Peterloo – vapaus tai kuolema

Romaanit ja elokuvat tuovat usein esille historiallisia tapahtumia, joista monet ovat ennestään meille tuntemattomia. Nyt sain ensimmäisen kerran tietoa sotilasosastojen aiheuttamasta ”verilöylystä” Manchesterissa 1819, kun katsoin Mike Leighin elokuvan Peterloo (2018). Se kertoo erikoisesta tapauksesta, jossa aseistautuneet jalka- ja ratsuväkisotilaat hyökkäsivät hajottamaan rauhallista mielenosoitusta ja puhetilaisuutta. Väkeä oli paikalla noin 60 000 ja nimenomaan rauhallista kokoontumista korostaen sillä tavalla, että miehet olivat ottaneet mukaansa vaimot ja lapset. Asiana oli vaatimus parlamentaarisesta uudistuksesta ja äänioikeuden laajentamista. Puutteena pidettiin esimerkiksi sitä, että Manchesterilla ei ollut ollenkaan edustusta parlamentissa.

Siitäkin oli pidetty huolta, ettei mielenosoitukseen tulleilla saanut olla minkäänlaisia aseita, ei edes keppiä kädessä. Poliittista eliittiä ja paikallisia viranomaisia ärsytti kuitenkin väenpaljous ja ennakkoon saatu tieto tunnetun lontoolaisen puhujan Henry Huntin saapumisesta paikalle. Hunt oli agitaattori, joka myöhemmin meni niinkin pitkälle, että kansanedustajaksi noustuaan rohkeni puolustaa äänioikeuden antamista naisillekin. Menihän siihenkin aikaa, sillä Britanniassa säädettiin äänioikeus yli 30-vuotiaille naisille vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Elokuvassa tuodaan esille se jyrkkä vastakkainasettelu, joka vallitsi – niin siellä kuin muuallakin maailmassa. Kun tieto mielenosoituksen valmistelusta tuli, päättivät tuomarit Manchesterissa peruuttaa Habeas corpus -menettelyn, jossa tuomioistuimen piti pyydettäessä tutkia, oliko henkilön pidättäminen tai vangitseminen tapahtunut laillisesti. Habeas corpus oli Englannissa kirjoitettu lakiin jo 1600-luvulla. Nyt kuitenkin annettiin määräys, että puhujat on pidätettävä heti kokouksen alettua. Näin meneteltiin, mutta kun väki St Peters´s Field -aukiolla alkoi protestoida metelöimällä, pantiin sivummalla varulla olleet husaarijoukot miekkoineen, hallituksen aseelliset sotilaat ja vapaaehtoiset partiot asialle. Kuolleita tuli 15-20, noin 700 ihmistä loukkaantui, Hunt ja muut radikaalit pidätettiin ja tuomittiin nopeasti, Hunt vankilaan kahdeksi vuodeksi.

Elokuvan nimi tulee ilmeisesti Peter´s Fieldistä ja siitä, että Waterloon taistelu oli käyty neljä vuotta aiemmin. Brittiläiset olivat olleet kukistamassa Napoleonia Waterloossa ja nyt Manchesterin alueen väki ajatteli, että voitto on heidänkin saatava – tunnuslause oli plakaateissa ”Vapaus tai kuolema”. Peterloon teurastus ei kuitenkaan tuonut vapautta, kuolemaa kylläkin. Päinvastoin uudistusvaatimukset tukahdutettiin ja hallitus kovensi kantaansa, koska pelättiin maan olevan menossa kohti aseellista kapinaa.

Merkittävä toisenlainen seuraus Peterloosta oli The Manchester Guardian -lehden perustaminen 1821. Sillä oli myöhemmin merkittävä rooli monenlaisten uudistusten läpiviennissä. Nykyisin lehti tunnetaan nimellä The Guardian. Lehti ei kuitenkaan alkuun ollut lainkaan radikaalien uudistusideoiden takana, vaan sen perustaja, puuvillakauppias John Edward Taylor nimenomaan arvosteli kriittisesti vuoden 1819 mielenosoitusta. Nykyisin lehti tunnetaan nimellä The Guardian, joka lienee lievästi vasemmistolainen, mutta vain niin lievästi, ettei ollut innostunut vasemmistolaisen Jeremy Corbynin valinnasta Laborin puheenjohtajaksi.

Elokuvaohjaaja Mike Leigh (82) sen sijaan on vasemmistolainen, joka 2019 allekirjoitti monen muun julkisuuden henkilön kanssa Corbynia tukevan avoimen kirjeen, jossa Corbynia kuvattiin "toivon majakaksi taistelussa nousevaa äärioikeistolaista nationalismia, muukalaisvihaa ja rasismia vastaan suuressa osassa demokraattista maailmaa. Corbynin johdolla työväenpuolue tarjoaa muutossuunnitelman, joka asettaa ihmisten ja planeetan tarpeet etusijalle yksityisen voiton ja muutamien harvojen etujen edelle." En ole nähnyt nimilistaa allekirjoittajista, mutta yksi oli varmaankin Ken Loach (85), toinen tärkeä vähäosaisten ja syrjittyjen elokuvaaja Englannissa.

Vielä yksityiskohta elokuvasta: miten puhujat ennen saivat äänensä kuuluviin tällaisissa valtavissa kokoontumisissa. Edes megafonia ei Henry Hunt käyttänyt, vaikka paikalla oli 60 000 ihmistä. Vastaavanlainen kummallisuus toistuu usein historiallisia tapahtumia kuvaavissa elokuvissa.

kari.naskinen@gmail.com