perjantai 24. toukokuuta 2024

Kuningatar Hanhenjalan ravintola


Istuttiin oluella Hanhenpojan terassilla Rautatienkatu 7:ssä, kun otin siinä puheeksi hanhiteeman. Onhan Vapaudenkadulla ravintola Pikku Hanhi ja monet muistavat myös Hanhenjalan, joka toimi samassa paikassa kuin nykyinen Hiidenkivi. Minulle tämä oli sopiva puheenaihe, sillä kotona oli juuri luettavana elämäkertakirja oopperalaulaja
Hannu Heikkilästä, jonka puoliso Anja piti Hanhenjalkaa Rautatienkatu 28:ssa, ja kyllä siellä joskus basso-Hannukin esiliina yllään toimi tarjoilijana ja piti yllä lämmintä tunnelmaa.


Ravintolan nimi ei kuitenkaan tullut Hannu Hanhesta, vaan nobelkirjailija Anatola Francen paistinkääntäjän pakinoista Kuningatar Hanhenjalan ravintolasta (1892), joka suomeksi ilmestyi ensimmäisen kerran 1910 Eino Leinon kääntämänä ja Otavan kustantamana. Anja Heikkilä perusti Hanhenjalan 1977, mutta oma muistikuvani ulottuu jo 60-luvulle, jolloin en vielä asunut Lahdessa. Olin ollut ajamassa mikroautokilpailuissa Keimolassa ja niistä oli illalla tulossa jälkilähetys televisiosta. Kotimatkan ajoitimme niin, että voisimme jossain baarissa Lahdessa katsoa tv-lähetyksen. Kovan etsimisen jälkeen löytyikin tv-paikka Rautatienkatu 28:sta, jossa muistini mukaan toimi silloin Oululaisen kahvila. Hanhenjalan jälkeen ravintolan nimi muuttui Hiidenkiveksi.

Lahteen muutettuani tutustuin Anja Heikkilään, joka toimitti Etelä-Suomen Sanomien ruokapalstaa. Valokuvaaja
Esa Hagelbergin kanssa kävimme kerran Heikkilöiden kotonakin Hollolassa, johon he olivat muuttaneet Heikkilän sukutilalle 1976. Tuttu paikka, sillä Hannu oli jo pienenä poikana viettänyt kesät siellä.

Kansallisooperasta eläkkeelle jäätyään Hannu Heikkilä tuli vahvasti mukaan Lahden oopperayhdistyksen toimintaan, ensin johtokuntaan ja sitten puheenjohtajaksi. Hän alkoi kehittää Lahden oopperatoimintaa ja valitsi ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi Ari Mannelinin. Heikkilä myös ohjasi esityksiä ja oli solistinakin muutamissa, ja ne saavuttivat suurta menestystä myös Helsingin kranttujen kriitikoiden keskuudessa. Eikä ihme, sillä laulajatkin olivat suomen kärkeä: Ritva Auvinen, Heikki Keinonen, Kalevi Koskinen, Pertti Lehtinen, Aili Purtonen, Jaakko Ryhänen… Kapellimestareina toimiva konservatorion rehtori Aarre Hemming ja kaupunginorkesterin kapellimestari Jouko Saari. Se oli sitä hienoa entisaikaa, kun kaupunginorkesteri teki yhteistyötä oopperayhdistyksen kanssa.

Anja Heikkilä toimi naistoimikunnan aktiivina, joka mm. järjesti ensi-iltojen jälkeisiä juhlia Seurahuoneella. Anjalle oopperamaailma oli tuttu, sillä hän oli toiminut Kansallisoopperan johtajan
Alfons Almin sihteerinä. Työpaikkaromanssina Anjan ja Hannun yhteiselämä alkoikin ja häämatkan he tekivät 1966 Milanoon ensimmäisellä autollaan Morris Mailerilla.

Häämatkan jälkeen odotti kuitenkin ikävä yllätys, kun kotiin oli tullut Almin kirje, jossa peruttiin Heikkilän nimitys Kansallisooperan apulaisjohtajaksi.
Elämäkertakirjassakaan Heikkilä ei täysin ymmärrä, miksi Almi perui nimityksen. Tilanne kärjistyi lopulta niin, että Anja irtisanoutui työstään ja aloitti uudessa tehtävässä helsinkiläisessä asianajotoimistossa.

Yli 400-sivuinen elämäkertakirja Hannu Heikkilästä ilmestyi 2023, kirjoittajana tietokirjailija ja levytuottaja Tero Halvorsen. Kirjassa käydään perusteellisesti läpi Hannu Heikkilän (1922 - 2003) ura taiteilijana, ohjaajana, suomentajana, opettajana ja Sibelius-akatemian oopperastudion johtajana. Kansallisoopperassa hän lauloi 1700 iltana yhteensä sadassa eri roolissa. Savonlinnassa Heikkilä esiintyi neljässä oopperassa. Heikkilä oli myös 80-luvulla perustetun Suomen oopperaliiton solistipankin pääarkkitehti.

Sen vielä tarkistin, kuuluko Pelicans hanhien sukuun, ei kuulu. Valkoposkihanhet sen sijaan kuuluvat, mutta joutaisivat kaikki roviolle, kuten Jeanne d´Arc oopperassa, jossa Hannu Heikkilälläkin oli rooli 50-luvulla.

kpari.naskinen@gmail.com