maanantai 23. marraskuuta 2009

Kun Helsingin Sanomat ei postia tarvitse, niin ei sitten muutkaan

Helsingin Sanomien taloustoimituksen uutispäällikkö Anni Lassila kirjoitti, että postia on turha jakaa joka arkipäivä. Koska nyt on sähköpostit ja muut nykyaikaiset vehkeet, niin neiti Lassilan mielestä riittäisi, että postilla olisi vain kolme jakelupäivää viikossa.

Helsingin Sanomien näkökulmasta ajatus on ymmärrettävä. Se ei tarvitse postin palveluja, koska sillä on oma jakelujärjestelmä. Samoin on muilla rikkailla lehtitaloilla. Esimerkiksi meidän huusholliin pitää postin kuitenkin tulla maanantaista perjantaihin joka päivä, koska Uutispäivä Demari ilmestyy niinä päivinä ja Itella tuo lehdet meille.

Postin varassa olevien lehtien ahdinkoa lisätään jo muutenkin. Suvi Lindenin (Kok) ja Anu Vehviläisen (Kok) johtama liikenne- ja viestintäministeriö on nimittäin päättänyt muuttaa lainsäädäntöä niin, että Itellan on toukokuun alusta alennettava tavallisten kirjeiden ja postipakettien hintoja, ja tämän tulonmenetyksensä Itella voi paikata nostamalla jakamiensa lehtien postimaksuja.

Kokoomukselle tämä sopii, koska sillä ei enää ole omia sanomalehtiä. Sen sijaan esimerkiksi Uutispäivä Demarin jakelusta puolet on Itellan hoidossa. Sanomalehtien kotiinkannosta on kaikkiaan 16 prosenttia Itellan päiväjakelussa.

HELSINGIN SANOMAT
TÄRKEÄMPI KUIN SDP

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenkin tietää, että Helsingin Sanomat on Suomen napa. Kun Hesari esitti Kataiselle kymmenen kysymystä elvytyksestä, Katainen vastasi niihin kiltisti. Sen sijaan SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen julkisiin kysymyksiin Katainen ei suvainnut vastata.

Kataisen Hesarille antamat vastaukset olivat puutaheinää, kuten kansantaloustieteen asiantuntijat totesivat. Yhtään paremmin ei tietenkään olisi käynyt, jos Katainen olisi uskaltanut vastata Jutta Urpilaisen SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa esittämiin kysymyksiin:

1) Hallitus sanoo oppineensa edellisen laman aikana tehdyistä virheistä. Miksi meillä sitten on ensi kesänä 300 000 työtöntä?

2) Miksi työvoimapoliittisia tukitoimia on vähennetty – niiden piirissä on 5200 ihmistä vähemmän kuin vuosi sitten?

3) Miksi hallitus käyttää vain kymmenesosan elvytyksestään julkisiin investointeihin, vaikka niillä olisi kolme kertaa suurempi työllisyysvaikutus kuin veronkevennyksillä? Miksi neuvot eivät kelpaa sen paremmin oppositiolta kuin EU-komissioltakaan?

4) Kun valtion tuki kunnille ei riitä, kunnat leikkaavat ihmisten hyvinvointipalveluista tai korottavat kunnallisveroja. Kumpaa ratkaisua hallitus suosii?

5) Miksi hallitus viivyttelee energiaratkaisua, vaikka kilpailukykyinen energian hinta on oleellinen?

Kysymyksiä voisi tehtailla vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi, miksi hallitus heräsi lamaan kuin unikeko. Otetaan muutama poiminta aiheesta:

Jutta Urpilainen puhui 4.7.2008 ensimmäisenä suomalaispoliitikkona taantumasta ja sanoi sen uhkaavan Suomeakin.

Jyrki Katainen 25.7.2008: ”Ensi vuosi näyttää vielä valoisalta. Meillä ei ole paniikkia.”

Jutta Urpilainen vaati 28.8.2008 hallitusta muuttamaan politiikkaansa kasvua tukevaksi ja arvosteli hallitusta, joka elvyttää taloutta yksinomaan verotusta keventämällä.

Matti Vanhanen 20.9.2008: ”Rahoituskriisin pahin on ohi.”

Jyrki Katainen 18.11.2008: ”Taantuman uhka ei ole välitön.”

kari.naskinen@gmail.com