keskiviikko 22. helmikuuta 2023

Työnteosta päästävä eroon

Englantilainen yhteiskuntafilosofi John Locke kirjoitti 1600-luvulla, että ”ihmisen elämälle todella tarpeelliset hyvät asiat ovat enimmäkseen lyhytaikaisia”. Sadan metrin juoksuun menee kymmenen sekuntia, rakasteluun vähän enemmän.

Varsinkin työnteko on liian pitkäaikaista touhua, monille liian raskastakin. Siksi SDP:n varapuheenjohtaja
Matias Mäkynen ehdotti eilen, että järjestettäisiin laaja kokeilu nelipäiväisestä työviikosta. Samasta asiasta on puhunut puheenjohtaja Sanna Marin jo aiemmin.

Nyt kun robotit ja kaikenlainen automaatio on saatu hienosti palvelemaan ihmistä, on pyrittävä siihen, mistä filosofi
Aristoteles haaveli jo 2300 vuotta sitten kirjassaan Politiikka (suomeksi 1991): ”Jokainen väline kykenisi käskystä suorittamaan oman tehtävänsä. - - - Kangsapuut kutoisivat itsestään ja näppäimet soittaisivat itsestään lyyraa.”

Hyvin kuviteltu. Samoin toiveajatteli
Karl Marx, jonka mukaan välttämättömyyden valtakunta muuttuu vapauden valtakunnaksi vasta, kun työnteko ihmisvoimin saadaan lakkautetuksi. Marxin tulkinta on kuitenkin hankalaa, koska hänen tekstejään lukiessaan törmää kummallisiin ristiriitaisuuksiin. Niin tässäkin asiassa, koska toisaalta Marx kuitenkin piti työtä ihmisen korkeimpana kykynä rakentaa maailmaa. Työnteko kylläkin rikastuttaa vain ennestään rikkaita, mutta joka tapauksessa Marx määritteli työn ”ihmisen ja luonnon väliseksi aineenvaihdunnaksi”.

Sitten taas toisin: Pääoman III osassa Marx kirjoitti, että vallankumouksenkin oleellisena tarkoituksena on ihmisen vapauttaminen työstä. Toisaalta hän samassa kirjassa totesi, että nimenomaan työn avulla ihminen erottuu eläimestä.

Tarvit
taisiin joku viisaampi selittämään näitä Marxin vastakkaisia näkemyksiä, mutta tällaisena harrastelijana vaikuttaa siltä, että Marxin kirjoitukset työn lakkauttamisesta koskevat sitä työtä, josta lisäarvo menee työpaikkojen omistajien taskuihin. Tämä järjestelmä tarvitsi hienosäätöä – ja isompaakin –, mutta kyllä esimerkiksi Locke ja Marx olivat samaa mieltä työn ensiarvoisesta tärkeydestä, samoin kuin ajallisesti heidän välissään elänyt Adam Smith, jota pidetään kansantaloustieteen isänä.

Kaikella on kuitenkin aikansa. Smithin pääteoksessa
Kansankunnan varallisuus (suomeksi 1933) hän kirjoitti kansakunnan varallisuuden riippuvan osaamisesta ja ahkeruudesta, mutta palveluammatteja hän ei arvostanut. Jonkun palvelijan työ huushollissa oli Smithin mielestä tuottamatonta, koska se ei lisännyt minkään arvoa. Päinvastoin palvelijaa pitämällä isäntä periaatteessa köyhtyi.

Aristoteles oli enemmän oikeassa kuin Smith. Nykyisin suomalaisista 70 prosenttia työskentelee palvelualoilla ja tämä määrä vain kasvaa.

Matias Mäkysen mielessä on
Britanniassa viime vuonna toteutettu kokeilu nelipäiväisestä työviikosta, johon osallistui 2900 työntekijää 61 työpaikalla. Tutkimukseen osallistuneet saivat neljässä päivässä enemmän töitä aikaan kuin viidessä päivässä. Lisäksi he alkoivat voimaan paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti, poissaoloja kertyi vähemmän ja henkilöstön halu pysyä työpaikassaan parani, mistä syntyi säästöä rekrytointikuluihin. Yli 90 prosenttia kokeiluun osallistuneista yrityksistä päätti jatkaa nelipäiväistä työviikkoa ja maksaa edelleen samaa palkka kuin ennen kokeilun aloittamista.

Karl Marx: ”Raskas työ on pakopaikka niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä.”


kari.naskinen@gmail.com