Suomi syytää miljardeja Ukrainan sotaan ja Suomen herrat ovat innoissaan, kun taas on päästy sotimaan Venäjää vastaan. Nyt on tämä ihannetila saatu myös suomalaiseen nykyoopperaan Ihminen parhaan kykynsä mukaan. Tommi Kinnusen libretossa käsitellään miehen ikävää naiseen, kun tilanne on vaikea: mies sodassa ja nainen kotona. Kirjailja on niin innoissaan sodasta, aikaisempien romaaniensa perusteella varsinkin Lapin sodasta, ettei pysty kuvittelemaan tällaiseen ihmissuhdeasetelmaan mitään muuta kuin sodan. Kaukaista rakkautta ei mitenkään muuten voi syntyä.
Oopperan kantaesitys oli Turussa 2024, minkä jälkeen sen kanssa on tehty vierailu Oulun kaupunginteatteriin, ja kuluneella viikolla se oli neljänä esityksenä Kansanoopperan Alminsalissa. Oopperan
on tuottanut Turun seudulla toimiva Saaristo-ooppera tukenaan Turun kaupunginteatteri ja kaupunginorkesteri. Saaristo-ooppera on oopperalaulaja Päivi Nisulan 2010 perustama yhdistys, joka on tehnyt tähän mennessä toistakymmentä oopperatuotantoa. Seuraavaksi tulee ensi-iltaan Turun kaupunginteatterissa huhtikuussa Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (1927), ahneudesta ja rappiosta kertova kova tarina, joka nähtiin Kansallisoopperassa 70-luvun alussa.
Vaikka Tommi Kinnusen mielikuvitukseton sotateema on surkea, siinä on sisällä harvoin esillä oleva asia, miehen ja naisen välinen ystävyys, joka ei varsinaisesti perustu romanttiseen eikä seksisuhteeseen. Mies on kuitenkin ikävissään ja siellä sodan jyskeen keskellä mielessä pyörii se nainen, kaveri. Samalla tämä aihe on vastakohta sille kaupalliselle kaunokirjallisuussuuntaukselle, joka aikaisempaa voimakkaammin tuo esille seksiä ja sen pornahtavia yksityispiirteitä, kuten Helsingin Sanomien isossa katsauksessa eilen esiteltiin tekstinäyttein:
”En muistanut, miten kaunis sinun pillusi onkaan. - - - Lupaan nussia, panna ja rakastella sinua niin paljon kuin sie ikinä haluat...”
Tämä myy nyt hyvin, ja ilmeisesti äänikirjat tekevät pornosta entistä vetävämpää. Tätä trendiä tukee sosiaalinen media ahkerasti. Eli pilluvirityksen puuttumisesta sentään plussa Kinnuselle.
Haastattelussa säveltäjä sanoi kiinnostuneensa tämän tunnin kestävän kamarioopperan jälkeen myös laajamuotoisemman oopperan säveltämisestä. Alminsalissa kuullun perusteella sopii toivoa toteutumista. Kuusijäsenisessä orkesterissa oli nyt kaksi viulua, alttoviulu, sello, lyömäsoittimet ja pianon kanssa bändiä johti Marko Hilpo.
Musiikki vaihteli tilanteiden mukaan Straviskysta Britteniin, mutta ei liian ”vaikeasti”, ja kun sotilas muisteli käyntiä tanssiravintolassa, tuli ohuesti mukaan tyypillisiä tanssimelodioita. Sotilaana Waltteri Torikka oli erinomainen. Näin hänet nyt vasta toisen kerran esiintymässä ja oli hyvä havaita, että hänellä on myös sujuva taito näyttelemiseen ja erilaisten mielialojen vaihtelujen kuvaamiseen. Tämä oli muutenkin tarpeen, koska näytelmän nainen, Turun kaupunginteatterin Pihla Penttinen ei laula, vaan toimii kuin kuin puhenäytelmässä toimitaan. Osa naisen vuorosanoista sai taakseen säestyksen, osa ei.
Joel Järventausta on joka tapauksessa esityksen ykkönen. Siitä RSO-haastattelusta jäi mieleen, että hän oli jo pienenä lapsena muuttanut vanhempiensa töiden mukana Luxemburgiin ja Saksaan, opiskellut säveltäjäksi Englannissa. Nyt hän on laulajapuolisonsa kanssa asunut Suomessa viitisen vuotta. Sävellyksilleen hän on saanut esityksiä Lontoon sinfoniaorkesterin lisäksi muuallakin Englannissa ja myös Ranskassa, jossa sävellys Ripped Tapestry voitti Ile de Creatonis -sävellyskilpailun 2019. Eniten esityksiä on ollut 17 minuuttia kestävällä Sunfallilla (2020), jonka voi kuunnella Youtubesta.
Lehdistä taas voi lukea, että Suomen herrat eivät hyväksy rauhaa Ukrainaan Donald Trumpin ehdoilla, vaan vieraiden ja omien tappamista on jatkettava vaikka kymmenen vuotta, jos niin saataisiin voitto kotiin.
kari.naskinen@gmail.com
