Suomi on edelleen kaikkien aikojen paras urheilumaa

Tilastot ovat pelastus. Niiden mukaan Suomi on maailman kaikkien aikojen paras olympiaurheilumaa. Ennen Lontoon olympiakisojen viimeistä kilpailupäivää Suomi on voittanut nykyaikaisissa olympiakisoissa (alku 1896) yhteensä 302 mitalia. Kun tämä suhteutetaan Suomen 5,4 miljoonan väkilukuun, saadaan tulokseksi mitali per 17 904 asukasta. Huonoin urheilumaa on Intia: asukkaita 1,2 miljardia, mutta vain 25 mitalia. Kaikkiaan on mitalimaita 139 ja tässä 20 parasta:

17 904 Suomi (302)
19 690 Ruotsi (482)
20 972 Unkari (475)
31 176 Tanska (179)
32 150 Bahama (11)
33 595 Norja (149)
34 413 Bulgaria (214)
39 391 DDR (409)
39 939 Viro (33)
40 385 Jamaika (67)
43 006 Sveitsi (183)
44 773 Uusi-Seelanti (99)
48 994 Australia (467)
54 568 Kuuba (206)
62 901 Alankomaat (266)
63 265 Romania (301)
64 237 Bermuda (1)
72 153 Tshekkoslovakia (143)
73 206 Trinidad ja Tobago (18)
77 121 Belgia (142)

Lontoon paras maa tällä tilastoinnilla on ennen viimeistä kilpailupäivää pieni Karibianmeren saari Grenada, jonka Kiril James voitti 400 metrin juoksun. Asukkaita Grenadassa on 111 000. Seuraavaksi parhaat ovat saman meren saarivaltiot Jamaika (12 mitalia) sekä keihäsmaa Trinidad ja Tobago (4 mitalia).

Suomen kärkitila perustuu niihin viime vuosisadan aikoihin, jolloin urheilua ei eri puolilla maailmaa harrastettu niin vakavasti kuin meillä. Helsingin kisoissakaan 1952 ei ollut kuin 66 osallistujamaata, nyt Lontoossa yli 200.

Myös urheilulajien määrä on kasvanut, joten mitalitilaisuuksia on tullut valtavasti lisää ja tietenkin myös sellaisiin lajeihin, joita Suomessa ei paljon harrasteta. Ensimmäisten Ateenan olympiakisojen (kuva) lajivalikoimaan kuuluivat ampuminen, miekkailu, paini, painonnosto, pyöräily, tennis, uinti, voimistelu ja yleisurheilu, joissa oli yhteensä jaossa 43 kultamitalia. Helsingin kisoissa jaettiin 136 kultamitalia ja nyt Lontoossa 303.

Suomen huippuvuodet olivat 1920-30-luvuilla, jolloin Suomi oli mitalitilastojen kolmas ilman väkilukusuhteutuksiakin: 37 mitalia Pariisissa 1924, 25 mitalia Amsterdamissa 1928 ja 25 mitalia Los Angelesissa 1932.

Parasta oli Pariisissa, jossa suomalaiset voittivat 14 kultamitalia. Edellä oli vain USA 45 kultamitalillaan. Suomen kultamitalistit: Paavo Nurmi (5 juoksuissa), Ville Ritola (4 juoksuissa), Albin Stenroos (maraton), Heikki Liimatainen (maastojuoksun joukkuekilpailu), Elias Katz (3000 metrin joukkuejuoksu), Jonni Myyrä (keihäs), Eero Lehtonen (yleisurheilun viisiottelu), Kalle Anttila (paini), Oskari Friman (paini), Kustaa Pihlajamäki (paini), Edward Westerlund (paini).

kari.naskinen@gmail.com

Katmandu – kulttuurien törmäys pintaa raapaisten

Espanjalainen elokuva Katmandu – taivaan peili yrittää kuvata erilaisten kulttuurien yhteentörmäystä. Espanjalainen opettajaneiti lähtee Nepaliin parantamaan maailmaa. Victoria Subiranan omaelämäkerralliseen romaaniin perustuva elokuva jää kuitenkin niin pintapuoliseksi, että se ei ole uskottava. Tapahtumat etenevät hätäisesti ja asiat etenevät tai ovat etenemättä niin nopeasti, että perustelut jäävät hatariksi.

