Venetsian filmifestivaaleilla 2020 voitti tuomariston pääpalkinnon meksikolaisen Michel Francon elokuva Nuevo orden (Uusi järjestys). Outo elokuva, joka tuo mieleen Bong Joon-hon ohjaaman Parasiten (2019). Kysymys on tässäkin elokuvassa yhteiskunnallisista ristiriidoista ja ennen kaikkea niistä valtavista luokkaeroista, joista ei nähdä ulospääsyä demokraattisin keinoin. Elokuva alkaa raharikkaan perheen luksuskodissa tyttären hääjuhlaan valmistauduttaessa. Sitten vartioidulle portille tulee perheen entinen, pitkäaikainen työntekijä pyytämään lainaksi 200 000 pesoa (11 000 euroa), jota tarvitaan, jotta miehen puoliso saadaan pikaiseen sydänleikkaukseen. Rahaa löytyykin, mutta ei vielä tarpeeksi. Toisaalla kaupungin keskustassa on meneillään jotain kahakkaa, josta ei kunnolla saa selvää, eikä koko elokuvan aikanakaan selviä kuin se, että kysymyksessä on iso mellakointi, ehkä kapina tai peräti vallankumous. Kuvat Mexico Citystä ovat samanlaisia kuin nyt eläkemellakoista Pariisista.
Hetkittäin tuntuu siltäkin, että on menossa kaikkien sota kaikkia vastaan. Vain joitakin vinkkejä
katsojalle annetaan. Taloja ja autoja töhritään, ei kuitenkaan
punaisella, vaan vihreällä maalilla. Rikkaan perheen taloa
ympäröivän muurin yli tullaan, syntyy sekasortoa ja yhteen seinään
ilmestyy teksti ”Vitun kroisokset” ja perässä pasifistien
merkki, vaikka hyökkääjät eivät mitenkään rauhanomaisia
olekaan, päinvastoin erittäin väkivaltaisia. Kaupungilta näytetään
sekasortoinen kuva, jossa Louis Vuittonin
kauppaliike vaikuttaa pahasti tärvellyltä.
Kokonaisuus
ei silti ole näin yksisuuntainen. Elokuvan loppuessa on vaikea
sanoa, mitkä olivat koko rähinän tavoitteet. Meksikon armeijakin
oli siinä mukana, käytti ehkä syntynyttä sekasortoa hyväkseen
sotilasdiktatuurin pystyttämiseksi. Lisäksi tapahtuu sieppauksia,
mieletöntä pahoinpitelyä, isojen lunnaiden kiristystä ja
kidnapattujen teloituksia lunnaiden saamisen jälkeen. Absurdin
kokonaisuuden täydentää varakkaan kodin seinällä oleva Omar
Rodriguez-Grahamin iso
maalaus, jonka nimeksi lopputekstien yhteydessä mainitaan ”Vain vainajat ovat nähneet sodan
lopun”. Mutta
loppuuko sota joskus ja ketkä vainajat ja ketkä jäävät
henkiin ja kenen on valta sitten?
Muodoltaan elokuva on trilleri. Siinä on paljon
selittämättämiä
ristiriitoja, mitä
korostaa sekin, että elokuva on visuaalisesti komea. On
yksi
historiallinen yhtymäkohta 1900-luvun suurimpaan katastrofiinkin,
että vangiksi otettavat numeroidaan tussikynällä otsaan
merkittävillä numeroilla – ei enää tatuoinneilla – ja
yleisiin desinfiointisuihkutuksiinkin vangit pannaan.
Tarkoitus
saattaa olla esittää
provokatiivinen näkemys
siitä, miltä muutos voi näyttää, jos sellaiseen mennään. Miltä
sitten? Ainakin hallitsemattomalta, sillä ”Uudessa järjestyksessä”
ei ole yhtään
parempaa
järjestystä. Mutta silti: kehittyykö tällaisia kaaoksia, jos korruptiota, epäoikeudenmukaisuuksia ja muuta paskaa ei saada hoidettua kuntoon?.
Meksikossa
elokuvan vastaanotto oli julma, koska kumouksen syyllisiksi on tehty
alkuperäiskansojen tummaihoisia edustajia. Kritiikkiä sai
esimerkiksi sellainen kohtaus, jossa eliittiperheen tumma
palvelijanainen nauraa tyytyväisenä
kahmiessaan
arvoesineitä laukkunsa samanaikaisesti,
kun viereisessä huoneessa rikkaan
perheen jäseniä teloitetaan.
Joka
tapauksessa katsomiskokemus oli niin hyvä, että alle puolitoista
tuntia kestävän tarinan jääminen kesken ja lopputulos avoimeksi
harmitti.
kari.naskinen@gmail.com
