Saksalaisille musiikki-ihmisille on edelleen kiusallista, että Adolf Hitlerin suuri säveltäjäsuosikki oli Richard Wagner. Natsi-Saksassa Wagnerin musiikkia käytettiin laajasti monen-laisissa yhteyksissä. Kun viime viikolla osuin näkemään Wagnerin massiivisen Nürnbergin mestarilaulajat, niin siinähän ne tutut, myöhemmin Hitlerin käyttöön ottamat teemat olivat hyvin esillä. Ooppera päättyy kansaa markkeeraavan kuoron suureen ylistyslauluun, jossa kaikkia pyydetään kunnioittamaan saksalaisia mestareita ja saksalaista henkeä – ja vaikka roomalainen valta vajoaa hämäryyteen, niin pyhä saksalainen taide pysyy. Oopperan päähenkilölle, suutari Hans Sachsille lauletaan: ”Heil, Sachs! Kunniaa suurelle Nürnbergin Sachsille”.Näin esityksen Barcelonassa, jossa tuo Heil-tervehdyskin oli alkuperäisessä saksankielisessä tekstissä juuri noin. Sen sijaan tekstityslaitteessa se oli englanniksi sievistetty muotoon ”Hail” ja espanjaksi ”Salve”.
Wagner sävelsi tämän oopperan 1860-luvulla, jolloin ”Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta” oli jo hajonnut ja sen jälkeinen Saksan liittokin oli juuri muuttumassa Preussin johdolla toimivaksi Saksan keisarikunnaksi (Deutsches Reich). Uho oli päällä.
Kun Nürnbergin mestarilaulajia nyt esitettiin Barcelonan Liceu-oopperassa, oli Espanjan sisällissodan päättymisestä kulunut tasan 70 vuotta. Siihen kahinaan Francisco Franco oli tarvinnut kaverei-densa Hitlerin ja Mussolinin apuja. Saksan armeija osallistui Francon sotilasvallankaappaukseen merkittävällä tavalla. Esimerkiksi kuuluisa Guernican tuhoaminen 1937 tapahtui Luftwaffen pommikoneilla. Messerschmitt-hävittäjiä puolestaan käytettiin Espanjassa ensim-mäisen kerran taistelutilanteissa. Kesällä 1937 Franco kiittikin Hitleriä kirjallisesti saamastaan ”suuren Saksan luottamuksesta”.
Niin muuttui Espanjan demokraattinen tasavalta Francon karmeaksi diktatuuriksi, jota kesti aina vuoteen 1975 asti.
Ei tietenkään ole Wagnerin vika, että hänestä tuli Hitlerin ihailun kohde. Wagner kuoli 1883, Hitler syntyi vasta kuusi vuotta myöhemmin. Paljon läheisempi suhde Hitlerillä oli Jean Sibeliukseen, joka 1935 sai Aatulta Saksan korkeimman kulttuurikunniamerkin, hopeisen Goethe-mitalin.
Sibeliuksen natsiyhteyksistä tohtorinväitöskirjan tehnyt Antti Vihinen on luetellut natsien musiikkimaun ykköskohteiksi Wagnerin, Sibeliuksen, Beethovenin, Brucknerin, Pfitznerin ja Richard Straussin. Sama kaiku on ollut askelten Suomessakin, jossa Sibeliuksen Jääkärimarssi oli kansalaissodan aikana Mannerheimin valkoisen armeijan tunnusmelodia. Lapuanliikekin sai Sibeliukselta täyden tuen, säveltäjämestari jopa osallistui tuon natsihenkisen ääriliikkeen mielenosoitukseen yhdessä puolisonsa kanssa.
Sibeliuksen natsiyhteyden on ottanut esille myös Jari Juutinen, jonka Eichmann-näytelmässä soi Sibeliuksen Valse Triste.
Wagnerista Vihinen sanoo, että natsi-Saksassa hänen musiikkiaan käytettiin seremoniavälineenä, hänen ajatuksiaan siteerattiin, hänen työnsä mystifioitiin ja ikonisoitiin ”saksalaisen rodun” ylväimmäksi saavutukseksi. Kyllähän tätä samaa on tapahtunut Suomessa Sibeliuksen kohdalla.
Deutschland, Deutschland über alles,
Über alles in der Welt.
Folge dem Führer,
Reiche die Hand!
Heil Adolf Hitler,
Heil dem Vaterland!
kari.naskinen@gmail.com
