Suoraviivainen vakoiluelokuva

Neuvostoliiton asevoimien sotilastiedusteluelimen GRU:n eversti Oleg Penkovsky oli ratkaisevassa asemassa, kun Kuuban ohjuskriisi 1962 täpärästi vältettiin. Hänen lännelle paljastamia tietojaan toimitti Moskovan ja Lontoon välillä suhannut kuriiri Greville Wynne. Heidän toiminnastaan on tehty hyvä ”vanhanaikainen” vakoiluelokuva Kuriiri, joka toisaalta on kuitenkin niin yksinkertainen, että elokuvasta itsestään on vaikea paljon muuta sanoakaan. Se on siis viihdyttävä, jännittävä kaksituntinen, jonka katsottuaan tulee heti mieleen, että John le Carrén romaaneista tehdyt elokuvat eivät sentään ole näin suoraviivaisia.

Paljon mielenkiintoisempaa oli elokuvan jälkeen lukea eri lähteistä Penkovskyn ja Wynnen tarinaa, joka sinänsä toistetaan elokuvassa totuudenmukaisesti, joskin mutkia suoristaen. Penkovsky oli ensin yrittänyt ottaa yhteyttä CIA:han, mutta jostain syystä se ei tärpännyt, joten hän otti yhteyttä Britannian ulkomaantiedustelupalveluun MI6:een, jossa asiaan suhtauduttiin kunnolla. Penkovskyn tiedot koskivat Neuvostoliiton ydinaseohjelmaa kylmän sodan aikana ja lopulta Kuubaan sijoitettuja ydinaseiden laukaisualustoja.

Näiden tietojen saamiseksi tarvittiin kuriiri, jollaiseksi löytyi Englannista Itä-Euroopan maihin mm. sähkölaitteita ja sorveja myynyt Wynne. Tilanne oli kuuma, sillä keväällä 1960 oli Neuvostoliitto ampunut alas amerikkalaisen U2-tiedustelukoneen ja saanut vangiksi sen lentäjän Gary Powersin. Heti perään oli jo aikaisemmin sovitusti aseidenriisuntakokous Pariisissa, mutta se meni mönkään, kun Nikita Hrushtshov lähti sieltä pois kesken neuvottelujen.

Elokuvassa ei näihin tapahtumiin varsinaisesti puututa, aluksi vain kuvataan Hrushtshovin 12.8.1960 pitämää puhetta, jossa hän uhosi panevansa USA:n matalaksi. Sitten siirrytään Penkovskyn ja Wynnen operaatioihin.

Juonipaljastuksenkin teen. Lokakuussa 1962 miehet kärysivät, kun KGB:ssä työskennellyt kaksoisagentti Jack Dunlap paljasti heidät. Penkovsky sai kuolemantuomion ja Wynne pantiin Lubjankan pahamaineiseen vankilaan. Wynne vapautettiin keväällä 1964, jolloin hänet vaihdettiin Berliinissä Checkpoint Charlie -rajanylityspaikassa MI6:n Lontoossa kiinni ottamaan KGB:n vakoilijaan Konon Molodyyn. Molodyn äiti oli Suomesta Venäjälle siirtynyt (ehkä 1918) Olga Elina Bousa.

Elokuvan on ohjannut sujuvasti englantilainen Dominic Cooke, jolta Suomessa on nähty Shakespearen kuningasnäytelmiin perustuva tv-sarja Ontto kruunu (2016) ja elokuva Rannalla (2017). Nimenomaan Shakespeare-teatterimiehenä Cooke paremmin tunnetaankin, mutta hyvin hän pärjää kuvallisenkin ilmaisun kanssa.

Kuriiriin Cooke on saanut hyvän lähtökohdan erinomaisesti Wynnen roolin näyttelevästä Benedict Cumberbatchista, jota Cooke oli ohjannut Rikhard III:n roolissa. Tosin näiden suurten filmitähtien kanssa on usein sellainen ongelma, kuten nytkin, että valkokankaalla on enemmän Cumberbatch kuin Wynne. Penkovsky on Gruusiassa syntynyt Merab Ninidze, varsin tuttu näyttelijä elokuvista ja tv-sarjoista, mutta ei kuulu filmimaailman kirkkaisiin, naamansa kuluttaneisiin tähtiin. Kuriirissa erinomainen roolityö.

Hieno osa elokuvaa on puolalaisen Abel Korzeniowskin säveltämä musiikki. Etenkin niissä alkuvaiheissa, kun Wynne ensimmäisiä kertova käy Moskovassa, musiikki luo petollisen kaunista tunnelmaa melodioilla, jotka hyvin läheisesti tuovat mieleen Dmitri Shostakovitshin Sarjan varieteeorkesterille.

kari.naskinen@gmail.com