Gestapon joku kapitulantti kysyy pikkupojalta, mitä pojan isä tykkää Hitleristä. ”Isä sanoi, että Napoleonista tehtiin konjakki, Bismarckista silli ja Hitleristä kai tulee juustonpala.” Tämä on alkuverryttelyä Ernst Lubitschin elokuvassa Ollako vai eikö olla? (1942). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Saksan miehittämään Puolaan, ensi-iltansa elokuva sai 1942, mutta natsien asevelimaassa Suomessa vasta 1950 ja Länsi-Saksassakin vasta 1960.
Komedia osui aikanaan
arkaan kohtaan. Amerikassakin oli Hitlerille naurettu Charles
Chaplinin Diktaattorin
(1940)
yhteydessä, mutta kun Lubitschin
elokuva tuli, oli Pearl Harboriin jo hyökätty ja USA oli liittynyt
sotaan Natsi-Saksaa vastaan. Vitsit olivat vähissä. Kuinka iso
riski oli tuossa vaiheessa tehdä pilaa Saksan diktaattorista?
Tämä
ei ollut ensimmäinen kerta, kun Lubitsch oli tarttunut tällaiseen
aiheeseen. Poliittinen satiiri Ninotchka
valmistui
1939 ja sen piikittely kohdistui Josif
Staliniin.
Suomessa pelkokerroin oli talvisodan jälkeen niin suuri, että
elokuva oli meillä kielletty 1940-41, mutta se vapautettiin
elokuvateattereihin 1942, kun alkoi näyttää siltä, että
jatkosodassa hoidetaan Karjala takaisin ja otetaan reippaasti
lisämaatakin
Laatokan yläpuolelta.
Jatkosodan jälkeen tilanne taas
muuttui, sensuuritarkastuksia järjestettiin useita, mutta
ulkopolitiikka ei mahdollistanut Ninotchkan
palauttamista
esityksiin. Vasta 1981 opetusministeri Kalevi
Kivistö (SKDL)
vapautti elokuvan yhden elokuvatarkastamossa tehdyn leikkauksen
jälkeen.
Nämä
elokuvansa Lubitsch teki Hollywoodissa, jonne Berliinissä 1892
syntynyt ohjaaja oli lähtenyt, kun Mary
Pickford oli
palkannut hänet ohjaamaan elokuvansa Rosita
(1923,
toisena ohjaajana Raoul
Walsh).
Suuren uran Lubitsch Hollywoodissa tekikin, ja oli jopa Paramountin
tuotantopäällikkönä 30-luvun jälkipuoliskolla.
Ollako
vai eikö olla -elokuvassakin
tilanteet vaihtelevat ja asenteita pitää muuttaa kulloinkin
sopiviksi. Saksa
ei vielä ollut hyökännyt Puolaan, kun varsovalainen teatteriseurue
elokuvassa harjoittelee Gestaposta kertovaa näytelmää. Koska
poliittinen tilanne on kuitenkin syttymisherkkä, määrää Puolan
hallitus pilailunäytelmän peruttavaksi. Pakko totella ja
näyttelijät alkavat keskittyä toiseen tekeillä olevaan
näytelmäänsä Hamletiin.
Sitten
kuitenkin tulee uutinen Saksan joukkojen rynnimisestä Puolan rajan
yli. Taas asiat muuttuvat ja teatteriseurue vaihtaa aktiviteettinsa
vastarintatoimintaan.
Nykykatsoja kiinnittää huomion myös yhteen hyvin tuttuun näyttelijään: lentäjäluutnantti Sobinskia esittää Robert Stack, Lahjomattomien vanha kunnon Eliot Ness.
Lubitsch sai Amerikan lehdistössä satikutia liian huumoripitoisesta suhtautumisesta vakavaan ja vaaralliseen asiaan. Lubitschin koettiin osoittavan huonoa makua vaarantamalla Yhdysvaltojen sotaponnisteluja suhtautumalla natsien uhkaan liian kevyesti. Ymmärrettävä kanta, mutta kun asiat lopulta lutviutuivat, sai Lubitsch kunnia-Oscarin elämäntyöstään; Lubitsch ohjasi 76 elokuvaa, joista melkein puolet Hollywoodissa.
Vuonna 1983 Lubitschin aiheesta tehtiin uusi versio samalla nimellä, miespääosassa Mel Brooks, ohjaajana Alan Johnson. Uusille sukupolville hulvattomampi ja vauhdikkaampi, mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen. Brooks sai parhaan käsikirjoituksen Oscarin elokuvasta Kevät koittaa Hitlerille (1968), joten samalla aihealueella ollaan. Tulee Yle Teemalta lauantaina 5.10. klo 21.
kari.naskinen@gmail.com