Vuonna 1992 tuli televisiosta suorana lähetyksenä Italian tv- ja radioyhtiön RAI:n tuottama Tosca-ooppera sen aidoilta tapahtumapaikoilta. Tämän poikkeuksellisen toteutuksen lisäksi esitys oli muutenkin kovaa luokkaa, Orchestra Sinfonica di Romaa johti Zubin Mehta, Floria Toscan roolin lauloi Catherine Malfitano, Mario Cavaradossina oli Plácido Domingo ja paroni Scarpiana Ruggero Raimondi. Taas tämä Puccinin ooppera menee Kansallisoopperassa, jossa sitä on tasaisin väliajoin esitetty vuodesta 1919 alkaen. Nyt kysymyksessä on sama produktio, jota esitettiin ensimmäisen kerran 2018-21.
Kansallisoopperaan ei ole varaa hankkia Anna Netrebkoa ja Michael Fabianoa päärooleihin, mutta korkeatasoisia solisteja on ollut omasta takaakin. Esimerkiksi 1971 olivat päärooleissa Eini Liukko-Vaara, Veikko Tyrväinen ja Usko Viitanen, pienemmissä rooleissa mm. Jorma Hynninen ja 25-vuotias Matti Salminen. Vaan eipä tässä kaikki, vuonna 1955 itse Jussi Björling vieraili Kansallisoopperan kahdessa esityksessä Cavaradossin roolissa.
Nyt kuitenkin otsikon mukaisesti Roomaan. Oopperan tapahtumat alkavat klo 12 Sant´Andrea della Vallen kirkossa (otsikkokuva) Piazza Vidonilla Vittorio Emanuele II:n ja Corso Rinascimenton risteyksessä. Se on rakennettu 1500-luvun lopulla vastareformaation kannattajien ritarikuntien toimesta. Oopperan dramaattiset vaiheet käynnistyvät, kun kirkossa Maria Magdalenan muotokuvaa maalaamassa oleva Cavarodossi kuulee Sant´Angelon vankilan tykin laukauksen. Se tarkoittaa, että kirkkoon tulleen poliittisen vangin Cesare Angelottin pako on havaittu. Kymmenen vuotta sitten kävimme tuossa pienessä basilikassa, jossa Verdin Requiem veti yhtenä iltapäivänä niin paljon kuulijoita, että kirkon kaikki lattiatkin olivat täynnä istujia.
Roomasta tullut tv-lähetys ei noudattanut oikein tapahtumien aikataulua, mutta seuraavaksi kuitenkin siirryttiin auringonlaskun aikaan ja armottoman poliisipäällikön Scarpian toimistoon. Se sijaitsee Farnesen palatsissa Tiberin vasemmalla rannalla Piazza Farnesen ja Via Giulian välissä. Palazzo Farnese on se paikka, johon Ruotsin kuningattaren kruunusta luopunut Kristiina pääsi asumaan, kun hän 1655 tuli Roomaan. Vuonna 1659 Kristiina muutti Riarion palatsiin (nyk. Corsinin palatsi), jossa kuoli 1689. Ruotsissa rakennettiin Tukholman kuninkaanlinnan pohjoinen siipi Palazzo Farnessen näköiseksi. Pohjoinen siipi otettiin käyttöön 1771.
Cavaradossi on syytettynä Angelottin paon auttamisesta. Floria Tosca tapaa Scarpian ja yrittää puhua Scarpian armahtamaan rakastettunsa. Saatuaan romanttisella valelupauksella tarvittavan paperin Tosca iskee veitsellä Scarpian kuoliaaksi.
Loppunäytös tapahtuu aamunkoitteessa Sant´Angelon linnoituksen kattotasanteella, jonne Floria Tosca on tullut lupalappunsa kanssa hakemaan Cavaradossia mukaansa. Mutta petkutusta kaikki. Cavaradossi teloitetaan ja Tosca hyppää muurilta alas kuolemaan.
