Lännen hapuilua ja Kiinan jämäkkyyttä

Suomen geopoliittinen seura järjesti Helsingin yliopistolla viime viikolla seminaarin Venäjän - Ukrainan sodan geopoliittisista näkökohdista. Alustajina olivat kansainväliseen kriisinhallintaan erikoistunut valt. tri Timo Hellenberg (kuvassa oik.) ja res. eversti, politiikantutkija Pekka Visuri. Heidän alustuksistaan on kunnon selostukset Sgs:n verkkosivuilla, mutta poimin niistä tähän lyhyesti oleellisia kohtia. Ensin Hallenberg:

Ukraina ja Venäjä ovat sidoksissa toisiinsa vahvojen historiallisten, uskonnollisten ja kulttuuristen siteiden kautta. Perheet Harkovasta Hersoniin ovat usein voimakkaasti kietoutuneet toisiinsa yhteisten slaavilaisten juurien kanssa. Ymmärtääkseen, mitä nyt tapahtuu Ukrainassa, on välttämättä perehdyttävä 1300 vuoden historiaan.

Ukraina on ollut olemassa nykyisten rajojen sisällä vasta toisen maailmansodan jälkeen. Krimin niemimaa liitettiin Ukrainan yhteyteen 1954 Nikita Hrushtshovin aloitteesta juhlistamaan kansojenvälistä yhteyttä – tätä päätöstä lienee kaduttu useampaan kertaan.

Ukrainan itä- ja eteläosat ovat vahvasti venäjänkielistä ja Venäjään läheisemmässä yhteydessä olevaa asutusta, kun taas länsi- ja pohjoisosat ovat Puolaan ja Keski-Eurooppaan liitoksissa olevia alueita. Kiova on pääosin venäjänkielinen kaupunki, mitä harvempi äänessä ollut analyytikko on ymmärtänyt. Tästä on syntynyt jännitteitä maan itsenäisyyden aikana.

Ukrainassa 2013 alkaneen konfliktin juuret olivat syvällä maan geopoliittisessa ja väestörakenteellisessa järjestelmässä. Kun Viktor Janukovitsh tuli presidentiksi 2010, alkoi parlamentaarinen järjestelmä muuttua yhä presidenttikeskeisempään malliin.

Hellenberg kysyi, olisiko Ukrainan Maidan-kriisi voitu ratkaista rauhanomaisesti. Hänestä on ehdottoman tärkeää kiinnittää huomiota lännen hapuiluun kahdessa ratkaisevassa vaiheessa: Ukrainalle alkuvuodesta 2013 tarjotun sekavan 15 miljardin euron rahoituspaketin osalta ja kriisin kärjistyttyä aseidenkäytön asteelle 21.2.2014. Torikokous kaatoi opposition edustajan Vitaly Klitshkon esittelemän neuvottelusopimuksen, jota oli valmisteltu parin päivän ajan Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministereiden sekä Janukovitshin välisissä neuvotteluissa.

Puheet EU-assosiaatiosta tai peräti EU-jäsenyydestä, johon eräät EU-maat ja jopa komission virkamiehet kuten Herman Van Rompoy olivat sortunut viittaamaan, tulisi käsitellä jälkeenpäin uudelleen ja tehdä siitä omaa riippumatonta tutkimusta.

Hellenberg päätti alustuksensa kysymyksiin, mikä on EU:n vastuu Ukrainan tapahtumista, mikä Venäjän vastuu ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

LÄNTINEN EUROOPPA TAAS
USA:n HOLHOUKSESSA

Geopoliittisen seuran puheenjohtaja Pekka Visuri sanoi, että EU on joutunut suuresti kärsimään Venäjän ja Ukrainan sodasta. Erityisesti pahasti sodan vaikutuksena syntyneet talouspakotteet ja rajoitukset ovat iskeneet Saksaan. Voidaan myös todeta, että monet hahmotelmat ”uudesta Euroopasta” tai Euroopan itsenäisemmästä roolista kansainvälisessä politiikassa ovat romahtaneet.

Toisaalta Naton rintama Venäjää vastaan on tiivistynyt, ja siinä Yhdysvaltojen johtoasemalla on ratkaiseva merkitys. Samalla Naton kontaktipinta Venäjään on kasvanut suuresti, mikä lisää kriisiherkkyyttä myös pohjoisessa, jos Ukrainan sodan vaikutukset leviävät entisestään. Hieman kärjistäen voidaan todeta, että läntinen Eurooppa on jälleen joutunut Yhdysvaltojen holhoukseen hieman samaan tapaan kuin toisen maailmansodan jälkeen. Paljon riippuu nyt siitä, miten Yhdysvaltojen sisäpolitiikka kehittyy ja missä määrin Yhdysvallat jatkaa voimavarojensa ja intressiensä suuntaamista itäisen Aasiaan.