Nepal on maailman köyhimpiä ja vähiten kehittyneitä maita Himalajan vuoristoalueella. Tapahtumat sijoittuvat elokuvan nimestä päätellen maan pääkaupunkiin Katmanduun ja siellä johonkin kurjaan lähiöön, johon vähänkin paremmassa asemassa olevien ihmisten ei ole soveliasta mennä edes nokkaansa näyttämään.

Idealismia täynnä oleva nuori nainen ottaa elämäntehtäväkseen koulutuksen järjestämisen lapsille siellä kuran ja paskan seassa. Saman tien hän alkaa panna kuntoon tasa-arvoasioita ja muita läntisessä maailmassa jo paremmalle tolalle saatuja juttuja. Kaikki tämä johtaa konflikteihin sekä tavallisten ihmisten että viranomaisten kanssa. Eikä tilanteita yhtään paranna se, että elokuvan ”sankari” on äkkipikainen kiukkupussi.

Uskonasiatkin ovat pikaisesti esillä. Ihmiset ovat alikehittyneiden maiden kansalaisten tavoin syvästi uskonnollisia, mutta kommunistijohtoisessa maassa tilanne on hankala, kun virallinen perusperiaate on kuitenkin, että "isänmaa on arvokkaampi kuin taivaan valtakunta".

Nainen saa toki jotakin aikaankin, kun lopulta palaa kotimaahansa ja tulee sitten takaisin Katmanduun UNICEFin tukemana. Näin on Victoria Subirana näköjään oikeassa elämässään tehnyt, ja tällä hetkellä myös Suomen UNICEF toteuttaa omaa koulutusohjelmaansa Nepalissa, jossa lähes puolet lapsista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Lisäksi opetuksen heikko laatu ja jatkuvat poliittiset kriisit vaikeuttavat koulunkäyntiä. Erityisesti tytöt ja köyhimmät lapset jäävät yhä koulun ovien ulkopuolelle.

Iciar Bollanin ohjaama elokuva kuvaa tätä kaikkea. Elokuva etenee sujuvasti, mutta se jää kuitenkin pintaraapaisuksi ongelmista, kun mukaan on pitänyt ujuttaa myös romantiikkaa ja muuta epäoleellista. Tietenkin nähdään myös näyttäviä kuvia Nepalin maisemista. Elokuvan aihesisällön tiivistäminen oleellisimpaan olisi tehnyt hyvää. Taas kerran tulee mieleen, että tällaisten laajojen asiakokonaisuuksien esittämiseen soveltuu usein paremmin vaikkapa 10-jaksoinen sarjaelokuva kuin parituntinen elokuva.

Bollainin edellinen elokuva, Boliviaan sijoittuva Sade kuuluu meille (2010) on selvästi terävämpi. Se kertoo, miten köyhien maiden riisto ja sorto jatkuvat edelleen. Nykyisin se vain tapahtuu näennäisesti hienostuneemmassa muodossa, kun "hyväntekijöinä" ovat esimerkiksi Maailmanpankki ja Maailman valuuttarahasto.

kari.naskinen@gmail.com

Kilometrikorvauksilla ”nettoaa” hyvin

Verottoman kilometrikorvauksen pudottaminen nykyisestä 45 sentistä 43:een on perusteltu. Työajosta maksettavat kilometrikorvaukset ovat nimittäin ylimitoitetut, sillä ne perustuvat vuosittain tehtäviin tarkkoihin laskelmiin polttoaineenkulutuksesta, vakuutuksista, rengaskuluista, huolloista, auton arvon alenemisesta, veroista, pääomakuluista ja monesta muusta kustannustekijästä. Tällainen laskelma kilometrikorvauksen pohjana on oikein vain siinä tapauksessa, että autonkäyttäjällä on auto vain työajoja varten. Sen sijaan jos työntekijällä on auto joka tapauksessa, mutta saa lisäksi työajoista kilometrikorvausta, laskelma on ronskisti ylimitoitettu.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kilometrikorvauksilla tienaa hyvin. Jos käy omalla autolla sadan kilometrin päässä työreissulla, saa työnantajaltaan km-korvauksena 90 euroa. Todelliset kustannukset tuosta ajosta ovat kuitenkin vain polttoaineeseen menevät 25-30 euroa ja ehkä renkaat kuluvat yhden sentin arvosta.

