keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Jospa vitutukseen sittenkin voi kuolla

Suomessa on 2000-luvulla kuollut maaliskuussa keskimäärin 4590 ihmistä. Viime vuoden maaliskuussa luku oli 4851 ja nyt tänä vuonna 4599. Viruksentorjuntaohjelma näyttää siis toimineen hyvin. Ihmiset ovat olleet tottelevaisia.

Koronaviruksen riskiryhmiin kuuluu ikänsä tai sairauksiensa puolesta yli miljoona suomalaista, eikä tähän lukuun vielä ole laskettu liikalihavia, joiden todennäköisyys joutua tehohoitoon on suurempi kuin normaalipainoisilla.

Hankalimman riskiryhmän muodostavat vanhimmat ikäluokat, kuten koronakuolemat todistavat. Viruksen tappamat ovat keski-iältään olleet 84-vuotiaita. Tilastolukuja vääristää kuitenkin se, että koronakuolemiksi merkitään, vaikka kuolinsyy olisi ollut jokin muukin, mutta koronatilastoon joutuu, jos potilaalla on ennen kuolemaansa todettu koronavirus.

Olen minäkin THL:n ja hallituksen ohjeita noudattanut, mutta on jo alkanut tuntua painostavalta. Vankiloissa on luultavasti aika samanlaista, ellei parempaakin, on televisiot, dvd:t, netflixit, stereosoittimet, internetti, kirjastot, biljardi- ja koronapelit. Tähän ovat nyt yli 70-vuotiaat joutuneet tottumaan. On toteltava, koska on poikkeustila, hätätila, ja siksi hätätilahallitus on valmiuslain perusteella rajoittanut ihmisten perusoikeuksia. En ole vielä malttiani aivan menettänyt, mutta alan olla valmis vastaamaan Väyrysen vanhaan kysymykseen myönteisesti.

Voi vain kuvitella, miltä tuntuu vanhainkodeissa ja muissa sellaisissa laitoksissa, joissa muutenkin jo ollaan kuolemaan valmistautumassa. Siellä ollaan varmaan ihan ulalla. Dementikko ei tajua, miksi lapset ja lastenlapset ovat häneen yhteydessä ikkunan ja sen tuuletusluukun kautta, kuten on lehtijutuista luettu. Mitä järkeä tässä enää on?

Perushoitajien ammattiliiton puheenjohtaja Silja Paavola sanoikin jo, että koronaviruksen ohella myös vanhusten eristäminen voi olla vaarallista. Häkissä pitäminen on epäinhimillistä. Kuinka paljon siitä ahdistuksesta seuraa kuolemia, hän kysyi Helsingin Sanomissa.

Kyllähän vanhukset pystytään pitämään häkeissä vaikka ikuisesti, mutta ei sellainen enää elämää ole.

Hoivakoteihin siirrettävät vanhukset elävä niissä pari vuotta. Mitä sitten, jos se olisikin vain vuosi, mutta sinä aikana he voisivat tavata kunnolla sukulaisiaan? Jos joku sitten tartuttaisi mummoon viruksen, mummo ehkä kuolisi kuukauden kuluttua, koska hänellä oli ennestään myös keuhkoahtaumatauti ja sydän toimi tahdistimen kanssa. Elämä loppuisi kuitenkin arvokkaasti.

THL:n Mika Salminen sanoo, että nykytiedon mukaan koronavirus ei ole katoamassa maailmasta. Pahalta siis näyttää, että erilaisia rajoitus- ja pakotetoimia jatketaan ehkä pitkäänkin. Arviot rajoitusten kustannuksista vaihtelevat niiden pituudesta riippuen 20:stä 100 miljardiin euroon. Kysymys on jo niin suurista kansantalouden luvuista, että esimerkiksi tilastotieteilijä Osmo Soininvaara on sanonut vaarana olevan hyvinvointiyhteiskunnan täydellinen tuho.

Tässä mielessä Ruotsin malli on ehkä sitten parempi. Siellä ei tuijoteta vain maaliskuun tai huhtikuun tai toukokuun kuolleisuuslukuja, vaan nähdään, että
Ruotsissa kansantalous ja -terveys ovat 4-5 vuoden kuluttua paremmassa jamassa kuin jos nyt olisi pantu paniikkijärjestelyt päälle.

Viime vuonna kuoli sydän- ja verisuonitauteihin 19 000 suomalaista, viinaan 1700, diabetekseen 600 jne. Itsemurhan teki 700.

kari.naskinen@gmail.com