Sant´Angelon sylinterinmuotoinen rakennus on alunperin keisari Hadrianuksen itselleen rakennuttama mausoleumi. Keskiajalla tästä hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka, ja nykyisin se toimii museona. Hadrianuksen lisäksi sinne on haudattu Antoniusten ja Severusten hallitsijalsukujen edustajia, esimerkiksi Antonio Pius, Marcus Aurelius ja Marcus Commodus.
Nämä kolme tapahtumapaikkaa ovat Roomassa hyvin saavutettavalla kävelyreitillä. Kun lähtee Vatikaanista kohti kaupungin keskustaa, tulee suoraan Sant´Angelolle, josta kääntyy oikealle antiikkinen Pont Aelius -silta. Sitä pitkin eteenpäin ja on kohta Sant´Andrea della Vallen kirkolla ja siitä vähän matkaa kohti Tiberin rantaa, jossa on komea Farnesen palatsi. Siitä sitten vielä vähän matkaa Forum Romanumille ja Colosseumille.
Toisena päivänä tai mieluummin iltana voi ottaa kohteeksi Teatro dell'Opera di Roman, joka on Piazza Beniamino Giglillä. Se on oopperatalo, joka perustettiin Costanzi-teatterin nimellä ja siellä Tosca sai kantaesityksensä 1900.
Tosca perustuu ranskalaisen näytelmäkirjailijan Victorien Sardoun viisinäytöksiseen draamaan, jonka ensi-illassa 1887 Pariisissä esitti Floria Toscaa Sarah Bernhardt!
Helsingissä Toscaa on esitetty noin 450 kertaa, ja tällä määrällä se on kaikkien aikojen tilastossa toisena Bizet´n Carmenin jälkeen. Eilen Toscana oli ruotsalainen Elisabet Strid, joka edellisen kerran lauloi täällä Krysotemiksen roolin Straussin Elektrassa kymmenen vuotta sitten. Nyt Cavaradossina oli bulgarialainen Milen Bozhkov ja Scarpiana Tuomas Pursio. Hieno ilta varmaan Halikon lukiolaisillekin, jotka parhaisiinsa pukeutuneina olivat opettajansa kanssa katsomossa.
Kolmentoista näkemäni Toscan jälkeen tämän kolmikon suomalaiset huiput ja eilistä kolmikkoa parempia ovat olleet Karita Mattila, Raimo Sirkiä ja Juha Uusitalo. Kerran nimihenkilönä lauloi myös sukulaiseni Pirkko Törnqvist, ja geeneissähän tämä meillä on, sillä joskus 90-luvulla vedin Cavaradossin aarian mökillä – sanoja ei siihen hätään ollut, mutta urheilulehdessä oli juuri jalkapallon MM-kisojen aikana Italian maajoukkueen pelaajaluettelo, joten käytin niitä nimiä.
Meillä Lahdessakin tehtiin takavuosina oopperoita aktiivisesti. Toscaa esitettiin vanhassa konserttitalossa 1979 ja roolijako oli silloista laatutasoa: Tosca Ritva Auvinen, Cavaradossi Kalevi Koskinen, Scarpia Heikki Keinonen/Pertti Lehtinen, Angelotti Aake Anttila/Olavi Aalto, suntio Jussi Lehmusmäki. Kaupunginorkesteria johti Jouko Saari, joka viime sunnuntaina täytti 81 vuotta, ja lehdet kehuivat:
”Ritva Auvinen on tällä hetkellä suomalaisen oopperan primadonna numero yksi.” (Uusi Suomi)
”Kalevi Koskisella oli voittoisa ilta. Sen tiesi jo ensimmäisestä aariasta.” (Helsingin Sanomat)
”Jouko Saari osoittautui herkkävireiseksi ja varmaotteiseksi oopperakapellimestariksi.” (ESS)
kari.naskinen@gmail.com
