Mitä, kuka, miten?

Kun David Lynchin perhe ilmoitti hänen kuolemastaan tammikuun 16. päivänä 2025, sanottiin Facebook-viestissä: ”Maailmassa on nyt iso reikä, kun hän ei enää ole kanssamme. Mutta kuten hän sanoisi, pidä silmäsi donitsissa, älä reiässä.”

Tällä viikolla katsoin Lost Highwayn (1997). Kun katsoo useamman kerran tuttua elokuvaa, voi keskittyä joihinkin avoimiksi jääneisiin kysymyksiin, koska elokuva sinänsä menee samalla tavalla kuin ennenkin. Nyt yritin saada selville, mitä tarkoittaa kadonnut maantie. Pakkohan tähänkin on jokin symboliikka liittyä, koska elokuva on Lynchin.

Elokuvan aivan viime metreillä ollaan Lost Highway Hotelissa jossain Hollywoodin lähistöllä. Hotellista ei ratkaisua kuitenkaan löydy, eikä Lynch tapansa mukaan tätäkään asiaa mitenkään selittänyt. Koska nimi ei tietenkään tarkoita mitään konkreettista maantietä, se viittaa päähenkilön, saksofonisti Fred Madisonin sielunelämään ja mielentilaan, jotka ovat hajallaan niin pahasti, että puolet elokuvastakin hän on autonasentaja Pete Dayton. En tietenkään ole varma, mutta Fredin psyyke ei pysy kasassa, kun hänelle ilmoitetaan, että hän on murhannut vaimonsa. Fredin tietoisuus katoaa kuin tie horisonttiin autiomaassa.

Koska kertomuksen tyylilaji on surrealismi, kaikki on mahdollista. Tällä kertaa koin elokuvassa identiteetin menetystä, todellisuuden hämärtymistä, mystiikan mahdollisuutta maailmassa, mutta lopulta jäin itse kadotetulle maantielle miettimään, eikä sellaista navigaattoria löydy, joka auttaisi.

Yhdessä kohtauksessa Fred Madison sanoo, että hän haluaa muistaa asiat omalla tavallaan. Tällaisesta varmaan on kyse Lynchin elokuvissakin, joissa muistot ovat outoja, eivätkä katsojat selviä niistä kunnolla. Koko ajan ollaan kuin unessa, jossa todellisuus haarautuu ja muuttaa muotoaan. Kaksoisolennot ovat tällaista haarautumista: Fred Madison ja Pete Dayton, joiden yhdentymistä ja erkaantumista ei osaa selittää. Sama asia Fredin vaimon Reneen ja Peten viettelemän Alicen kanssa. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta näissä Lynchin rinnakkaisissa maailmoissa: Twin Peaksissa Leland Palmer ja Tappaja-Bob sekä Blue Velvetissä Jeffrey Beaumont ja Frank Booth.

Sitten on valkoiseksi meikattu mysteerimies, joka kuvaa VHS-videokameralla. Mysteerimiehestä on vaikea sanoa mitään muuta kuin että mysteerimies se on.

Yhden elokuvan mysteereistä Lynch kuitenkin selitti Lost Highwayn kanssa samana vuonna ilmestyneessä Chris Rodleyn haastattelukirjassa Lynch on Lynch (1997). Elokuvan alussa Fred menee vastaamaan alakerran ovipuhelimeen, josta ei kuulu muuta kuin jonkun sanomana ”Dick Laurent on kuollut”. Kirjassa Lynch kertoi, että hän itse oli yhtenä aamuna vastannut ovipuhelimeen, jossa miesääni oli sanonut tämän saman repliikin Dick Laurentin kuolemasta. Fredin tavoin Lynch ei nähnyt ikkunasta ketään pihassa. ”En tiedä, kuka Dick Laurent on. Tiedän vain, että hän on kuollut. Vannon, että tarina on tosi”, sanoi Lynch Rodleylle.

Rikosjuttuhan elokuva on, mutta enemmän silti jotain muuta. Elokuvan musiikkiakin yritin tekstejä suomentamalla jotenkin tulkita, mutta mitään tolkkua en saa. Paitsi sen, että heti alussa oleva David Bowien biisi I´m Deranged on kuin tähän elokuvaan tehty:

Hassua kuinka salaisuudet kulkevat,
minä alkaisin uskoa.
Vaalea uskomus tuonnempana.
Ei paluuta, ei paluuta.
Sekaisin, alas, alas, alas.
Ja sade laskeutuu,
se on enkelimies.

Lopussa taas saksalainen Rammstein jyrää täysillä: ”Voit huomata hänet hiipimässä kellon ympäri. Hän on ollut vuoden yksin. Suru vei kaikki hänen aistinsa. Nukkuu hänen hautakivensä luona joka yö.”

