Kuvaus-Oscarilla elokuvasta Blade Runner
2049 (2017) palkittu Roger
Deakins
voi hyvinkin saada nyt toisen Oscarinsa elokuvasta Taistelulähetit
– 1917. Sen
erikoisuus on, että koko
elokuva
on periaatteessa kuvattu yhdellä lähes kaksituntisella otoksella.
Aivan näin ei asia ole, mutta joka tapauksessa kuvaus on komeaa
huomiota
herättävää.
Ainoa ongelma katsojan kannalta on vain se, että kun on tiedossa
tämä kuvausidea, tulee pakostakin pitkin elokuvaa pähkäiltyä sitä, miten tuo ja tuokin kohtaus on pystytty kuvallisesti
toteuttamaan.
Ei selviä, millaisilla tekniikoilla kuvaus on hoidettu, mutta jälki on hienoa. Vaikka kamera on jatkuvasti liikkeessä, niin mistään heiluvasta käsivarakuvaamisesta ei voi olla kysymys, ja monissa kohtaa kamera on selvästikin ollut sellaisen kauko-ohjattavan lentolaitteen kyydissä.
Elokuvan sanotaan liikkuvan yhden oton mukaisesti myös reaaliajassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska ensimmäisen tapahtumapäivän vaihtuminen jostakin iltapäivästä seuraavan aamun tunteihin sujuu hyvin nopeasti. Itse elokuvan juoneen ja tunnelmaan nämä kuvaustekniset seikat eivät kuitenkaan mitään vaikuta. Tosin elokuvan juoni onkin sen verran yksinkertainen, että se kyllä pysyisi hyvin kasassa millä tahansa tekniikalla.
Roger Deakins (s. 1949) on kokenut tekijä, hän on kuvannut yli kymmenen Coenin veljesten elokuvaa ja yhteensä noin 80 elokuvaa.
Kuvaukset on tehty Englannissa ja Skotlannissa, joista on löydetty oikein hyviä tapahtumapaikkoja. Ollaan Ranskan koillisosassa ensimmäisen maailmansodan aikana keväällä 1917. Taistelulähetit Scofield (George MacKay, kuvassa) ja Blake (Dean-Charles Chapman) saavat tehtäväkseen viedä 14 kilometrin päässä olevan toisen pataljoonan komentajalle viestin, että sovittu hyökkääminen saksalaisten kimppuun on peruttava, koska se on ansa ja seurauksena olisi 1600 brittisotilaan kuolema.
Paperilapun vieminen on ainoa mahdollisuus, sillä peräytynyt vihollinen on katkaissut kaikki kenttäpuhelinlinjat. Hyökkäykseen valmistautuvalle komentajalle on saatava tieto saksalaisten uudesta torjuntalinjasta, jonka olemassaolon britit vasta nyt olivat saaneet tietoonsa. Myöhemmin se tuli tunnetuksi sotamarsalkka Paul von Hindenburgin rakennuttamana Hindenburg-linjana, joka oli teetetty pakkotyöllä, mukana myös venäläisiä sotavankeja.
Scofieldin ja Blaken matka läpi autioituneen taistelutantereen läpi on raju reissu. Ruumiita on joka puolella ja välillä tulee kovia tilanteita, koska alue ei sittenkään ole täysin tyhjä saksalaisista. Roger Deakins on kuvannut lähettien matkaa näyttävästi ja muutamia toiminnallisia jaksoja pelottavan hurjasti. Katsoja on mukana matkassa poikkeuksellisen lähellä ja intensiivisesti verrattuna useimpiin muihin sotaelokuviin.
Elokuvan on ohjannut Sam Mendes, jonka paras teos on toistaiseksi American Beauty (1999). Taistelulähetit ei samanlaisiin syvyyksiin yllä, se on lopultakin vain tarina ilman syvyyksiä. Vain yhdessä pienessä kohtauksessa joku matkan varrella sattumoisin tavattava kapteeni sanoo Scofieldille, että kannattaa ottaa todistajat paikalle, kun vie hyökkäyskieltoviestin perille, sillä osa sotilaista haluaa vain tapella. Eli yhteenvetona: 1917 on vain toimintaelokuva.
Sam Mendes kiittää lopputeksteissä isoisäänsä, jolta hän on näitä juttuja ensimmäisestä maailmansodasta kuullut.
