Käynti Pesäkallion kesäteatterissa tarjosi uutisen: yleisölle jaossa ollut Teatteri Vanhan Jukon kausiohjelma 2009-10 paljasti, että kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva, Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia siirtyy teatterin näyttämölle. Ensi-ilta on Jukossa 22.1.2010.Näytelmän dramatisoi ja "siirtää Lahteen" Juha Luukkonen, joka myös ohjaa näytelmän. Enää ei olla Pihtiputaalla, vaan elvytys-Suomessa tänä päivänä, mutta asiat ovat samoja, Niskasen elokuvan tv-jaksojen alaotsikoiden mukaisesti: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, Viina se ol kaiken pahan alku, Sanokaa sille yhteiskunnalle, Työttömyyskorvauksilla ei pitkälle pötkitä.
Näytelmässä kaupungin vuokrakaksio vinkuu ja huojuu, hoitoon ei pääse, koska ei ole akuuttitapaus, vielä ei ole vaaraa, ulosotto uhkaa, naapurit nauraa, poliisi kyttää, pääministeri puhuu telkkarissa jotain, josta pieni ihminen ei saa tolkkua, kirves tanassa, haulikko eteisessä, räjähteet repussa, pyyntö mielentilatutkimuksesta hylätty aiheettomana. "Sanokaa sille yhteiskunnalle terveisiä, että hankkii meille töitä, ehkä sitten pystyy paremmin noita verojakin maksamaan."
Kahdeksan surmanluotia kuuluu siihen sarjaan, jonka edeltäjät ovat Putkinotko, Ryysyrannan Jooseppi ja Täällä Pohjantähden alla. Luukkoselle tämä alue on tuttu, on tehnyt kovia juttuja ennenkin, mm. Maa on syntinen laulu, Huojuva talo ja Punainen viiva. Teatteri Vanhassa Jukossa nähtiin Luukkosen ohjauksena viime vuonna Elmer Diktoniuksen Janne Kuutio helsinkiläisen Projektori-ryhmän esityksenä.
Taloudellisessa ahdingossa elänyn pienviljelijä Tauno Pasanen ampui Pihtiputaalla neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia maaliskuussa 1969. Edeltäneen viikon Pasanen oli ryypännyt päivittäin ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä hänelle tuli riitaa vaimonsa kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos ja naapuri hälytti paikalle poliisit. Pasanen ampui minuutin sisällä lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. Tämän jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen ampumien poliisien aseiden tulenvaihtimet oli lehtikuvien mukaan säädetty sarjatuliasentoon, mikä aiheutti tapahtuma-aikaan keskustelun poliisien tarkoitusperistä. Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa.
Kahdeksan surmanluotia kuvaa nelilapsisen perheen elämää, johon kuuluvat työttömyys, toimeentulovaikeudet ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus. Ne näkyvät ahdistuksena ja väkivaltaisina purkauksina. Kukaan ei elvytä. Elokuvassa päähenkilön, jota Niskanen itse näyttelee (kuva), selviytymiskeinoja ovat pontikanvalmistus, ryyppääminen ja metsästys. Pienviljelijän ammatti ei lyö leiville, tulevaisuus on musta. Lehmillekin on heinät ostettava ja vähäinen metsä myytävä rahan puutteessa pilkkahintaan. Kun tähän lisätään virkavallan ylemmyydentunto kansalaisia kohtaan, on yhteentörmäys edessä. Hyvinvointiyhteiskunta on epäonnistunut ihmisten hyvän elämän turvaamisessa.
Elokuvansa alussa Niskanen sanoo: "Tämä elokuva ei pyri toistamaan uskollisesti tositapahtumaa, vaikka se perustuukin siihen merkittävämpien totuuksien osalta. Tämä on minun totuuteni, jonka olen itse elänyt ja kokenut, koska olen itse syntynyt ja elänyt tässä samassa ilmapiirissä."
kari.naskinen@gmail.com
