Ruotsin ja Tanskan välit menivät täysin poikki 500 vuotta sitten, kun Ruotsin uusi kuningas Kustaa Vaasa lopetti pohjoismaiden yhteistyön Kalmarin unionin puitteissa. Se oli hyvin toiminut yli sata vuotta, mutta Kustaa Vaasa sai tarpeekseen Kalmarin unionin ykköshallitsijan, Tanskan kuninkaan Kristian II:n Tanska-vetoisesta politiikasta, kun ”Kristian Tyranni” oli hyökännyt Ruotsiin ja valloittanut verisesti Tukholman. Kalmarin unioni oli ollut kuin jonkinlainen Euroopan unionin pienoiskokoinen esiaste, johon kuuluivat myös Islanti, Färsaaret, iso osa Suomea, pieni osa Pohjois-Saksaakin sekä Skotlannin saaret Shetlanti ja Okneysaaret. Vuodesta 1523 lähtien Ruotsin ja Tanskan välit olivat ensin sotaisat, myöhemmin muuten vain kiukkuiset ja nykyisinkin veljellisen vahingoniloiset, kun esimerkiksi toinen kruunuvaluutan arvo nousee toisen ohi. Kokenut suomalainen diplomaatti René Nyberg käsittelee esseekirjassaanRuotsin ja Venäjän välissä (Siltala, 2022) Skandinavian ja Venäjän historiaa 1400-luvulta alkaen ja siinä ”välissä” on tässä tapauksessa nimenomaan Tanska.
Kun en ole kirjaa lukenut, seurasin Nybergin vierailua Käpylän kirjastossa, jossa hän sanoi Ruotsin olleen tukalassa geopoliittisessa asemassa 1600-luvun puoliväliin asti, kun Skoone kuului Tanskalle. Ruotsi oli Tanskan saartamana, eikä sillä ollut henkireikänä länteen muuta kuin Götajoen suussa sijainnut keskiaikainen Nya Lödösen kaupunki, jota suojasi Älvsborgin linnoitus. Usein tanskalaiset kuitenkin tukkivat ruotsalaisilta tämän kauppatien Pohjanmerelle. Edelleen skoonelaiset ovat jotenkin leuhkia eroavaisuudestaan muista ruotsalaisista ja puhuvatkin murteella, joka muistaa tanskan kielen läntisiä murteita.
Ajankohtaisena yksityiskohtana noilta historiallisilta ajoilta Nyberg naurahti, että Ruotsin Nato-polemiikin yhteydessä ei ole juurikaan mainittu sitä, että Ruotsi oli 500 vuotta sitten hyvinkin läheisissä suhteissa Turkin kanssa. Koska Tanska veti yhtä köyttä Venäjän kanssa, haki Ruotsi tukivoimaa Turkin suunnalta. Tanska oli jopa tehnyt Pohjolan vanhimman yya-sopimuksen 1493 Moskovan suuriruhtinaskunnan kanssa.
Ruotsin ja Osmanien valtakunnan lähentyminen tuolloin oli loogisempaa kuin olisi nyt, sillä ottomaaneilla oli kova hinku laajentaa valta-aluettaan lännemmäksi ja pohjoisemmaksi. Balkanin se valtasi 1300- ja 1400-luvuilla. Kesällä 1389 turkkilaiset kukistivat Serbian kuningaskunnan kuuluisassa Kosovo Poljen taistelussa sen jälkeen, kun serbiterroristi Obilie oli murhannut turkkilaisen sulttaanin Muradin. Tuosta päivästä 28.6. tuli serbien kansallinen juhlapäivä. Sitten erikoinen sattuma: 28.6.1914 serbiterroristi Gavrilo Princip murhasi Sarajevossa Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin ja tästä syntyi monimutkaisten liittosopimusten takia ensimmäinen maailmansota.
Vuonna 1453 turkkilaiset valtasivat Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin ja tekivät siitä oman pääkaupunkinsa Istanbulin. Suliman Suuren johtamien turkkilaisten vyöry jatkui ja 1526 he marssivat Unkarin yli ilmestyen 1529 Wienin edustalle.
Ruotsi ja Turkki olivatkin 1500-luvun jälkipuoliskolla paljon lähempänä toisiaan kuin nykyisin. Vähän mutkia suoristellen laskin, että Ruotsin valtakunnan ollessa suurimmillaan oli matkaa Itämeran ruotsalaisesta etelärannasta Wieniin linnuntietä 750 km, nyt Malmösta Istanbuliin on 2000 km.
Tanskaan kuulunut Norjakin vihoitteli aikoinaan Tanskan suuntaan ja vasta 1800-luvun alkuvuosina tilanne selkiytyi, kun Norja sai itsenäisyyden. Noihin aikoihin liittyy muutos Suomenkin kohtalossa, kun Ruotsin valtakunta menetti Suomen alueensa Aleksanteri I:n Venäjälle. Nybergin mukaan tähän vaikutti se, että Ruotsin armeija oli hajallaan kolmella taholla, kun piti edelleen olla varuillaan Tanskan suhteen sekä myös Norjan ja Venäjän. Näin ollen Ruotsilla ei ollut Suomen sodassa tarpeeksi joukkoja taistelemaan Venäjää vastaan, eikä turkkilaisistakaan ollut avuksi.
Tanskalla joka tapauksessa on hyvä maine. Nyberg kertoi kaksi pientä esimerkkiä: kun August Strindberg kimpaantui saamaansa kritiikkiin ja vihoitteli kuningas Oskar II:llekin, hän lähti protestiksi maanpakoon Kööpenhaminaan 1887-89; kun J.K. Paasikivi keväällä 1941 ilmoitti eroavansa Moskovan-lähettilään tehtävistä, hän Helsinkiin palattuaan lähti lomalle Tanskaan.
Nyt Turkilla pyyhkii hyvin. Vertailuna bkt/asukas 2021:
Norja 89 000 dollaria
Tanska 68 000 dollaria
Ruotsi 61 000 dollaria
Suomi 54 000 dollaria
Turkki 9 700 dollaria
kari.naskinen@gmail.com
