Suomen nuorin oikea kaupunki täyttää 120 vuotta

Kun Lahdesta tuli kaupunki 120 vuotta sitten, täällä oli asukkaita noin 2700. Tsaari Nikolai II:n allekirjoittaessa Lahden kaupunkioikeuksia koskevan asetuksen Pietarhovissa 1.11.1905 oli heti selvää, että Lahti tulee nopeasti kasvamaan. Riihimäen - Pietarin ratakin oli ollut toiminnassa jo 35 vuotta, joten Lahden sijainti oli erinomainen. Jo viiden vuoden kuluttua asukasmäärä olikin noussut 6000:een.

Lahti on edelleen Suomen nuorin oikea kaupunki, jossa tällä hetkellä on 121 000 asukasta. Kaupunkitilastot alkoivat kuitenkin muuttua sen jälkeen, kun vuodesta 1959 alettiin maaseutukuntiakin nimetä kaupungeiksi, koska kaupungistuminen oli uusi "megatrendi”. Lahden etelänaapurissakin Orimattila alkoi kutsua kuntaansa kaupungiksi 1992 ja tämän kunniaksi yhteen risteykseen pystytettiin liikennevalotolpatkin.

Orimattilan asukasluku on 16 000, mutta se ei ole edes naurettavin siinä vertailussa, että Kaskisissa on asukkaita 1000, Pyhäjärvellä 4000, Kannuksessa 5000, Viisaarella 5000 ja Ähtärissä 5000, kaikki nämä siis kaupunkeja, eikä väkiluku missään tapauksessa kasva. Näihin uusiin titteleihin ei tarvittu keisareiden tai presidenttien allekirjoituksia, kunhan vain omin nokkineen päättivät asiasta.

Kanavan uusimmassa numerossa 3/2025 aluetieteen entinen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta kirjoittaa, että tällainen kaupunkikäsitteen hämärtyminen on sumentanut aluekehittämisen asetelmaa. Kaupungista tuli 90-luvulla tyhjä käsite, kun Suomea alettiin vääntää väkisin kaupungistuneemmaksi kuin se todellisuudessa on. Tämä on vienyt terän kaupunkipolitiikasta ja vaikeuttanut monipuolisen maaseudun mahdollisuuksien tunnistamista Suomen menestyksen voimavarana.

Tyhjä käsite tosiaan. Täältä nelostien ja valtatie 12:n risteyksestä katsoen ja varsinkin lehtiä lukien tuntuu kuin kunnon kaupungeiksi käsitettäisiin vain Helsinki ja Tampere sekä niiden jälkeen ihmeen hitaasti kaikkeen heräävä Turku. Katajamäki sanookin, että koko maata ei enää tässä kaupungistumisinnossa otettu päätöksenteossa huomioon entiseen tapaan: ”Suomen tulevaisuuden menestys alettiin tulkita suurimpien kaupunkikeskittymien kautta. Tutkivat alkoivat 2010-luvulla puhua jo metropolivaltiosta.”

Ei siis ihme, että Karjalan kunnailla ja Kuusniemelläkin halutaan tähän metropolien imuun. Pelkästään omin voimin ne eivät kuitenkaan tässä onnistu. Suomi on asukastiheydeltään Euroopan maaseutumaisin maa, mutta usein tuntuu, että politiikkaa ja siihen liittyen aluekehitystä tehdään ensisijaisesti kaupunkien ehdoilla. Eikä tämä politiikassa mikään yllätys ole, koska kaupungeissahan ne äänestäjät enimmiltään ovat. Puolueet panevat suurimmat panokset sinne, missä on enemmän ääniä tarjolla. Viime eduskuntavaaleissa Lapin ja Oulun isoista vaalipiireistä valittiin yhteensä 24 kansanedustajaa, Uudeltamaalta 38, Helsingistä 24 ja Tampereelta 20.

Maaseutu on tukeva osa suomalaisuuden juuria, mutta juuret hapertuvat, jos kaikki haluavat olla kaupunkilaisia. Olikohan sekin virhe, että kauppalat lopetettiin 70-luvulla ja niistä tuli kaupunkeja? Harjavalta, Huittinen, Jämsä, Karkkila, Kurikka, Lapua, Nokia, Äänekoski…

Mutta onko 20 000 asukkaan kaupunki kaupunki? Ei oikeasti, vaan rajan pitäisi olla 50 000. Jos putoaisi tämän rajan alle, siirrettäisiin kauppalaksi. Maalaiskuntia olisivat kaikki alle 20 000 asukkaan kunnat. Tällä hetkellä jännitettäisiin Jokerien SM-liigapaikan saamisen tavoin Kotkan (50 195) pysymistä kaupunkisarjassa ja Kokkolan (48 367) nousemista tilalle. Täpärissä tilanteissa olisi asetelmia mahdollista parantaa vaikka muutaman sadan maahanmuuttajan hankkimisella ennen vuodenvaihteen väestönlaskentaa.

kari.naskinen@gmail.com