Lahden kaupunginteatterin näytelmässä Sivuraide on elämässään epäonnistunut Jönssi niin vastenmielinen hahmo, että ei kestä. Vaikka luen parhaillaan dokumenttiromaania vielä pahemmasta äijästä, on tämä pienen Eero-näyttämön Jönssi kokemuksena paljon kuvottavampi, koska sen meuhkaamista joutuu katsomaan ja varsinkin kuulemaan. Jönssiä näyttelee Jarkko Lahti, joka ei enää hymyile eikä ole yhtään onnellinen, kuten erinomaisessa elokuvaroolissaan nyrkkeilijä Olli Mäkenä.
Sivuraide tapahtuu muutaman pysäkin välillä junan lähestyessä Helsinkiä. Näytelmä alkaa, kun samaan vaunuun, jossa Jönssi istuu, tulee Elina (Eeva Soivio). Ovat olleet kimpassa lukioaikoina, mutta eivät olleet nähneet toisiaan yli 20 vuoteen. Keskustelu alkaa kankeasti, mutta vilkastuu nopeasti, kun Jönssi tajuaa Elinan menestyneen elämässään, toisin kuin kaljajuoppo ja muutenkin täysjuntti Jösse.
Uutisista Jönssi on lukenut, että Elina on myynyt yrityksensä Googlelle, joten rahaa on pakko olla tuhottomasti. Jönssillä ei ole. Elina kiertää maapalloa luennoimassa, on haastateltavana radiossa ja sitä rataa, kun taas työttömäksi jäänyt kiinteistönvälittäjä Jönssi on ajautunut aivan sivuraiteelle. Erokin on tullut, ja kun Jönssi säestää katkeruuttaan ja kateuttaan pari kertaa minuutissa kovaan ääneen raivoamalla jumala saatana vittu perkele, tulee asia selväksi. Joimme väliajalle tilaamamme kahvit ja poistuimme.
Pari vuotta sitten Gummerus julkaisi tämän Juha Itkosen näytelmän audiodraamana, joka ilmeisesti tarkoittaa sama kuin kuunnelma äänikirjana. Eeva Soivio sanoi sen ilmestyttyä, että ”Elinan ja Jönssin rakkaustarina tuo jollain tavalla mieleen tämän ajan Romeon ja Julian, tarinan traagisesta ja mahdottomasta rakkaudesta, joka kuitenkin kestää ikuisesti”. Eero-näyttämöltä en tunnistanut Romeota.
Lahdessa Laura Mattilan ohjaama kantaesitys oli viime kuussa ja täältä se jatkaa yhteistyön merkeissä Turun kaupunginteatteriin ja Kansallisteatteriin.
kari.naskinen@gmail.com