Kuka on yksin? Minä ainakin, kun en vieläkään tiedä, kuka teki, mitä, miten, kuka siellä ja miksi, kenen kanssa enkeli hiipii. On tästä huolimatta elokuva, jonka voi katsoa joka toinen vuosi. Katse Lynchin mustan aukon reunoihin jatkuu. Fredille kuitenkin selviää se, että hän voi kotiin taas tultuaan soittaa omaan ovipuhelimeensa ja sanoa: ”Dick Laurent on kuollut.”

kari.naskinen@gmail.com

Taas saa hävetä

”Olen joutunut elämään lähes koko taiteilijanurani aikana työttömyyskorvauksella, se tuottaa paljon häpeää, koska samaan aikaan joutuu piilottelemaan tateilijana tekemään työtään.”

Galleria Uudessa Kipinässä (Lahti) on vielä tämän viikon oululaisen kuvataiteilijan Riikka Kontion näyttely suomalaisen tateilijan häpeästä. Taas saa hävetä -näyttelyssä on esillä tuoreita maalauksia ja installaatioita, jotka ovat syntyneet suomalaisille kuvataiteilijoille tehdyn häpeäkokemuksia kartoittaneen kyselyn tulosten pohjalta.

Riikka Kontio lähetti kyselyn kuvataidejärjestöjen kautta ammattitaiteilijoille maaliskuussa 2023 ja sai 336 vastausta. Yli 85 % vastanneista oli hävennyt itseään taiteilijan ammatissa. Häpeä liittyi useimmiten esillä olemiseen, osaamiseen, teoksiin ja apurahoihin. Myös itse ammatinvalinta ja köyhyys tuottivat ammattikunnassa häpeän tuntemuksia.

Taiteilijan häpeää lisää, se että ammatti koetaan vaikeasti ymmärrettäväksi, sen merkitystä ja tarpeellisuutta kyseenalaistetaan toistuvasti. Taiteilijaa syytetään yhteiskunnan loiseksi, vaikka usein kuvataiteilija on se, joka järjestää yleisölle ilmaista kulttuuritarjontaa oman taloudellisen hyvinvointinsa kustannuksella. (Uusi Kipinäkin on kävijöille maksuton.)

Näyttelyssä vierailijan on mahdollista jakaa oma häpeää tuottanut kokemus. Häpeän pahin vihollinen on avoimuus. Jakaminen vähentää häpeän valtaa.

Seinillä on tekstejä kyselyyn vastanneilta: ”Häpeäntunnetta pitää yrittää vain sietää.”
”Koko ammatti tuntuu välillä puuhastelulta, jossa kerätään huomiota.”
”Niin no, selviääkö niistä vai kerääntyykö ne vain vuosi vuodelta isommaksi häpeämöykyksi sisälle?”
”Häpeän tunnetta pitää vain yrittää sietää. Häpeä hellittää puhumalla ihmisten kanssa, jotka tuskailevat samojen tunteiden kanssa ja kestävät niitä. Sekin auttaa, että näyttelyiden jälkeen siirtyy ja keskittyy uusiin aiheisiin.”

Lisää Riikka Kontion kyselystä ja sen tuloksista verkkosivulla https://taiteilijanhäpeä.fi

kari.naskinen@gmail.com

Paheneva maa

Vuonna 1994 Suomessa tehtiin yli sata pankkiryöstöä. Tällaista se oli ollut jo vuosikymmeniä. Nyt ei roistojen enää kannata mennä pankkikonttoreihin naamarit päässä, kun helpommallakin pääsee, eikä kiinnijäämisen riskikään ole yhtä iso. Internetissä ja puhelimessa kaikki käy helpommin. Viime vuonna suomalaisilta yritettiin huijata rahaa tietoon tulleiden tapausten perusteella 107 miljoonaa euroa, missä oli kasvua edellisvuodesta yli kolmannes. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että kaikki huijatuksi joutuneet eivät edes kehtaa tehdä rikosilmoitusta tai ilmoittaa asiasta pankille, koska on noloa tunnustaa, että meni esimerkiksi rakkausansaan.

Pankit kyllä onnistuivat pysäyttämään näitä viime vuonna tehtyjä yrityksiä tai palauttamaan netissä rosvottuja rahoja 44 miljoonaa euroa, mutta paljon tuli silti menetyksiäkin.

