Kansakunnan jylhät kohtalot Kekkosen aikana

Lassi Nummen seuran järjestämän Jyväskylän Syksy -kulttuuritapahtuman ohjelmaan kuului keskustelutilaisuus Arvo Salosta. Siinä Tampereen yliopiston entinen Suomen kirjallisuuden professori Juhani Niemi palautti mieliin Salon hurlumheityylisen tv-musikaalin Vallan miehet, jonka MTV teki kolmiosaisena sarjana syksyllä 1986. Kun se ilmestyi kirjanakin (WSOY, 1986), oli alaotsikkona ”Kansakunnan jylhät kohtalot kevytmielisten miesten ohjauksessa”. Musiikin tv-esitykseen teki Jorma Panula, joka omia sävellyksiään enemmän sovitti siihen Salon teksteihin istuvia kansanlaulu-, kupletti-, iskelmä- ja oopperamelodioita. Toinen keskustelija Jyväskylässä oli fil.tri Riikka Ylitalo, jolta on juuri ilmestynyt kirja Sanamaagikko: Arvo Salon koetut vaiheet (Reuna, 2020).

En ollut Vallan miehiä nähnyt, mutta löysin sen imatralaisen antikvariaatin verkkokaupasta. Vallan miehet on raadollinen kuvaus vallankäyttöstä, päähenkilönä Urho Kekkonen. Melkein koko muu lauma hiihtää perässä, paitsi Veikko Vennamo ja muutama muu. Mielenkiintoiseksi asian teki aikoinaan se, että pääosa tämän farssimaisen esityksen henkilöistä oli silloin vielä elossa, Harri Holkeri, Aarne Saarinen, Kalevi Sorsa, Johannes Virolainen ym. Kekkonen sentään oli kuollut elokuussa 1986, joten ei muuta kuin antaa palaa. Voi vain kuvitella, että jos Vallan miehet olisi ollut Yleisradion tuotantoa, siitä olisi noussut kaamea mökä, mutta MTV:n tekemänä kritiikki oli tietenkin lievempää.

Sarjan terävimmt kärjet kohdistuvat presidentinvaaleihin, jotka eivät Kekkosen aikana oikein demokraattisen järjestelmän periaatteita noudattaneet. Äskettäin kuollut Kullervo Rainio kirjoitti hauskasi elämäkertakirjassaan Polkuja ja risteyksiä (Libera, 2020) vuoden 1978 vaalien ehdokasjoukosta: ”Yksi 78-vuotias sairas vanhus (Kekkonen), yksi kaiken vastustaja (Vennamo), yksi Jumalan unessa tähän tehtävään määräämä (Raimo Westerholm), yksi Tyynen valtameren shakkimestari (Eino Haikala) ja yksi sosialisti oikeistolaisen puolueen ehdokkaana (Ahti M. Salonen).

Omanlaisensa sosialisti oli Arvo Salokin, sanoi itse olevansa ”salolainen sosialisti”. Arvo Salon muistotilaisuudessa Merikarvian seurakuntasalissa 2011 puhunut Pekka J. Korvenheimon sanoi, että Salo oli alun perin 1950-luvun SDP:n kasvatti; tärkeimmät oppi-isät olivat itse Väinö Tanner sekä Väinö Leskinen, Kaarlo Pitsinki ja Pauli Burman. Arvo Salon tannerilaiseen ideologiaan sopi sekin, että 1961 hän meni Honkaliiton toimiston palvelukseen. Se oli hurja hanke Kekkosen uudelleenvalinnan estämiseksi ja oikeuskansleri Olavi Hongan valitsemiseksi Kekkosen seuraajaksi 1962. Tämä tyssäsi kuitenkin kuuluisaan noottikriisiin marraskuussa 1961, eikä Honka siten ollut ehdolla lopullisessa vaalissa. Tämäkin episodi Vallan miehissä käsitellään farssimaista pilkkaa noudattaen. Olavi Hongalle ei ollut järjestetty edes henkilöroolia, vaan hän on pelkkä honkapuu kravatti varressaan.

