Raha ja rakkaus ja kauniit naiset

Kun tänne kotiin muumioituessaan tuntee itsensä välillä idiootiksi, luin Dostojevskin Idiootin, josko sieltä löytyisi kohtalotovereita. Hyvin löytyikin, sillä romaanin keskeiset teemat liittyvät aivan selvästi tuttuihin asioihin, rahaan, rakkauteen ja kauniisiin naisiin. Valitsin tähän kuviinkin näyttelijäkaunottaret venäläisestä tv-elokuvasta (2003), jossa Idiootin Nastasja Filippovnaa esittää Lidia Veletsheva (ylempi kuva) ja Aglaja Ivanovnaa Olga Budina.

Dostojevski sanoi joskus, että kauneus pelastaa maailman. Henkilökohtaisesti kuitenkin enemmän auttaa raha, johon tässä romaanissa pääsee parhaiten kiinni perimällä. Sitten kun on rahaa, pääsee kiinni kauneuteenkin. Tätä todistavat parhaiten F1-ajajat ja NHL-jääkiekkoilijat.

Jepantshinin perheen kaunein on nuori Aglaja, mutta hän on jopa niin ylettömän kaunis, ettei esimerkiksi rikas tilanomistaja Totski oikein rohkene Aglajaa havitella – ”hyvä Luoja, kuinka kaunis, ja kaunistuu joka päivä”. Myös romaanin päähenkilö, ruhtinas Myshkin on lähes kauhuissaan Aglajan kauneudesta: ”Te olette harvinainen kaunotar. Te olette niin kaunis, että pelottaa katsella Teitä.”

Aglajan vanhimmat siskot Adelaida ja Aleksandra ovat niin ikään kauniita, samoin köyhtyneen aatelisperheen tytär Nastasja Filippovna erityisesti.

Dostojevskin muista kaunottarista tutuin on varmaan Grushenka, joka tekee monta miestä hulluksi. Grushenkan lumoissa ovat pahiten Fjodor Karamazov ja hänen neljä poikaansa, joista Dmitrij näkee kuinka Grushenkan vartalo on jotain aivan ihmeellistä, se on kuin kaari, joka toistuu joka paikassa. Amerikkalaisessa Karamazovin veljekset -elokuvassa (1958) Grushenkaa näyttelee Maria Schell.

Vaikka Idiootissa on paljon onnettomia tapauksia, niin paljon on onnellisuuttakin. Kun Adelaida kysyy Myshkiniltä, miten tämä on ollut rakastunut, vastaa Myshkin, ettei hän ole rakastunut, on ollut… ollut… ollut onnellinen muulla tavoin. Sitten seuraa Myshkinin kymmenen sivun pituinen, idioottimainen monologi onnellisuudesta.

Jokainen onnellinen on onnellinen omalla tavallaan, tulee mieleen tästä 1868 ilmestyneestä romaanista. Kymmenen vuotta myöhemmin Leo Tolstoi aloitti Anna Kareninan toteamuksella, että jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.

Dostojevskillä itsellään oli sekä onnea että onnettomuutta. Siperiaankin hän joutui ja ehti kertaalleen saada kuolemantuomionkin, kun oli syyllistynyt liian rajuun poliittiseen aktivismiin liityttyään Petrashevskin kumoukselliseen salaseuraan. Tämä tapahtui ennen Idiootin kirjoittamista, ja Idiootissakin noteerataan Siperia sillä tavalla, että yksi virkamies huutaa pienen rikkeen tehneelle miehelle: ”Siperiaan, Siperiaan! Heti Siperiaan!”

Muutama vuosi sitten Venäjällä järjestetyn nettiäänestyksen perusteella Anna Karenina on viidenneksi paras venäläinen kirja ja Idiootti kuudenneksi paras. Näiden edelle pääsivät Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Tolstoin Sota ja rauha sekä Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Karamazovin veljekset.