Jos ihmisellä on auto, hän maksaa siitä veroja ja vakuutuksia, auton arvo alenee koko ajan ja pääomakulut ovat samat riippumatta siitä, käyttääkö hän autoa työajoihin vai ei. Siksi on väärin laskea näitä kuluja, kun määritellään kilometrikorvauksen suuruutta. Asia erikseen ovat tietenkin ne, jotka joutuvat käyttämään omaa autoaan työajoihin kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, ja näissä tapauksissa km-korvauksen lähtökohtana voivatkin olla autosta aiheutuvat kulut laajemmin.

Oikeampi ratkaisu olisikin, että paljon omaa autoa käyttävät saisivat korvauksena 43 senttiä/km, mutta jos työajoja on esimerkiksi alle 3000 km vuodessa, korvaus olisi 25 senttiä/km.

Toinen asia on vielä se, että kilometrikorvauksilla huijataan. Niitä käytetään palkan verottomana osana, kuten on ilmikin käynyt. Tämä tietenkin osuu lopulta palkansaajan omaan nilkkaan, koska tällainen huijaus näkyy aikanaan pienempänä eläkkeenä.

Myös työnantajia huijataan. Ei niitä oman auton käytöstä pidettäviä ajopäiväkirjoja niin tarkkaan tsekata, etteikö sinne mahdu myös ylimääräisiä kilometrejä.

kari.naskinen@gmail.com

Alkuvuoden paras suomalainen elokuva

Oulu vuonna 1977. Tuli ensimmäinen pizzeria ja OTP oli mestaruussarjassa. Uraansa siellä käynnisteli myös Jukka-Pekka Välimaa, lempinimeltään Välde. Välimaa muuttui sittemmin Kauko Röyhkäksi, ja hänen alkutaipaleestaan kertoo elokuva Miss Farkku-Suomi. Vuoden paras suomalainen elokuva toistaiseksi.

Elokuva perustuu Röyhkän samannimiseen romaaniin (2003), ja samalla nimellä oli myös ilmestynyt Röyhkän levyalbumi (2001). Tiettävästi romaani ja elokuva seuraavat päähenkilö Välden osalta hyvin paljon tosielämän tapahtumia, samoin musiikillinen linja. Sen sijaan hänen suuri nuoruudenihastuksensa Pike ei luultavasti ollut todellisuudessa Pike, eikä Pikeä myöskään valittu Suosikki-lehden äänestyksessä Miss Farkku-Suomeksi. Oikeita henkilöitä ja oululaisia paikkoja on joka tapauksessa mukana.

Miss Farkku-Suomi kertoo nuoren ihmisen kapinoinnista kaikkea sovinnaisuutta ja taantumuksellisuutta vastaan. Välde ei ole poliittinen aktivisti, ei siis esimerkiksi taistolainen, eikä välitä koululaispolitikoinnista. Eikä Cooperin testin juokseminenkaan koulun liikuntatunnilla kiinnosta. Väldelle kaikki kaikessa on musiikki. Samoin kirjoittaminen, ja kun kouluaineetkin menevät ohi tavanomaisuuden, joutuu tietenkin koulukiusatuksi. ”Ookkonä homo”, kuuluu välitunnilla.

Musiikki on Väldelle ainoa pakotie. Hän tilaa postimyynnistä muiden mielestä kummallisia amerikkalaisia levyjä ja perustaa sitten oman bändin, jonka nimi on Torttu (elokuvan ajankohtaa hieman myöhemmin Kauko Röyhkän yhtye oli Narttu). Amerikkalaisen rokin jäljittelijäksi Välde ei kuitenkaan lähde, vaan kirjoittaa omia laulutekstejä suomeksi.

”Välillä tuntui siltä, että tästä maailmasta on vaikeaa saada mitään otetta ja minun kaltaista ihmistä ei haluta tänne”, Röyhkä on kuvaillut nuoruuttaan.

Tavallinen nuori Välde on siinä, että hän ihastuu koulun kauneimpaan tyttöön. Kuten kaikki muutkin pojat. Ujona poikana hän ei kuitenkaan rohkaise mieltään riittävästi, ja niinpä Pike lähteekin varakkaan perheen pojan kyytiin hienoon keltaiseen Taunukseen.

Oulusta syntyisin olevan Matti Kinnusen ohjaama elokuva on hienoa kerrontaa. Ripaus ranskalaista uutta aaltoa ja Aki Kaurismäkeä. En tunne Oulua, mutta ilmeisesti Oulu-kuvaus on osuvaa. Sen verran olen ymmärtänyt, että mm. nuorisopaikka Rattorilupi ja festivaalipaikka Kuusisaari on kuvattu elokuvassa aidontuntuisesti.

