tiistai 13. elokuuta 2019

Sinua sinua rakastan

Tänään tiistai-iltana tulee televisiosta Mikko Niskasen elokuva Asfalttilampaat (1968). Se on oman aikansa kuvaus kaupungistuneen nuorison elämästä. Se ei aikoinaan menestystä saanut, mihin osaltaan vaikutti luultavasti se, että tuotantoyhtiö FJ-Filmi Oy:n uusi hallituksen jäsen Jörn Donner sekaantui voimakkaasti käsikirjoitukseen ja leikkaukseen. Lisäksi hän änkesi itsensä yhteen vastenmieliseen rooliin.

Parhaan jäljen elokuva onkin jättänyt Kaj Chydeniuksen (kuvassa) säveltämän laulun ansiosta: Sinua sinua rakastan kuuluu suomalaisen kevyenmusiikin kestävimpiin sävellyksiin.

Elokuvassa laulun esittää Chydenius itse. Tämä johtuu elokuvanteon kiireisestä aikataulusta ja luultavasti rahapulastakin. Niskanen oli sopinut Chydeniuksen kanssa laulun tekemisestä, ja kun Niskanen halusi kuulla laulun, toimitti Chydenius siitä ensihätään Niskaselle nauhoituksen, jossa hän itse lauloi sen. Niskanen oli niin tyytyväinen Chydeniuksen esitykseen, ettei viitsinyt lähteä ketään laulajaa erikseen hommaamaan, vaan
otti elokuvaan Chydeniuksen esityksen, jossa studio-orkesterina soittivat Chydeniuksen (piano) lisäksi Juhani Aaltonen (huilu), Paavo Honkanen (bassoklarinetti), Eero Ojanen (piano) ja Pentti Tiensuu (basso).

Laulun sanat ovat Aulikki Oksasen. Chydenius on sanonut tuosta runosta: ”Siinä yhdistyvät äärimmäinen tuska ja äärimmäinen hellyys. Ei lisättävää.” Myöhemmin ovat kappaleen levyttäneet myös Inga Sulin, Tapani Kansa, Pepe Willberg, Matti Salminen, Martti Wallen, Anna Hanski, Jari Sillanpää ja Pertti Valtonen.

Pari vuotta aiemmin Niskanen oli tehnyt nuorisotrilogiansa ensimmäisen
ä osana Käpy selän alla, joka oli menestynyt erinomaisesti. Se oli suomalaisen elokuvan suurin yleisömenestys sitten Tuntemattoman sotilaan (1955), katsojia 700 000 ja taloudellista voittoa tuli rutkasti. Ison valtionpalkinnonkin se sai. Myös trilogian toinenkin osa Lapualaismorsian tuotti voittoa ja sai valtionpalkinnon, mutta jostain syystä Asfalttilampaat ei vetänyt ja tappiota tuli.

Tämän jälkeen Niskanen ajautui masennukseen ja ryyppäämiseen. Sattumaa vai mitä, mutta seuraavaksi Niskanen ohjasi televisioteatterille
Leo Tolstoin näytelmän Elävä ruumis.

Yksi syy Niskasen pahaan ahdinkoon oli riita Donnerin kanssa. Erikoista tässä asiassa on, että Donnerin nimi ei esiinny Asfalttilampaiden missään tiedoissa muuten kuin tohtori Bonellin roolihenkilönä. Tuottaja eikä leikkaaja hän ei virallisesti ollut, mutta joka tapauksessa hän FJ-Filmi Oy:n edustajana haukkui alkuperäisen käsikirjoituksen pataluhaksi ja pakotti Niskasen panemaan sen uusiksi. Donner vaati lisää seksiä, ja uuden käsikirjoituksen tekivät kovassa kiireessä Niskanen, päänäyttelijät Eero Melasniemi ja Kirsti Wallasvaara sekä Pentti Kotkaniemi ja Kari Kyrönseppä.

Niskanen sanoi myöhemmin: ”Tilanne oli sama kuin jos kirvesmiehelle luvattaisiin, että talo tehdään hirsistä, ja kun hän odottaa kirves kädessä työn alkamista, hänelle tuodaan tiiliä ja sanotaan, että talo tehdäänkin tiilestä.”


Mikko Niskanen kuoli 61-vuotiaana 1990. Kaj Chydenius sen sijaan on yhä hyvissä voimissa,
täyttää lokakuun 16. päivänä 80 vuotta ja pitää juhlakonsertin Finlandia-talossa 27.10.2019.

kari.naskinen@gmail.com