SOSIALISMI, JUMALA
JA KENRAALIT

Siperiassa Dostojevskin maailmankatsomus muljahti ympäri. Idiootissa sosialismin ottaa esille ruhtinas Myshkin, joka vertaa sitä ateismiin. Molemmat ovat lähtöisin epätoivosta, syntyneet vastakohdaksi katolisuudelle moraalisessa mielessä, korvatakseen uskonnosta kadonneen siveellisen voiman ja sammuttaakseen ihmiskunnan henkisen janon.

Myshkin ei tällaista ideologiaa hyväksy, vaan sanoo, että ”Lännen vastakohdaksi meidän on nostettava loistoonsa oma Kristuksemme, jonka me olemme säilyttäneet ja jota he eivät ole koskaan tunteneetkaan”.

Ortodoksina Myshkin ei hyväksy kuitenkaan katolisuuttakaan, joka saarnaa väärennettyä Kristusta: ”Roomalainen katolisuus ei ole edes mikään usko, vaan yksinkertaisesti Länsi-Rooman imperiumin jatko - - - Paavi anasti maata, nousi maalliselle valtaistuimelle ja tarttui miekkaan, johon lisätty valhe, juonittelu, petos, fanatismi, taikausko ja konnamaisuus. Kaikki on vaihdettu rahaan, halpaan maalliseen valtaan. Eikö tämä muka ole antikristuksen oppia?”

Uskosta ja Jumalasta ruhtinas Myshkinillä oli selvät sävelet: ”Uskonnollisen tunteen perusolemus ei alistu minkäänlaiseen järkeilyyn.” Tämän hän sanoi huomanneensa nimenomaan venäläisten sydämissä. Jumalan ilo on aina suurta, kun hän taivaasta näkee, että syntinen asettuu koko sydämensä kyllyydestä rukoukseen häneen eteensä.

Kenraaleistakin puhutaan, koska he ovat Venäjällä Jumalasta seuraavia. Kenraalin arvoa pitävät venäläisen suurimpana onnena lastenhoitajatkin, jotka kehdossa poikavauvaa nukuttaessaan hyräilevät: ”Kullassa tulet kulkemaan, kenraaliksi kohoamaan.”

”Tosiaankin, palveltuaan 35 vuotta, niin kukapa meillä ei lopulta olisi voinut kohota kenraaliksi”, kirjoittaa Dostojevski, ”ja säästää kohtalaista rahasummaa luottokassaan?” Näin se menee Suomessakin, jossa omia luottokassojaan voi täydentä vielä eläkkeelleäkin, kuten Juhani Kaskeala ja Jarmo Lindberg ovat osoittaneet.

Myshkin itse on romaanissa eräänlainen armon ja anteeksiannon symboli, jalon vilpitön ja luottavaisuudessaan rajaton. Näillä ominaisuuksilla ei maailmassa kuitenkaan pärjää, joten täydelliseksi idiootiksihan Myshkin lopulta vaipuu. Romaanin alussa hän ei vielä ole kuin sellainen tavallinen idiootti, jolle vaikka sanotaan Liteinij Prospektilla, että älä nyt kärryjen alle mene, idiootti.

DOSTOJEVSKIN VAIMON
SUKU SUOMESTA

Fjodor Dostojevskin toisen vaimon Anna Grigorjevnan äiti Anna Maria oli ruotsalaista Hoffrénin pappissukua, ja hän syntyi 1812 Mikkelin Korpilahdella. Isä oli ukrainalainen Grigori Snitkin.

Isoäiti tässä ruotsinpuoleisessa sukuhaarassa oli Kangasniemellä syntynyt Maria Elisabet, joka oli naimisissa Loviisassa syntyneen Nils Adolf (Nikolai) Miltopaeuksen kanssa. Heillä oli maatila Mikkelin kuvernementissa. Tämä tila olisi nykyiseen Mikkelin karttaan sijoitettuna Siekkilän kaupunginosassa.

Miltopaeus-suku on lähtöisin Turusta Ruskeapään talosta. Esi-isissä kauemmas mentäessä sieltä löytyy myös Turun akatemian rehtori Martinus Miltopaeus (hauta Turun Tuomiokirkossa), komissiomaanmittari Johan Miltopaeus ja Turun kaupunginvouti Mårten Miltopaeus. Joten kyllä me Dostojevskiä saadaan vähän vedettyä omaksemme.

