Bergmanin saari

Noin 30 maahan levitetty elokuva Bergman Island on kaikkialla muualla saanut pitää nimensä (jossakin island-sana on käännetty oman kielen saari-sanaksi), mutta elokuvan suomalainen maahantuoja on vaihtanut nimeksi Kohtauksia eräältä saarelta. Kenelle nyt Bergman mitää sanoisi? Pannaan siis nimeksi jotenkin viihteellisempi, ja osaavathan filmihullut yhdistää sen Ingmar Bergmanin tv-sarjaelokuvaan ja elokuvaan Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973).

Ranskalaisen Mia Hansen-Løven ohjaama elokuva on mukava. Siinä elokuvantekijäpariskunta Tony (englantilainen Tim Roth) ja Chris (luxemburgilainen Vicky Krieps) matkustavat kesäksi Fårön saarelle työskentelemään uusien käsikirjoitustensa parissa. Näin teki todellisuudessa Mia Hansen-Løvekin, joka vastaavalla tavalla oleskeli Bergmanin kotisaarella Fåröllä kirjoittaessaan tätä elokuvaa.

Bergmanin jäljillä siis ollaan. Tony ja Chris majoittuvat taloon, jossa Bergman oli kuvannut Kohtaus-elokuvansa. Bergmanin oma Cinematograph-yhtiö osti tämän Dämban kylässä olevan talon sivurakennuksineen ja muutti ne elokuvanteon edellyttämiksi tiloiksi. Vanhaan navettaan tuli pieni kuvausstudio (6 x 12 metriä), liiteristä tehtiin leikkaamo ja vanhasta vaunuvajasta koeteatteri. Niin toimiva tästä kokonaisuudesta tuli, että lähes viiden tunnin kokonaiskestoinen sarjaelokuva kuvattiin nopeasti 42 päivässä.

Tonyn ja Chrisin mukana me katsojat pääsemme näkemään muitakin Bergman-kohteita: Bergman Center, Fårö Museum, Albatross-bistro, Bergmanin hautakivi ja lopussa Chris käy myös Bergmanin museoidussa kotitalossa. Vuosittain saarella järjestetään Bergman-viikko, ensi kesänä 28.6. - 2.7. ja teema on varmaankin Bergmanin monien elokuvien kuvaaja Sven Nykvist, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Mia Hansen-Løven elokuva on leppoisa. Ei keinotekoista taidepuhetta, eikä varsinkaan Bergmanin elokuvista puhuta, mutta Bergmanista ihmisenä käydään ohuita kapakkakeskusteluja. Tony saa käsikirjoituksensa kuntoon, mutta vaikeampaa on Chrisillä, joka ei oikein saa päässään valmiiksi sitä yhtälöä, miten Bergman pystyi kirjoittamaan ja kuvaamaan ahdistavia elokuviaan näin kauniissa paikassa.

Kun Chris lopulta pääsee vauhtiin omassa tarinassaan, hän kertoo siitä Tonylle, ja tästä syntyy elokuva elokuvan sisään. Tällainen sisäkkäinen rakenne on hankala, kun katsoja ei pidä sitä yhtä oleellisena kuin elokuvan pääkertomusta. Minä ainakin toivon tätä Chrisin ”kuvitettua käsikirjoitusta” katsoessani, että palattaisiin nyt pian takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Mutta mitäpä, jos ensi kesänä menisi Bergman-viikolle? Laivalla Oskarshamnista Visbyhyn, sitten kohti pohjoista ja lossilla Fårölle. Matkalukemiseksi Mia Hansen-Løven aikaisemman avopuolison Olivier Assayasin kirja Conversation avec Bergman (1990), josta löytyy osittaisia tekstejä myös netistä.

Assayas: "Näen Bergmanin poissaolon nykyelokuvasta isona tyhjiönä. Bergman valitsi aiheeksi sen, mikä on arvokkainta elokuvan olemassaossa, elokuvan kyvyn edustaa ihmiskokemuksen monimutkaisuutta, kohdata sen ristiriidat ja kaksijakoisuudet, katsoa sitä, mikä on ihmiskunnassa samanaikaisesti tuhoisaa ja täynnä toivoa, sekä mystiikkaa että raivostuttavan arkipäiväistä."

kari.naskinen@gmail.com