On yllättävää, ettei Georges Bizet´n Helmenkalastajia ole koskaan esitetty Kansallisoopperassa. Vaikka se ei ole musiikiltaan eikä tarinaltakaan yhtä vetävä kuin Carmen, niin luulisi sen ohjelmistoon kelpaavan. Katsoin sen vastikään dvd-tallenteena napolilaisesta San Carlon teatterista ja kyllä se aivan normaalia oopperarepertuaaria on, ja niin tuntui yleisökin aplodeista päätellen ajattelevan. Kun Kansallisooppera joutuu rahoituksen vähetessä turvautumaan entistä enemmän kaupallisesti parhaiten meneviin teoksiin, voisi hyvin kuvitella Suomessakin vetonaulaksi sen, että nyt on ensimmäisen kerran täällä nähtävissä Carmenin säveltäjän toinen suosikkiteos. Eikä Helmenkalastajien ylöspanokaan lavastuksineen olisi tuskallisen kallista, kuten Napolin esityksestä näin. Solistiroolejakaan ei ole kuin kymmenen.
Carmen kuuluu jatkuvasti suosituimpiin oopperoihin. Eniten esitettyjen oopperoiden listalla se on jatkuvasti ja myös 2000-luvulla viiden kärjessä, muut siinä ovat Verdin La Traviata, Mozartin Taikahuilu, Puccinin La Bohéme ja Rossinin Sevillan parturi. Kansallisoopperassa Carmen on ollut ohjelmistossa yksitoista kertaa.
Helmenkalastajat sai kantaesityksensä Pariisissa 1863, kymmenkunta vuotta ennen Carmenia. Musiikki on hyvin lyyristä, kauniita aarioita ja duettoja sekä juhlavan uskonnollisia kuorokohtauksia. Uskontoaihe tulee siitä, että ceylonilaisten kalastajien johtaja Zurga (baritoni) ja nuori kalastaja Nadir (tenori) rakastavat samaa hindulaista papitarta Léilaa (sopraano). Helmenkalastajissa nimenomaan Nadirin ja Léilan rakkaus menee pahasti synnin puolelle, koska papittaran on nähty paljastaneen kasvonsa Nadirille. Tällaista rikettä ei hindulaisuudessa sallita. Kun Zurga huomaa Nadirin olevan kilpakosijansa, hän määrää Nadirin ja Léilan poltettaviksi roviolla: ”Taivainen ylijumala Brahma, suojelkoon kätesi meitä siveellisiä. Vannomme kostoa heidän epäpyhälle rakkaudelleen.” Lopulta kuitenkin oikeudentunto voittaa ja Zurga pelastaa nuoret uhraamalla itsensä.
Tuossa jo tulikin tuttu nimi Nadir, jonka kaunis ja vaativa romanssi Je crois entendre encore on tuttu aaria Lauantain toivottuja myöten, ehkä nimenomaan Jussi Björlingin tai Enrico Caruson laulamana. Suomalaisista sen ovat levyttäneet ainakin Raimo Sirkiä ja Mauno Kuusisto.
Dvd Napolista on vuodelta 2013. Päärooleissa ovat Nadirina Dmitry Korshak, Léilana Patrizia Ciofi ja Zurgana Roberto Tagliavini. Teatro di San Carlo on aktiivinen oopperatalo, jossa tällä hetkellä ovat ohjelmistossa Verdin Aida ja Luisa Miller sekä Puccinin Madama Butterfly.
kari.naskinen@gmail.com