Välden roolin tekevä Mikko Neuvonen (kuvassa vas.) on erinomainen. Myös Sanni Kurkisuo Pikenä on kauniina nuorena likkana hyvä – tuollaisiahan ne tuossa iässä ovat, kauniita, söpöjä, se riittää.

Nuorisoelokuva? Kyllä niinkin, mutta mieluummin sitä voisi luonnehtia entisten nuorten elokuvaksi. Ajankuvaus osuu kohdalleen, ja nostalgia saa aikaan haikeutta – oi niitä aikoja.

kari.naskinen@gmail.com

Hennalan varuskunta loppuu, mutta vielä järjestetään MM-kisat

Puolustusvoimien Urheilukoulun toiminta Lahden Hennalassa loppuu vuoden 2014 päättyessä, kun koko varuskunta lakkautetaan. Urheilukoulun toimintaa jatketaan sen jälkeen Santahaminassa ja talvilajien osalta Kajaanissa. Hennala lopettelee kuitenkin varsin komeasti, sillä elokuun 13.-18. päivinä Lahdessa järjestetään sotilas-5-ottelun MM-kilpailut. Järjestämisvastuu on Maavoimien esikunnalla yhteistoiminnassa Hämeen rykmentin kanssa.

Kilpailulajit ovat: ammunta, esterata, esteuinti, käsikranaatinheitto, maastojuoksu ja esterataviesti. Kilpailuihin odotetaan osallistuvan noin 200 urheilijaa ja 150 joukkueiden johtohenkilöä 30 - 35 maasta.

Kokemusta on ennestään, sillä HämR on järjestänyt 2000-luvulla vastaavat pohjoismaiset mestaruuskilpailut Lahdessa vuosina 2002, 2006 ja 2011.

Kivääriammunta suoritetaan Hälvälässä 300 metrin kivääriradalla. Esterata Hennalan varuskunnassa on 500 metriä pitkä, esteitä on miehillä 20 ja naisilla 16. Esteuinti järjestetään Lahden urheilukeskuksen maauimalassa; rata on 50 metriä pitkä ja siinä on neljä estettä. Käsikranaatinheitossa kilpaillaan Hennalassa: miehet heittävät 575 grammaa painavaa kranaattia, naisten kranaatti painaa 375 grammaa. Maastojuoksussa Hennalassa miesten matkana on 8 km ja naisilla 4 km.

Sotilas-5-ottelun maailmanennätys on saksalaisella Hartmut Nienaberilla, joukkuekilpailun ME-pisteet on tehnyt Kiina ja esterataviestin ME-aika on Venezuelalla.

MM-kilpailujen yhteydessä järjestetään keskiviikosta lauantaihin klo 20-22 ilmaisia puistokonsertteja upseerikerhon puistossa. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta esiintyy niin viihde- ja kevyen musiikin kuin konserttisoittokuntakokoonpanossa:

Keskiviikko 15.8. Jazz Band
Torstai 16.8. Viihdeorkesteri
Perjantai 17.8. Konserttisoittokunta
Lauantai 18.8. Show Band.

Ilmainen bussikuljetus torilta klo 19, 19.30 ja 20. Paluukuljetus torille klo 21.30, 22.00 ja 22.30.

Sekä kilpailuihin että konsertteihin on vapaa pääsy.

kari.naskinen@gmail.com

Ralli ei sytyttänyt Lahdessa vieläkään

Yli kymmenen vuotta sitten alkoi keskustelu Lahden kaupungin ja Jyväskylän MM-rallin järjestävän AKK:n kesken siitä, voisiko rallin ulottaa Keski-Suomesta myös Lahden seudulle. Hurjimmissa kaavailuissa puhuttiin jopa kilpailun keskuspaikan siirtämisestä Lahteen. Lopulta viime vuonna saatiin ralli ulottumaan Lahden seudulle, mutta nyt toisenakaan vuotena se ei kovin merkittävällä tavalla sytyttänyt lahtelaisia. Viime vuonna oli Jokimaan erikoiskoetapahtumaa seuraamassa noin 10 000 ihmistä, nyt silmämääräisesti arvioiden hieman vähemmän.

