Heti kun lumiukkotarina Tv 2:ssa tänään
on saatu loppuun, alkaa Tv 1:ssä lähetys joulurauhan julistamisesta
Turussa. Asiaan kuuluu taas, että Vanhalle suurtorille kokoontuva
väkijoukko laulaa Martti
Lutherin taisteluvirren
Jumala
ompi linnamme. Luther
taisteli virrellään aloittamansa uskonpuhdistuksen puolesta ja
paavia vastaan. Myöhemmin tätä kovaa vihapuhetta sisältävä
teksti on ollut käytössä monessa muussa yhteydessä. Kun J.K.
Paasikivi lähti
syksyllä 1939 Moskovaan neuvottelemaan Stalinin
ja
Molotovin
kanssa,
lauloi Helsingin rautatieasemalle Suomen delegaatiota saattamaan
tullut kansanjoukko saman virren. Tämä toistui, kun juna pysähtyi
Lahdessa ja Viipurissa.
Helsingin yliopiston kirkkohistorian entinen professori Simo Heininen piti tästä Lutherin virrestä luennon Suomalaisilla historiapäivillä viime talvena. Täyttä varmuutta virren syntymäajasta ei ole, mutta ensimmäisen kerran se julkaistiin hengellisten laulujen kokoelmassa Geistliche Lieder 1529. Todennäköisesti Luther oli kuitenkin kirjoittanut ja säveltänyt sen jo muutamia vuosia aiemmin. Ajankohtaisimpia Lutherin vihan kohteita olivat tuolloin paavit Leo X, Hadrianus VI ja Klemens VII.
Suomenkieliseen virsikirjaan tämä reformaation taisteluvirsi päätyi 1582 Jaakko Finnon suomentamana. Nykyinen suomennos on Elias Lönnrotin.
Paasikiven porukka ei ollut ensimmäinen, jolle virttä Suomessa veisattiin tämänkaltaisessa yhteydessä. Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksissa 1800-luvun jälkipuoliskolla kuningas aloitti virren ennen taistelua ja Suurtorilla Aleksanteri II:n patsaalla 1898 helsinkiläiset taistelivat laulamalla kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aloittamaa sortokautta vastaan.
Joulurauhan julistamisen yhteydessä Jumala ompi linnamme laulettiin ensimmäisen kerran 1903 ja kaksi vuotta myöhemmin suurlakon aikana sitä laulettiin Tampereella, ja silloinkin viha kohdistui Suomea sortaneeseen emämaahan Venäjän keisarikuntaan.
Virren seuraava isompi yhteiskunnallinen käyttö tapahtui 1918, jolloin sitä veisasivat valkoiset. Sanoja muokattiin osoittamaan vihaa oman maan työväenluokkaa vastaan. Hämeenlinnan torilla virttä lauloivat yhdessä suomalaiset valkoiset ja saksalaiset sotilaat. Sama kaiku oli askelten, kun Lapuanliike marssi Helsinkiin 1932 tavoitteenaan oikeistodiktatuurin saaminen maahan.
Kyllähän tämä virsi erinomaisesti istui näihin tarkoituksiin. Kun saatanan tai paavin tilalle kuviteltiin suomalaiset punikit tai Venäjä tai Neuvostoliitto, niin osuihan se:
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Lutherin alkuperäisestä tekstistä suomennettuna:
Vanha, paha vihollinen,
hän nyt totisena juonii,
suuri voima ja oveluus
ovat hänen kauhea varustuksensa,
maan päällä ei ole hänen veroistaan.
Aivan ajankohtaistakin on yhdessä säkeistössä:
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saa meistä.
Hyvää joulua ja taistelutahtoa itse kullekin säädylle, sekä muriaanien maahan että tänne lähemmäksi!
kari.naskinen@gmail.com
Helsingin yliopiston kirkkohistorian entinen professori Simo Heininen piti tästä Lutherin virrestä luennon Suomalaisilla historiapäivillä viime talvena. Täyttä varmuutta virren syntymäajasta ei ole, mutta ensimmäisen kerran se julkaistiin hengellisten laulujen kokoelmassa Geistliche Lieder 1529. Todennäköisesti Luther oli kuitenkin kirjoittanut ja säveltänyt sen jo muutamia vuosia aiemmin. Ajankohtaisimpia Lutherin vihan kohteita olivat tuolloin paavit Leo X, Hadrianus VI ja Klemens VII.
Suomenkieliseen virsikirjaan tämä reformaation taisteluvirsi päätyi 1582 Jaakko Finnon suomentamana. Nykyinen suomennos on Elias Lönnrotin.
Paasikiven porukka ei ollut ensimmäinen, jolle virttä Suomessa veisattiin tämänkaltaisessa yhteydessä. Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksissa 1800-luvun jälkipuoliskolla kuningas aloitti virren ennen taistelua ja Suurtorilla Aleksanteri II:n patsaalla 1898 helsinkiläiset taistelivat laulamalla kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aloittamaa sortokautta vastaan.
Joulurauhan julistamisen yhteydessä Jumala ompi linnamme laulettiin ensimmäisen kerran 1903 ja kaksi vuotta myöhemmin suurlakon aikana sitä laulettiin Tampereella, ja silloinkin viha kohdistui Suomea sortaneeseen emämaahan Venäjän keisarikuntaan.
Virren seuraava isompi yhteiskunnallinen käyttö tapahtui 1918, jolloin sitä veisasivat valkoiset. Sanoja muokattiin osoittamaan vihaa oman maan työväenluokkaa vastaan. Hämeenlinnan torilla virttä lauloivat yhdessä suomalaiset valkoiset ja saksalaiset sotilaat. Sama kaiku oli askelten, kun Lapuanliike marssi Helsinkiin 1932 tavoitteenaan oikeistodiktatuurin saaminen maahan.
Kyllähän tämä virsi erinomaisesti istui näihin tarkoituksiin. Kun saatanan tai paavin tilalle kuviteltiin suomalaiset punikit tai Venäjä tai Neuvostoliitto, niin osuihan se:
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Lutherin alkuperäisestä tekstistä suomennettuna:
Vanha, paha vihollinen,
hän nyt totisena juonii,
suuri voima ja oveluus
ovat hänen kauhea varustuksensa,
maan päällä ei ole hänen veroistaan.
Aivan ajankohtaistakin on yhdessä säkeistössä:
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saa meistä.
Hyvää joulua ja taistelutahtoa itse kullekin säädylle, sekä muriaanien maahan että tänne lähemmäksi!
kari.naskinen@gmail.com
