Suomella ja Venäjällä on aina ollut monikulttuurinen rajapinta

Monivuotinen kansainvälinen tutkimushanke "venäläisestä kirjallisuudesta ja Suomesta" on valmistunut ja ilmestynyt kirjana, joka on myös vapaasti luettavissa verkossa. Kirjan nimi on Henkinen muuri – suomalaisvenäläiset kirjallisuussuhteet 1800 - 1930 ja sen on kustantanut Suomalaisen kirjallisuuden seura. Kirjan on toimittanut Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen, joka sai kirjoittajiksi toistakymmentä asiantuntijaa.

Kirjassa käydään perusteellisesti läpi venäläistä kirjallisuutta, vanhaa ja uutta. Yksi toteamus on, että Suomen ja Venäjän välillä ei ole koskaan ollut kyse harmonisesta kumppanuudesta, ei politiikassa eikä myöskään kirjallisuushistoriassa. Jo autonomian aikana suomenmielisyys otti yhteen Venäjän kolonialistisen kielipolitiikan ja slavofilian kanssa. Toisaalta maiden välillä on aina ollut monikulttuurinen rajapinta – pietarinsuomalaisia, inkeriläisiä, Viipurin monikielisiä, baltiansaksalaisia ja karjalaisia sukuja, kirjallisia toimijoita ja kääntäjiä.

Kokoomateos täyttää olennaisia aukkoja kirjallisuussuhteiden historiassa, jota tätä ennen ei ollut näin systemaattisesti selvitetty. Hankkeessa tuli nyt esille esimerkiksi, että venäläisen kirjallisuuden ruotsinnokset ja suomennokset ovat vanhempia kuin aiemmin on luultu. Samoin suomalaisen kirjallisuuden venäjännöksiä on tehty enemmän kuin on tiedetty.

Hanke toteutettiin Suomen kulttuurirahaston ja Raija Rymin-Nevanlinnan rahaston tuella Helsingin yliopiston kielten osastossa yhteistyössä Suomen kansalliskirjaston kanssa. Tutkimushanke koski siis aikaväliä 1800 -1930 ja tarkastelussa oli myös venäläisen kirjallisuuden käsityksiä Suomesta ja suomalaisista sekä päinvastoin. Tutkijakirjoittajat ovat sekä suomalaisia että venäläisiä.

Esimerkkejä kirjan sisällöstä otsikkojen muodossa:
- Anton Tshehovin vastaanotto autonomian ajan Suomessa.
- Venäläisten emigranttien kirjallinen toiminta sotienvälisessä Suomessa.
- Neuvosto-Karjalan suomenkielinen kirjallisuusliike 1920-luvulla.
- Venäjä ja Neuvostoliitto suomalaisissa avantgardelehdissä 1930-luvulla.
- Lukijoiden suosikki Ivan Turgenev.
- Miehuullinen Dostojevski.
- Aikalaisten näkemyksiä Leo Tolstoista.
- Kalevalan kahtalainen vastaanotto Venäjällä.
- L. Onerva ja Venäjä.

Tämäkin kirja todistaa omalla tavallaan, että Venäjän ja Ukrainan sota ei ole kokonaan lopettanut maidenvälisiä suhteita. Putin saa kuulla kunniansa, joka mennyt jo onkin, mutta Pushkin ei ollut sodasta päättämässä, joten hän ei ole boikotissa. Rajapinta siis on yhä olemassa, vaikka raja taas onkin railona auki.

Helsinki Art & Plow -festivaalin yhteydessä järjestetään viikon kuluttua 8.6. tilaisuus, jossa on vieraana Jukka Mallinen, Lahdessa 1950 syntynyt kääntäjä, esseisti ja toimittaja. Parhaiten hänet tunnetaan venäläisen kirjallisuuden suomentajana, mitä työtä hän on nyt tehnyt 50 vuotta.

Jukka Mallinen opiskeli Moskovan yliopistossa venäläistä kirjallisuutta, mutta työskenteli myös bisnespuolella 80-luvulla, kun kääntäjiä tarvittiin idänkaupassa. Vuosina 1993-95 hän johti Suomen Pietarin-instituutti ja 2006-09 hän toimi Suomen PEN:n puheenjohtajana. Näkyvästi kirjallisuuteen hän tuli jo 1981, kun Kulttuurivihkot-lehti julkaisi hänen käännöksinään valikoiman uutta venäläistä runoutta, mm. Aleksei Parštšikovia, Ivan Ždanovia ja Aleksandr Jerjomenkoa. Kirjallisuuskokoelmaan Kalenteri-86 hän käänsi Eduard Limonovia, Sergei Dovlatovia, Juz Aleškovskia ja Jevgeni Popovia. Nykyproosan puolelta Mallinen on suomentanut Viktor Jerofejevia ja Vladimir Sorokinia sekä runoudesta mm. Joseph Brodskya, Sergei Zavjalovia, Hamdam Zakirovia, Igor Kotjuhia. Asiaproosana Mallinen on kääntänyt Anna Politkovskajan ja Jegor Gaidarin kirjoja. Viime aikoina hän on kääntänyt ukrainalaista runoutta, mm. Ija Kivaa ja Yuriy Tarnawskya.

Mallinen on myös julkaissut Brodskyn elämäkerran Seisahdus erämaassa, esseekokoelman Varastettua ilmaa ja matkakirjan Seikkailijan Kaliningrad.

Ihmisoikeus- ja sananvapausprojekteihin Mallinen on osallistunut venäläisten, valkovenäläisten ja keskiaasialaisten tahojen kanssa.

Lisäksi vitsiä pukkaa, sillä Malliselta on ilmestynyt pari huumorikirjaa. Toisen esipuheessa 2015 Mallinen kirjoittaa, että ”Putin seikkailee maassa, merellä ja ilmassa. Tämä Teräsmies, häntäheikki ja pikku-Vova törmää milloin hölmöihin, milloin koijareihin. Troikka kiitää ja presidentti elvistelee kuin Euraasian omistaja.”

kari.naskinen@gmail.com