Saksan suurimmat puolueet ovat nykyisin porvarillinen CDU/CSU (208 paikkaa liittopäivillä), äärioikeistolainen AfD (152) ja keskustavasemmistolainen SPD (120). Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan järjestys on sama, ja seuraavina tulevat vihreiden Die Grünen ja vasemmistopuolue Die Linke. Kun mukaan lasketaan vasemmiston uuden Bündnis Sahra Wagenknechtin 3-4 prosentin kannatus, nousee Linken ja BSW:n yhteinen kannatus jo 14 prosenttiin ohi vihreiden.
Saksan sisäpolitiikassa Sahra Wagenknecht on jonkinlainen Vennamon, Soinin, Harkimon kaltainen poikkeusajattelija, joka yhdistää vasemmistolaisia talous- ja sosiaalipoliittisia tavoitteita konservatiivisempiin kantoihin kulttuuri-, maahanmuutto- ja identiteettikysymyksissä. Wagenknecht kutsuu 2024 perustamaansa puoluetta "järjen ja oikeudenmukaisuuden" puolueeksi, eikä halua olla mikään "Die Linke 2.0". Hän on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, jolta on suomeksikin ilmestynyt kaksi kirjaa Raha ilman ahneutta (2016) ja viime vuonna Yhteisöllisyyden manifesti (2021).
Die Linkestä hän erosi poliittisten ristiriitojen takia. Nyt hänen perustamansa liittouma (Bündnis) vaatii tiukempaa maahanmuuton rajoittamista, vetoaa hallitsemattoman maahanmuuton ongelmiin köyhissä kaupunginosissa ja rikollisuuteen sekä haluaa priorisoida saksalaisten (tai jo integroituneiden) etuja sosiaaliturvassa. Hän vastustaa transoikeuksien korostamista ja puhuu ”tavallisten ihmisten” puolesta.
Ehkä eniten Sahra Wagenknecht saa nykyisin arvostelua siitä, että hän vastustaa aseapua Ukrainalle, pakotteita Venäjää vastaan ja Naton laajentumista sekä syyttää länttä osittain sodan syttymisestä. Hän on valmis jatkamaan venäläisen energian tuontia. Rauhan asialla hän on niin voimakkaasti, että häntä syytetään ”putinistiksi”.
Uudemmassa kirjassaan Wagenknecht syyttää sosiaalidemokraateista vasemmalla olevaa Die Linkeä identiteettinsä menettämisestä. Linkestä on tullut eräänlainen elämäntapapuolue, jonka ajamat asiat liittyvät erityisesti ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon ja seksuaalivähemmistöihin. Merkitystään ovat menettäneet sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käsitteet, alipalkatut naiset, köyhät maahanmuuttajalapset ja hyväksikäytetyt sopimussuhteiset työntekijät.
Kirjan Suomessa julkaisseen Särötär-kustannusliikkeen jälkisanoissa verrataan Die Linkeä meillä samanlaiseen Vasemmistoliittoon, jonka kannatus on ”rasvanahkaduunarien” keskuudessa pienentynyt, koska siitä on tullut punavihreä ”elämäntapapuolue”. Eduskuntavaalitutkimuksen mukaan on toisaalla Perussuomalaiset-puolueen kannattajakunnassa työntekijätason ihmisiä suhteellisesti enemmän kuin minkään muun puolueen kannattajissa.
Nykyinen Vasemmistoliitto on leimallisesti kosmopoliittisesti ajattelevien sateenkaarivegaanihippuloitten puolue, jolle tärkeämpää on mamujen kuin pitkäaikaistyöttömien hyvinvointi.
Wagenknecht: ”Lifestyle-vasemmistolainen arvostaa itsemääräämisoikeutta ja itsensä toteuttamista enemmän kuin vanhoja perinteitä ja yhteisöllisyyttä. Koska lifestyle-vasemmistolainen on harvemmin joutunut henkilökohtaisesti tekemisiin sosiaalisten kysymysten kanssa, ne kiinnostavat häntä vain vähän. Kauhistuksia hänelle ovat tarjouslihaa syövät, dieselautoilla ajavat ja halvoilla lennoilla Mallorcalle matkustavat. Itse hän liikkuu kaupungilla polkupyörällä tai perheen kakkossähköautolla, mikä keventää omaatuntoa.”
Die Linke oli aloittaessaan 2007 perinteisillä vasemmistopolitiikan linjoilla. Die Linke syntyi DDR:n sosialistisen yhtenäisyyspuolueen SED:n toimintaa yhdistyneessä Saksassa jatkaneen vasemmistopuolue PDS:n jäsenistä ja SPD:stä eronneista vasemmistodemareista. Sittemmin Linken kannattajien koostumus on selvästi mennyt elämäntapavasurien suuntaan, samalla kun vanhaa kannattajakuntaa on siirtynyt AfD:n puolelle.
Sekä Linke että BSW ovat kapitalismikriittisiä, mutta BSW ei vaadi järjestelmän täydellistä vaihtoa yhtä vahvasti. Yksi ero on sekin, että BSW on populistisempi ja henkilökeskeisempi (Wagenknechtin ympärille rakentuva, joskin tähän on jo tullut muutosta). Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on myös puolueita erottava. Sahra Wagenknecht ei hyväksy kovaa ekoaktivismia, koska ilmastotoimet tekevät ihmisten arjesta kalliimpaa. Siksi hän panee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ilmastotoimien edelle ja suhtautuu kriittisesti vihreän siirtymän kustannuksiin.
Yhteistäkin näillä kahdella vasemmistopuolueella on: molemmat korostavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta, varallisuuden uudelleenjakoa, vahvaa hyvinvointivaltiota, julkisia investointeja ja kritiikkiä uusliberalismia kohtaan.
RIKKAIDEN
SALALIITTO
Ettei
Raha ilman ahneutta
-kirja jää tässä ilman huomiota, lainaan siitä Wagenknechtin
valitseman sitaatin
Thomas Moren
Utopiasta
(1516) toimien
ajankohtaisena
mottona
kirjan luvulle Kapitalismin elämänvalheet:
”Tutkiessani
ja tarkastellessani näitä nykyajan kukoistavia valtioita näen
niissä Luoja paratkoon pelkästään rikkaiden salaliiton, jonka
avulla he hoitelevat omia etujaan käyttäen valtiota nimikkeenään.
He koettavat keksiä kaikki mahdolliset konnankoukut voidakseen ilman
menettämisen pelkoa pitää hallussaan sitä mitä ovat petollisesti
kasanneet itselleen ja pystyäkseen mahdollisimman halvalla ostamaan
itselleen köyhien työn ja riistämään heitä. - - - Nuo
lurjukset ovat kyltymättömässä ahneudessaan jakaneet keskenään
sen mistä olisi riittänyt kaikille.”
UUDET
PUHEENJOHTAJAT
JA UUSI NIMI
Saksalais-iranilainen Sahra Wagenknecht (s. 1969 Jena, DDR) on kansantaloustieteen tohtori. Hän edusti Die Linkeä Saksan liittopäivillä ja Euroopan parlamentissa. Vuosina 2010-14 hän toimi Die Linken vt. puheenjohtajana ja 2015-19 puheenjohtajana. Hän on naimisissa Oskar Lafontainen kanssa. Lafontaine on toiminut sekä SPD:n että Linken puheenjohtajana. Koko liittovaltion valtiovarainministerinä hän oli 1998-99.
kari.naskinen@gmail.com
