keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Suomen kielessä maailma nähdään parhaiten

Kun englanninkielinen puhuu maapallosta, hän käyttää sanaa earth, saksalaiselle se on Welt, ranskalaiselle monde, ruotsalaiselle värld, venäläiselle svet, espanjalaiselle mundo ja latinaksi maapallo on mundus. Kaikki vajaita ilmaisuja. En maailman kaikkia kieliä tarkistanut, mutta ainakin suomen kielessä maapallo ja maailma ilmaistaan paremmin. Suomessa ikivanha sana maailma on yhdistelmä sanoista maa ja ilma, maailma. Täällä tiedetään, että maapallolla ei voisi elää, jos ei olisi ilmaa.


Tuli tämä suomen kielen erinomaisuus esille, kun löytyi akateemikko
Ilkka Niiniluodon avauspuhe Suomen filosofisen yhdistyksen järjestämässä seminaarissa Jyväskylässä 2009. Yhdistys pitää vuosittain tapahtuman, jossa paneudutaan johonkin yksittäiseen asiaan, tuolloin ”Maailmaa” tarkoittaviin sanoihin.

”Suomalaisten muinaisen ajattelutavan mukaan vaakatasossa levittyvä maa lisättynä taivasta kohti ulottuvalla ilmalla antaa meille koko maailman”, sanoi Niiniluoto. Suppeammassa englannin kielessä
earth viittasi aluksi sekä maan pintaan (”pudota maahan”) että aineeseen (”maasta olet sinä tullut”) ja myöhemmin myös koko maapalloon. Monissa muissakin kielissä maapalloon ja maailmaan voidaan viitata samalla sanalla. Kreikan maa-termin ge pohjalta puhutaan geometriasta, geofysiikasta, geologiasta, geografiasta (maantieteestä) ja geopolitiikasta. Palloa merkitsevästä latinan globus-termistä on johdettu laatusana ”globaali” ja maapalloistumista merkitsevä nykyinen muotisana ”globalisaatio”.

Meille tämä koko juttu on täysin selvä. Johan Kalevalassa kerrotaan, että vaikka maailma ei vielä ollut edes syntynyt, niin ilmaa oli. Toisaalta ei ollut maata, koska oli vain vettä, ja ilmassa liihotteli Ilmatar, ilman impi. Toinen liihottelija oli sotka, jonka seitsemästä munasta Ilmatar hautoi maan, taivaan, auringon, kuun, tähdet ja pilvet, niin syntyi maailma (kuvassa).

Niiniluotokin käsitteli sitä sana-asiaa, että jotkut muutkin yrittävät omilla sanoillaan selittää maailmaa
kokonaisvaltaisemmin, ”lainomaisena järjestyneenä kokonaisuutena (kaaoksen vastakohtana)”. Tähän viittaavat kreikan kosmos ja latinan universum. Muinaisgermaaninen werold taas on pohjana maailmaa merkitseville sanoille Welt, world ja värld.

Venäjän kielessä on sellainen erikoisuus, että svet-sanan lisäksi maailmasta käytetään myös sana mir, joka tarkoittaa myös rauhaa. Kun Neuvostoliitto 1986 rakensi avaruuteen miehitetyn Mir-avaruusaseman, nimi oli looginen tässäkin mielessä.

kari.naskinen@gmail.com