla. Meille kuuskytlukulaisille todellinen ilon ja onnen päivä oli, kun vapunjälkeisenä arkipäivänä 1963 alkoi radion uudella Rinnakkaisohjelma-kanavalla Sävelradio. Kuusi tuntia päivässä iskelmiä ja muutakin kevyttä musiikkia. Eikä tätä ilonpäivää pilannut enää mikään.
Kuvassa ovat Sävelradion toimittajat Ylermi Kosonen (vas.), Raimo Henriksson, Sten Ducander, Jarmo Korhonen ja Oki Pikkarainen sekä Sävelradion ensimmäinen päällikkö Erkki Melakoski. En tiedä, millä nimikkeellä toimi Alpo Jussila, mutta hän joka tapauksessa oli Sävelradion ensimmäinen juontaja. Jussila jäi erityisesti mieleen, koska myöhemmin hän tuli tutuksi Asko-Upon tiedotuspäällikkönä.
Muutos oli iso. Sävelradiota ennen Yleisradio oli jonkin verran kokeillut iskelmien esittämistä iltapäivisin vanhalla Yleisohjelma-kanavalla, eikä muita kanavia vielä 50-luvulla ollutkaan. Muutaman iskelmän sentään oli voinut kuulla aina Lauantain toivotuissa levyissä, jotka olivat alkaneet jo 1935. Se oli kuitenkin karmea ohjelma, vaikka aina kuunneltiinkin. Usein tuli ensin jokin hengellinen laulu, sitten klassisen musiikin hitaita kappaleita ja lopuksi Miliza Korjus vinkui Warum ja Georg Malmsten leperteli Mikki merihädässä. Nykyisin lauantain toivotut on paljon parempi, mutta kummallisesti sen alusta on nipistetty pois kymmenen minuuttia iltahartautta varten.
Sävelradio oli luonnollisesti valtava menestys. Kyllä siinä läksyjenlukukin häiriintyi, kun kuuntelemisen lisäksi piti nauhoittaa kappaleita, koska äänilevyjen ostaminen tuli kalliiksi. Oveen vain piti teipata lappu, ettei saa tulla, sillä nauhoitus on menossa. Menetelmä oli tuohon aikaan sellainen, että kelanauhurin mikrofoni pantiin radion eteen, josta ääni meni nauhalle. Ovessa olleesta kieltolapusta huolimatta nauhoituksista tuli joskus sellaisia, että esimerkiksi kesken Cliff Richardsin ja Shadowsin Summer Holidayn äänitteeltä kuului vaimeasti äidin ääni: ”Kari syömään.”
Siitä se vain alkoi täydellä höyryllä, ja saman vuoden lopulla tuli Suomessakin tutuksi myös Beatles: Twist and Shout heti listan kärkeen. Sitä ennen 1963 olivat suuria hittejä olleet Eino Grönin Ruhtinaan viulu, Reijo Taipaleen Satumaa ja Taisto Tammen Tango merellä soi. Sävelradio muutti kuitenkin kaiken ja tango alkoi häipyä taka-alalle. Eikä mennyt kuin pari kuukautta, niin Sävelradion päivittäinen ohjelma-aika kasvoi kahdeksaan tuntiin ja syksyllä tuli vielä lisää tunteja. Enemmän soittoaikaa sai varsinkin perinteisiä iskelmiä raikkaampi popmusiikki ja kansainvälinen rokkimusiikki.
Kun Alpo Jussila juonsi, hän kertoi säveltäjän, sanoittajan, esittäjän ja joitain tärkeitä faktoja ja sitten taas soi. Jussila lähti Asko-Upolta muistaakseni Chymokselle Lappeenrantaan ja hänen tilalleen Lahteen tuli 1973 Kalevi Laalo, joka laajemmin tunnetaan pilapiirtäjä Kerberoksena. Ensimmäiset pilakuvat hän piirsi 60-luvulla tamperelaiseen Kansan Lehteen, jossa oli muutenkin töissä, sen jälkeen mm. Uusi Maailma -viikkolehteen ja vuodesta 1993 Etelä-Suomen Sanomiin, jossa Kerberoksen piirrokset lopetettiin viime vuonna, kun talon naiset eivät sulattanut Kerberoksen paria sovinistisiksi tulkitsemaansa piirrosta, menivät päätoimittaja Markus Pirttijoen luo ja löivät nyrkkiä pöytään, että tämän on loputtava.
ESS:n kanssa samanaikaisesti Kerberoksen piirroksia julkaisi Alma-median omistama Satakunnan Kansa. Alma-median Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitettiin 2008 Johanna Korhonen, mutta kun paljastui, että hän oli rekisteröidyssä lesposuhteessa toisen naisen kanssa, nimitys peruttiin. Laalo piirsi Satakunnan Kansalle kuvan, jossa Alma-täti potkaisee toista naista persuuksille ja puhekuplassa on teksti: ”Vai on sulla toinen nainen.” Satakunnan Kansa ei julkaissut piirrosta.
kari.naskinen@gmail.com
