lauantai 19. joulukuuta 2020

Tuloerot supistuivat nolla pilkku jotakin, joten ilo irti siitä

Tilastokeskus sai tulokseksi, että Suomen rikkaimman kymmenesosan tulotaso laski viime vuonna 0,3 prosenttia. Köyhimmän kymmenesosan tulot sen sijaan nousivat 0,6 prosenttia. Helsingin Sanomat ja monet muutkin ottivat tästä ilon irti: ”Tuloerot kaventuivat”, sanottiin uutisotsikossa (HS 16.12.2020)

Tuon huolestuttavan 0,3 prosentin laskun jälkeen korkeatuloisimpien tulot olivat yli kuusi kertaa suuremmat kuin pienituloisimmilla.

Uutisjutun viimeisessä kappaleessa oli sentään maininta, että vuonna 1995 tämä ero oli ollut selvästi pienempi. Noista ajoista tilanne onkin oleellisesti muuttunut: pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen kasvu on ollut 29 prosenttia, mutta suurituloisemman kymmenyksen 87 prosenttia. Tästä huolimatta Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa
valehdeltiin, että tuloerot eivät ole tällä vuosituhannella kasvaneet juuri lainkaan!

Kun tuloeroista puhutaan, syntyy monelle ajatus kateuspuheesta. Tätäkin tietenkin on, mutta kysymys on isommasta asiasta. Isot t
uloerot eivät ole vain eriarvoisuusongelma, vaan niiden kasvu on vahingollista myös talouskasvun kannalta. IMF:n, OECD:n ja muidenkin talousviisaiden konklaavien mukaan tuloerojen kasvu hidastaa talouden kasvua. Tämä johtuu siitä, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien ihmisten tiedot ja taidot heikkenevät tuloerojen kasvaessa. Näin yhteiskunta jättää jäsentensä potentiaalia hyödyntämättä ja menettää talouskasvuaan. Paremmassa asemassa olevien tietoihin ja taitoihin tuloerojen kasvulla ei ole vaikutusta. OECD:n laskujen mukaan Suomi on menettänyt tuloeron kasvamisen takia paljonkin talouskasvustaan.

Tästä samasta asiasta kirjoittivat HS:n pääkirjoitusaukeamalla 27.11.2020 Aalto-yliopiston professori Minna Halme ja LUT-yliopiston professori Lassi Linnanen: talouskasvu heikkenee, jos vauraimman väestön tulot kasvavat, mutta talouskasvu kiihtyy, jos vähävaraisimman 20 prosentin tulotaso kohenee. Suomen talouskasvu olisi ollut vuodesta 1990 vuoteen 2010 viidenneksen toteutunutta suurempi, elleivät tuloerot olisi kasvaneet selvästi. He kirjoittivat myös siitä huonommassa asemassa olevien ihmisten heikentyvästä tietotaitotilanteesta: tulonjaoltaan tasa-arvoisimmissa maissa on vähemmän mielenterveysongelmia, lapsikuolleisuutta, väkivaltarikoksia ja vankeustuomioita.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on taas yksi vertailutilasto: Suomen suurituloisimpien alueella Espoon Westendissä oli asukkaiden mediaanitulo viime vuonna 48 950 euroa, yhdellä pienituloisten alueella Lahden Liipolassa se oli 17 230 euroa.

Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa tuloerot ovat joka tapauksessa paremmin hallinnassa kuin muualla maailmassa yleensä. On vain pidettävä huoli siitä, että näin on jatkossakin. Kysymys on poliittisista ratkaisuista. Hyvätuloiset eivät tietenkään kanna huolta tuloerojen kasvusta, koska omat asiat ovat kunnossa. Suomen Akatemiassa käynnissä olevasta tutkimuksesta on jo sen verran tullut tietoa siitäkin, että hyvätuloiset näyttävät pitävän muita useammin veroja ja sosiaalietuuksia lähinnä rasitteina. Toisen tähän suuntaan kallistuvan erityisryhmän muodostavat Perussuomalaisten kannattajat, joista vain 17 prosenttia on valmis lisäveroihin. Perussuomalaiset edustavat tälläkin mittaristolla ääriryhmää verrattuna muihin, sillä hyvätuloisista yleensä 34 prosenttia hyväksyy lisäverot. Solidaarisuus ei kuulu persujen aatemaailmaan vähimmässäkään määrin.

Suomen Akatemian tutkimusta vetävä professori Anu Kantola totesi tästä: ”Perussuomalaisten luku kertoo, että vene saattaa vuotaa myös kansalaisten syvissä riveissä, joissa ei enää olla valmiita panemaan euroja likoon, kun kansakunta on kriisissä” (HS 1.12.2020) ja tarkoitti koronakriisiä. Nämä syvät rivit uivat tällä hetkellä myös syvissä vesissä, siellä pimeässä lähellä pohjamutaa.

kari.naskinen@gmail.com