Huijausten määrä kasvaa edelleen, mutta on tässä rikollisuuden muodossa se parempi puoli entiseen verrattuna, ettei tule ruumiita. Kari Haakanan kirjassa Tämä on ryöstö (2023) kerrotaan esimerkiksi 1906 Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin isosta ryöstöstä, jossa ammuskelussa kuoli viisi ihmistä. Lappeenrannan länsipuolella Taavetissa 1920-luvulla kuoli ryöstössä kolme ihmistä, ja hyvinhän mekin muistamme Jakomäen pankkiryöstäjien pakomatkan 1986 Mikkeliin, jossa rosvojen panttivangiksi ottama mies kuoli.

Nykyisin paha piilee netissä. Se on muuttanut maailman rikollisuuden osaltakin sellaiseksi, että enää ei ole suomalaistakaan lintukotoa, vaan olemme yhtä ja samaa maailmaa. Taannoin kuuntelemassani luennossa tietoturvaekspertti Mikko Hyppösen sanoi, että ”Internet on deletoinut maantieteen”.

Tässä isossa kokonaisuudessa ovat mukana myös pankkirosvot. He ovat digitalisoineet itsensä verkkoon. Nyt kun vielä tekoäly kehittyy ja kehittyy, se pystyy kohta soittamaan meille suomenkielisiä puheluita.

Hyppönen sanoi, että tilanne tulee jatkuvasti vaarallisemmaksi. Toistaiseksi esimerkiksi sähköverkon toiminta ei ole kiinni netistä, mutta Hyppösen ennustus oli, että 20 vuoden kuluttua näin on, joten rikolliset ja muut hakkerit pääsevät yhä pahemmin haittaamaan yhteiskuntien toimintoja.

Ei arvannut Hyppönen nuorena, että keksiessään 19-vuotiaana veljensä Arin kanssa tietokonepelin ”Paha juttu”, se olisi ollut nimeään myöten enteellinen. Veljesten ensimmäinen peli on edelleen pelattavissa Suomen Pelimuseossa, joka toimii museokeskus Vapriikissa Tampereella. Siellä ”Paha juttu” toimii avoimen lähdekoodin ICE-emulaattorilla, jolla voidaan ajaa Commodore-tietokoneiden ohjelmia.

Tein minäkin yhden pahan jutun 20 vuotta sitten: kun aloimme nykyisen vaimoni Ullan kanssa styylata, vein hänet Rautatienkadun Kuvapalatsiin katsomaan Aku Louhimiehen Pahan maan. Minulla se meni vuoden kymmenen parhaan elokuvan tilastoon, mutta myöhemmin Ulla kertoi olleensa melkein koko ajan silmät kiinni, koska se oli niin pahaa katsottavaa.

Hyppönen kertoi myös kyberturvayhtiö With Secure Oyj:n viime vuonna avaamasta maailman ensimmäisestä kybertuvallisuuteen keskittyvästä taidemuseosta, joka valottaa haittaohjelmien, nettivirusten ja muiden turvallisuusuhkien vaikutuksesta ihmisiin ja yhteiskuntaan. Museo on With Securen pääkonttorissa Helsingissä Välimerenkatu 1:ssä, avoinna perjantaisin klo 12-16.

NYRKKISÄÄNTÖJÄ

Finanssialan nettisivulla on nyrkkisäännöt, mitä ainakin on mustettava, kun haluaa välttää huijatuksi tulemisen

+ Varo sähköpostilla tai tekstiviestillä tullutta linkkiä. Älä avaa epäilyttävää linkkiä. Ylipäätään linkkien kautta ei tulisi kirjautua pankkitunnuksilla mihinkään.

+ Älä luovuta verkkopankkitunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Pankki tai viranomainen ei koskaan pyydä pankkitunnuksiasi eikä tarvitse niitä mihinkään.

+ Pankkitunnuksesi on tarkoitettu vain sinun käyttöösi. Älä anna niitä kenellekään.

+ Älä mene pankin, viranomaisen, postin, verottajan tms. verkkopalveluun hakukonetulosten kautta.

+ Varmista, että päädyt oikealle sivulle kirjoittamalla itse koko verkko-osoite selaimen osoitekenttään tai käyttämällä palveluntarjoajan mobiilisovellusta.

+ Jos epäilet tulleesi huijatuksi, ota ensimmäiseksi yhteys pankkitunnusten ja korttien sulkupalveluun (24/7) tai oman pankkisi asiakaspalveluun. Nopealla toiminnalla voi parhaassa tapauksessa rajoittaa tai estää vahinkoja. Tee rikosilmoitus poliisille. Äläkä jää yksin; uhriksi voi joutua kuka vain, eikä sitä tarvitse hävetä. Hae rohkeasti apua läheisiltäsi ja tarvittaessa ammattilaisilta.

kari.naskinen@gmail.com