Lahden lähistöllä ajettavien pikataipaleiden määräkin väheni. Yhtenä syynä tähän oli AKK:n mukaan se, että asiat maanomistajien kanssa eivät sujuneet toivotulla tavalla. Jo kesällä 2002 AKK:n tekemässä Lahti-analyysissä oli todettu Lahden seudun ongelmiksi maanomistajat, lupakäytäntö ja valitukset. Jyväskylän seudulla tämä tilanne on toisenlainen. Hyväksi esimerkiksi käy ralliarkistossani oleva lehtileike, jossa Laukaan Lankamaan kyläseuran ja tiekunnan puheenjohtaja Esa Eskonen kertoo, mitä ralli sille kulmakunnalle merkitsee:

”Rallipäivää odotetaan kuin joulua. Yhtenä vuonna Lankamaan erikoiskoe ei ollut rallin ohjelmassa. Tuntui kuin kylälle ei syksy olisi tullut ollenkaan.”

Maanomistajat saavat teidenkäytöstä korvauksen AKK:lta, minkä lisäksi kyläseura ja tiekunta myyvät katsojille makkaraa ja limsaa.

”Niillä rahoilla voi sitten osallistua vaikka kattoremontteihin, on tuota rallirahaa sen verran kertynyt. Ne rahat ovat osuuspankissa”, sanoi Eskonen Keskisuomalaisessa 22.8.2001.

Keski-Suomessa ralli on niin iso asia, että se koetaan enemmän kuin vain Jyväskylän asiaksi. Siellä kynnysrahan maksajina AKK:lle ovatkin kaupungin lisäksi Keski-Suomen maakuntaliitto ja Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy.

Keski-Suomessa tällainen maakuntahenki on selvästi korkeammalla kuin nuoressa Päijät-Hämeessä. Urheilussa tämä on viime vuosikymmeninä näkynyt myös siinä innostuksessa, mitä koko maakunnassa on tunnettu jääkiekkojoukkue JYPiä kohtaan. Koko maakunta on ylpeä JYPin menestyksestä. JYP on jopa valinnut peliasuihinsa Keski-Suomen maakunnan värit.

Päijät-Hämeessä ei vastaavanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ole. Tätä kuvaa sekin, että Lahden seudulla ei kuntaliitoshanke etene – Jyväskylän seudulla se tehtiin jo.

Rallin säilyttämiseksi Jyväskylässä on siellä tehty määrätietoista työtä. Olosuhteet myös ovat suosineet. Viimeksi on ralliakin hyödyttänyt, että sen keskuspaikalle Paviljongin alueelle valmistui tänä vuonna uusi 9-kerroksinen Sokos-hotelli (170 huonetta).

Rallin aikana Paviljongin värikkäällä alueella käy 50 000 – 70 000 ihmistä. Lisäksi Killerin raviradalla ajettavaa pikataivalta käy seuraamassa 20 000 ihmistä.

Näitä taustoja vasten ei Jyväskylässä tarvitse pelätä rallin valumista Lahteen. Itse rallitalouden kannalta AKK kuitenkin näkee, että koukkaaminen etelämpänäkin on hyvä asia. Tämän tietää myös Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson, joka tämän päivän Keskisuomalaisessa sanoo:

”En ole mustasukkainen Lahdelle ollenkaan. Tarkoituksenahan on saada ralleista kannattava bisnes, ja Lahdella pyritään saamaan porukkaa mukaan Helsingin seudulta.”

Lahdessa kannattaa toivoa, että AKK säilyttää Lahden rallin etäispisteenä. Sopimusta ensi vuodesta ei vielä ole tehty.

Varsinaiseksi lahtelaiseksi suurtapahtumaksi ralli ei kuitenkaan nykysysteemillä nouse. Eivät nousisi Jyväskylässäkään Salpausselän maailmancupin hiihtokisat, jos viikonvaihteen kilpailuista muutama käytäisiin heittämässä Jyväskylässä.

kari.naskinen@gmail.com

Millaisia ovat Viagran ympäristövaikutukset?

Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala sanoi Uudessa Suomessa olevansa huolissaan ehkäisypillereiden ympäristövaikutuksista:

”Jos vesistön yläjuoksulla nainen pissaa vessanpönttöönsä, pissa menee puhdistuslaitokselle puhdistettavaksi. Nykyiset puhdistusmenetelmät eivät kuitenkaan poista lääkejäämiä ja osa niistä päätyy lopulta jonkun juomaveteen.”

Sama koskee tietenkin kaikkia lääkkeitä. Viagraakin käytetään miljoonia pillereitä päivässä. Millaisiahan tämän potenssilääkkeen vaikutukset ovat, kun sitä hörppää tietämättään raanaveden yhteydessä?

kari.naskinen@gmail.com