Yhteisymmärrystä yhteisistä asioista tarkoittava sana konsensus oli Lahden politiikassa voimakkaimmillaan 1980-90-luvuilla. Tarkoitettiin lähinnä SDP:n ja Kokoomuksen hyvin toiminutta rinnaineloa. Nyt tämä sopuisuus on palannut, mikä näkyi ja kuului myös eilen Lahden sos.dem. työväenyhdistyksen 125-vuotisjuhlassa. Tilanne on tosin erilainen valtakunnanpolitiikassa, kuten tutusti ilmeni SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin puheesta. Paikallistasolla asiat sujuvat kuitenkin toisin. Juhlan jälkeen pidetyssä jatkoistunnossa kansanedustaja Mika Kari sanoi olevan taas hienoa, että tällaisessakin tilaisuudessa voidaan olla yhdessä muidenkin puolueiden edustajien kanssa.
Kansantalossa pidetyssä juhlassa istui takanani useampi Kokoomuksen edustaja. Saimme kuulla työväenyhdistyksen puheenjohtajan Kimi Uosukaisen (kuvassa) juhlapuheen, jossa hän palasi niihin koviin aikoihin, jolloin yhdistys vuosituhannen vaihteessa perustettiin. Vastakkainasettelu työväestön ja porvarien välillä oli kovaa.
”Kun ensimmäistä työväentaloa alettiin Radiomäelle rakentaa, kiellettiin hirsien kuljettaminen katua pitkin hautausmaan ohi. Ei auttanut muu, kuin vetää hirret kovalla työllä ylös Radiomäen rinnettä pitkin”, kertoi Uosukainen.
Radiomäkeä ei vielä silloin Lahden kauppalassa tunnettu tuolla nimellä, koska mäellä ei vielä ollut Yleisradion radioasemaa eikä radiomastoja. Jo 1850-luvulla oli kuitenkin Alexander Hallsténin maantiedon oppikirjassa käytetty nimeä Salpausselänne, joka myöhemmin tiivistyi Salpausseläksi. Tähän harjumuodostelmaan kuuluvana osana tästä nykyisen Radiomäen ja hautausmaan alueesta käytettiin nimeä, josta tammikuun alussa 1902 vihitty rakennuskin sai nimekseen Selänmäen työväentalo. Se tuhoutui tulipalossa 1911.
KONSENSUS EI ULOTU
YHDISTYSTOIMINTAAN
Juhlassa vastasi musiikista Jyväskylän työväenyhdistyksen soittokunta Kajastus (per. 1891), joka aloitti tilaisuuden Marseljeesilla ja Internationalilla. Lahdessa ei tällaista pumppua enää ole. Jyväskyläläisistä tuli mieleen, että siellä ei ole kuin yksi työväenyhdistys. Lahdessa tällaiseen konsensukseen ei ole päästy, vaan täällä toimivat ison Lahden ty:n lisäksi myös Etelä-Lahden sosialidemokraatit ry, Lahden ammatillinen sos.dem. yhdistys, Lahden sos.dem. naisyhdistys, Salpausselän demarit ja Nastolan sosialidemokraatit.
Näistä vanhin on tammikuussa 1900 perustettu Lahden sosialidemokraattinen naisyhdistys, joka muutama viikko sitten omat 125-vuotisjuhlansa pitikin. Lahden ty. perustettiin elokuussaa 1900.
Noihin aikoihin Lahden kylä kuului vielä Hollolan isoon pitäjään, eikä täällä asukkaitakaan ollut kuin pari tuhatta. Tämä epäitsenäinen kauppala sai kaupunkioikeudet 1.11.1905 ja samalla Lahti itsenäistyi irti Hollolasta.
Lindtmanin ja Uosukaisen puheissa palattiin muutenkin historiallisiin asioihin, joista rajuin oli tietenkin vuoden 1918 kapina, josta nykyisin käytetään termiä sisällissota, ettei kenellekään tule paha mieli. Tuossa vaiheessa Lahden asukasluku oli 5200, ja sodan ratkaisua konkretisoi hyvin se, että valkoisia tuli auttamaan 3000 saksalaista sotilasta. Sodan loppunäytös tapahtui Fellmanin pellolla ja Hennalan keskitysleirissä, jossa oli suurimmillaan yli 10 000 punavankia. Joukkotelloituksissa tapettiin 745 vankia, joista yli 200 oli naisia, nuorin 14-vuotias.
Hennalan kuolemanleiri toimi tokokuusta 1918 marraskuuhun 1919. Tuona aikana kuoli teloitettujen lisäksi 1167 vankia, osa huonon ruuan takia.
Kevyestä ohjelmasta eilisessä juhlassa vastasi Lahden Uusi Työväen Näyttämö, joka esitti Timo Taulon kirjoittaman ja Aadolf Kärjen säveltämän laulunäytelmän Herra Heleniuksen iloiset rouvat. Näytelmässä ei oltu Windsorissa, vaan Selänpään työväentalon jälkeen rakennetussa työväentalossa Nastolankadulla, jossa se vanha Työväen Näyttämö harjoittelee kassakappaletta Etelämeren satu (1934). Teatteriryhmään kuuluu myös sähkömittarinlukija Reino Helenius, joka tekee käsikirjoitusta. Myöhemmin Helenius suomensi nimensä Reino Helismaaksi.
Kansantalon näytelmähistoriaan liittyy sekin, että sos.dem.-henkinen Lahden Lauantainäyttämö aloitti siellä toimintansa 1985 esittämällä Yrjö Soinin Palokunnanjuhlat. Sen yksi päänäyttelijöistä Timo Ahonen istui eilen eturivissä.
kari.naskinen@gmail.com