Salo toimi myös pitkään puheenjohtajana demaripiireissä epämuodikkaassa Väinö Tanner -säätiössä. Puheenjohtajana hän oli myös Suomi-Israel-yhdistysten liitossa seuraten K-A. Fagerholmia; tässä oli ainakin välillisesti esikuvana marsalkka Mannerheim, joka yhdessä Tannerin kanssa vaikutti merkittävästi siihen, että Suomen juutalaisia kohdeltiin tasavertaisesti jatkosodan vuosina.

Arvo Salo sai vuosien mittaan paljon julkista tunnustusta, esimerkiksi 1964 Eino Leino -seuran palkinnon ansioistaan Ylioppilaslehden päätoimittajana ja 1977 Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Ehkä eniten hän arvosti määräaikaista taitelijaprofessuuriaan ja erityisesti Kekkosen myöntämää professori (honoris causa) -titteliä.

Arvo Salo oli verbaalinen monilahjakkuus. Vallan miehet on tästä hieno esimerkki. Tekstistä 95 prosenttia lauletaan ja loppusoituiset riimit ovat nerokkaan herkullisia. Kokonaisuus on lähes kokonaan puhdasta ivaa ja Tapio Parkkisen ja Timo Ryyminin henkilöohjaus imitointeineen osuu niin maaliin kuin voi, henkilöhahmot ovat makeita:

Kekkonen = Heikki Nousiainen
Sylvi Kekkonen = Kristiina Elstelä
Paasikivi = Matti Tuominen
Tanner = Olavi Ahonen
Kuusinen = Kristiina Halkola
Karjalainen = Heikki Kinnunen
Virolainen = Kauko Helovirta
Saarinen = Eero Pikkarainen
Sorsa = Pirkka-Pekka Petelius
Vennamo = Juha Muje
Holkeri = Esko Roine
Koivisto = Pekka Laiho
Tellervo Koivisto = Riitta Elstelä
Väyrynen = Jukka Rantanen
Hrushtshov = Pertti Itkonen
Brezhnev = Paul Budsko

Helpolla ei Arvo Salo päästänyt varsinaisesti kuin Mauno Koiviston. Kekkosen jälkeen tuleva aika melkein neljä tuntia kestävällä dvd:llä on muutenkin lievempää irvailua, mikä tietenkin johtuu siitä, että Kekkosen harjoittama sisäpoliittinen peli oli loppunut. Kokoomus ja Keskusta eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä, yhdessä sieltä lauletaan: ”Päästäis hiihtämään, saatais Kekkonen.”

EDUSKUNTA-ALOITE
TRAKTORIEN PERÄVALOISTA

Jyväskylän Syksyn keskustelussa Juhani Niemi sanoi, että Arvo Salo oli ensisijaisesti tekstintekijä. Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin OTK:n Kuluttaja-lehdessä 1945 kirjoittajan ollessa 13-vuotias. Vuonna 1951 hän voitti NVL:n kirjoituskilpailun runosarjan, jossa toiseksi jäi Mirkka Rekola.

Sorsan hallituksessa Salo oli kulttuuriministerinä puoli vuotta 1982-83. Korvenheimokin sanoi silti, ettei Salo sosiaalidemokraattisesta vakaumuksestaan, poliittisista ambitioistaan ja harrastuksestaan huolimatta tuntenut koskaan politiikkaa omakseen. Puoluekoneiston pelisäännöt, järjestöbyrokratia ja omien puoluetoverien kyräilevä kateus jäivät vieraiksi tälle itsenäiselle luonteelle, luovalle kirjoittajalle ja sanataiteen mestarille.

Varsinkin ensimmäinen kansanedustajakausi 1966-70 oli Salolle pettymys. Kulttuuriradikalismilla ei päässyt näkyviin asemiin sos.dem. eduskuntaryhmässä. Juuri noihin aikoihin osui sekin ongelma, kuten Korvenheimo sanoi, että Salon tukijoukoissa tapahtui siirtymisiä enemmän kuin pari piirua vasemmalle, aina kommunisteihin saakka. Salolle tuli tässä selvä raja vastaan.

Eduskunnassa Salon painopiste oli luonnollisesti kulttuuripolitiikassa, joskin Niemi kertoi, että Salon ensimmäiset aloitteet koskivat traktoreiden perävaloja ja koulukotien ongelmia.

kari.naskinen@gmail.com