Visuri käsitteli syitä maailman voimasuhteiden nopeaan muutokseen käyttäen apuna myös Columbian yliopiston professorin Jeffrey Sachsin esitelmää 2.3.2023. Sachs kuvasi Pohjois-Atlantin valtioiden ja Aasian välistä voimasuhteiden kehitystä niin, että vielä 1800-luvun alkupuolella Aasian tuotantokyy oli suurempi, mutta seuraavan sadan vuoden aikana se jäi selvästi jälkeen. Aasia on kuitenkin merkittävästi voimistunut 1900-luvun lopulla ja ohittanut 2000-luvulla jo tuotannon määrässä Pohjois-Atlantin valtiot. Sachs suositteli tehostamaan toimia Ukrainan sodan päättämiseksi, jotta tuhot ja niiden maailmanlaajuiset talousvaikutukset eivät kasvaisi sietämättömän suuriksi.

Entisten siirtomaiden voimistumisen syinä Sachsin mukaan ovat olleet ensi sijassa koulutuksen laajentuminen ja tehostuminen itsenäistymisen jälkeen, teknologian hyödyntämisen laajentuminen ja sotilaallisten voimasuhteiden tasoittuminen erityisesti ydinasemonopolien murtumisen vuoksi.

Viimeisimpiä kehitysvaiheita ovat olleet Kiinan tuotantokyvyn kasvu Yhdysvaltoja suuremmaksi noin kymmenen vuotta sitten ja BRICS-maiden taloudellisen voima kasvu G-7-maita suuremmaksi (BRICS = Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka).

Suuri osa maailman valtioista, noin 2/3 maailman väkiluvusta ja 1/2 tuotantokyvyltään, ei ole liittynyt lännen talouspakotteisiin Venäjää vastaan. BRICS-maat ovat tiivistäneet keskinäistä yhteistyötään merkittävästi viime vuoden aikana. Kiina on ollut aktiivinen myös arabimaiden välisten kiistojen sovittelijana, näyttävimpänä tapahtumana diplomaattisuhteiden solmiminen Saudi-Arabian ja Iranin välille.

Aivan viime aikoina on ollut havaittavissa, että Yhdysvallat ja EU ovat menettäneet asemiaan Afrikassa ja Lähi-idässä. Kiina, Intia, Iran ja Turkki ovat hyötyneet selvästi Ukrainan sodasta, koska ne ovat lisänneet energiantuontia Venäjältä edulliseen hintaan korvaten Venäjän EU-maihin vähentyneen energianviennin. Toisaalta Yhdysvallat on laajentanut Kiinaan kohdistettuja talouspakotteita erityisesti korkean teknologian vientikielloilla.

Taustalla länsimaiden ja Kiinan välisessä kiistassa on myös poliittinen prosessi, jonka puitteissa toisen maailmansodan jälkeen vapautuneet siirtomaat pyrkivät katkomaan riippuvuuksiaan entisiin siirtomaaisäntiinsä. Tätä voi nimittää siirtomaiden vapautumisen toiseksi aalloksi, ja sillä on suurta merkitystä uudelle voimien ryhmittelylle maailmassa. On kehittynyt ryhmittymä, jossa Kiina ja Venäjä ovat keskeisessä asemassa Euraasian mantereen hallitsijoina. Tässä apuna on Shanghain yhteistyöorganisaatio. Intia ja Iran ovat nyt entistä läheisemmässä yhteistyösuhteessa Kiinan ja Venäjän kanssa, vaikka eivät olekaan suoranaisia liittolaisia. Laaja joukko asukasluvultaan ja taloudeltaan merkittäviä valtioita, esimerkiksi Brasilia, Etelä-Afrikka, Pakistan, Saudi-Arabia, Indonesia ja Egypti, puhumattakaan monista muista Afrikan ja Aasian maista, myötäilevät tämän ryhmittymän tavoitteita.

SGS

Suomen geopoliittinen seura on tieteellinen seura, jonka tarkoituksena on Suomea koskevan geopoliittisen tutkimuksen, keskustelun ja tietämyksen edistäminen. Seura järjestää esitelmätilaisuuksia, seminaareja ja muita vastaavia tilaisuuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa sekä ylläpitää yhteyksiä kansainvälisiin ja kotimaisiin järjestöihin, tutkimuslaitoksiin ja yliopistoihin sekä elinkeinoelämään ja muihin organisaatioihin, joille geopolitiikka on tärkeä teema.

Seuran hallituksen jäsenet ovat Pekka Visuri, Timo Hellenberg, Anders Blom, Fred Blombergs, Ilkka Herlin, Maria Lähteenmäki, Hannu Mäntyvaara ja Max Stucki. Sihteeri on Alex Kransman.

kari.naskinen@gmail.com