Hindenburg-linjasta vielä, että sen kokonaan valmistuttua oli eri osat nimetty Richard Wagnerin oopperahenkilöiden mukaan Wotaniksi, Alberichiksi, Siegfriediksi, Brünnhildeksi ja Kriemhildeksi. Myöhemmin puolestaan Adolf Hitler rakennutti 650 kilometriä pitkän Siegfried-linjan Atlantin vallin osaksi. Päävastuulliseksi mestariksi Hitler määräsi moottoriteiden rakentamisesta vastanneen yhtiön (Reichsautobahn) johtajan Fritz Todtin. Perustettiin erityinen Organisation Todt (OT), jonka paikallisosasto Einsatz Finnland perustettiin 1941.
kari.naskinen@gmail.com
Ei selviä, millaisilla tekniikoilla kuvaus on hoidettu, mutta jälki on hienoa. Vaikka kamera on jatkuvasti liikkeessä, niin mistään heiluvasta käsivarakuvaamisesta ei voi olla kysymys, ja monissa kohtaa kamera on selvästikin ollut sellaisen kauko-ohjattavan lentolaitteen kyydissä.
Elokuvan sanotaan liikkuvan yhden oton mukaisesti myös reaaliajassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska ensimmäisen tapahtumapäivän vaihtuminen jostakin iltapäivästä seuraavan aamun tunteihin sujuu hyvin nopeasti. Itse elokuvan juoneen ja tunnelmaan nämä kuvaustekniset seikat eivät kuitenkaan mitään vaikuta. Tosin elokuvan juoni onkin sen verran yksinkertainen, että se kyllä pysyisi hyvin kasassa millä tahansa tekniikalla.
Roger Deakins (s. 1949) on kokenut tekijä, hän on kuvannut yli kymmenen Coenin veljesten elokuvaa ja yhteensä noin 80 elokuvaa.
Kuvaukset on tehty Englannissa ja Skotlannissa, joista on löydetty oikein hyviä tapahtumapaikkoja. Ollaan Ranskan koillisosassa ensimmäisen maailmansodan aikana keväällä 1917. Taistelulähetit Scofield (George MacKay, kuvassa) ja Blake (Dean-Charles Chapman) saavat tehtäväkseen viedä 14 kilometrin päässä olevan toisen pataljoonan komentajalle viestin, että sovittu hyökkääminen saksalaisten kimppuun on peruttava, koska se on ansa ja seurauksena olisi 1600 brittisotilaan kuolema.
Paperilapun vieminen on ainoa mahdollisuus, sillä peräytynyt vihollinen on katkaissut kaikki kenttäpuhelinlinjat. Hyökkäykseen valmistautuvalle komentajalle on saatava tieto saksalaisten uudesta torjuntalinjasta, jonka olemassaolon britit vasta nyt olivat saaneet tietoonsa. Myöhemmin se tuli tunnetuksi sotamarsalkka Paul von Hindenburgin rakennuttamana Hindenburg-linjana, joka oli teetetty pakkotyöllä, mukana myös venäläisiä sotavankeja.
Scofieldin ja Blaken matka läpi autioituneen taistelutantereen läpi on raju reissu. Ruumiita on joka puolella ja välillä tulee kovia tilanteita, koska alue ei sittenkään ole täysin tyhjä saksalaisista. Roger Deakins on kuvannut lähettien matkaa näyttävästi ja muutamia toiminnallisia jaksoja pelottavan hurjasti. Katsoja on mukana matkassa poikkeuksellisen lähellä ja intensiivisesti verrattuna useimpiin muihin sotaelokuviin.
Elokuvan on ohjannut Sam Mendes, jonka paras teos on toistaiseksi American Beauty (1999). Taistelulähetit ei samanlaisiin syvyyksiin yllä, se on lopultakin vain tarina ilman syvyyksiä. Vain yhdessä pienessä kohtauksessa joku matkan varrella sattumoisin tavattava kapteeni sanoo Scofieldille, että kannattaa ottaa todistajat paikalle, kun vie hyökkäyskieltoviestin perille, sillä osa sotilaista haluaa vain tapella. Eli yhteenvetona: 1917 on vain toimintaelokuva.
Sam Mendes kiittää lopputeksteissä isoisäänsä, jolta hän on näitä juttuja ensimmäisestä maailmansodasta kuullut.
Hindenburg-linjasta vielä, että sen kokonaan valmistuttua oli eri osat nimetty Richard Wagnerin oopperahenkilöiden mukaan Wotaniksi, Alberichiksi, Siegfriediksi, Brünnhildeksi ja Kriemhildeksi. Myöhemmin puolestaan Adolf Hitler rakennutti 650 kilometriä pitkän Siegfried-linjan Atlantin vallin osaksi. Päävastuulliseksi mestariksi Hitler määräsi moottoriteiden rakentamisesta vastanneen yhtiön (Reichsautobahn) johtajan Fritz Todtin. Perustettiin erityinen Organisation Todt (OT), jonka paikallisosasto Einsatz Finnland perustettiin 1941.
kari.naskinen@gmail.com