Anna Grigorjevna syntyi kuitenkin Pietarissa 1846. Anna oli nimittäin äitinsä ja sisarustensa kanssa muuttanut sinne isän kuoltua. Pietarissa he identifioituivat ruotsalaisiksi, kun Miltopeuksien kotikielikin oli ruotsi. Anna kävi ensin saksalaisen koulun ja sitten tyttökymnaasin. Hän opetteli pikakirjoituksen ja tämä taito vei hänet Dostojevskille sihteeriksi. Naimisiin he menivät 1867. Dostojevskin ensimmäinen puoliso Maria Isajeva oli kuollut 1964.

kari.naskinen@gmail.com

Päähän meni digitaalinenkin vappu

Kaikkea tämä koronatouhu saa aikaan. Jotta voitiin järjestää vappujuhlat, piti perehtyä sellaiseenkin keksintöön kuin Skype. Tosin juhlien nuoremmat osallistujat vähän ennen tilaisuuden alkua neuvoivat, että kannattaakin mennä vastaavanlaiseen Zoomiin, jossa ääni ja kuva ovat parempilaatuiset. Niin sitä joka tapauksessa kokoonnuttiin kolmella paikkakunnalla netin ääreen ja sehän toimi hyvin. Tuo kuva ei kuitenkaan ole meidän vappuzoomista, kun unohdin kuvan ottaa, mutta tuollaiselta nämä digitaaliset tapaamiset näyttävät.

Meitä oli kahdeksan, aloitimme vapunaattona klo 19 ja sovimme aikatauluksi, että lopetetaan viimeistään klo 23, kun Isänmaan puolesta alkaa. Piti se kuitenkin lopulta panna nauhoitukseen, kun juhlasimat aiheuttivat simahtamisen oireita.

Hyvin tämä toimi. On ollut huonompiakin vappuja. Joskus on satanut lunta ja ainakin 1972 meni Alkon myymälät lakkoon 24.4. ja avautuivat vasta kesäkuun alussa. Täpärälle meni 1985, jolloin maaliskuun lopulla alkanut lakko päättyi 29.4.

Koska vappuhlissa pitää olla poliittista ohjelmaa, olin opetellut Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperasta vapun tyyliin sopivasti laukkuryssä Simana Arhippaisen arvoituslaulun ja meidän Ulla lausui turkkilaisen kommunistirunoilijan Nazim Hikmetin värssyt kirjasta Puut kasvavat vielä – pidetään siis toivoa yllä elämästä koronaviruksen jälkeenkin. Koska jokaisella Leningradissa käyneellä on Leninin matkamuistopatsas ikkunalaudalla, toin omani siihen tietokoneruudun eteen rekvisiitaksi.

Lisäksi Zoom on niin kätevä systeemi, että siihen sai myös karaokelauluja, joista huutoäänestyksen perusteella tulivat lauletuiksi Tutta Jewin, Katri Helenan, Tapio Heinosen ja Juhani Markolan kipaleet.

Aina toukokuussa meillä on samalla sukulaisporukalla tapaaminen Liigapörssin kiertopalkinnon luovuttamiseksi päättyneen kauden voittajalle. Nyt tämäkin homma oli mahdollista toteuttaa etäkokouksena, koska pokaali pysyi edelleen veljelläni Jupella Jyppikylässä. Leninin ohella pokaali oli toinen vappurekvisiitta, lisäksi tietenkin serpentiinejä ja ilmapalloja.

Tähän väliin panen tulevaa varten Oulun Viikko-Sanomissa 4.6.1853 julkaistun simankeitto-ohjeen. Tämän löydön oli tehnyt tohtorikoulutettava Kaisa Kyläkoski Jyväskylän yliopistosta, ja näin laitetaan hyvää simaa eli mesi-olutta (mjöd) Franskan tapaan:

14 naulaa hunajaa
18 luotia kruuku-rusinoita
7 luotia liederkukkia (fläderblummor)
4 1/2 luotia kremor-tartaria
7 kannua lähde-vettä
2 naulaa jästiä.

”Vesi keitetään ensin ja valetaan kiehuvana rusinoille. Neljänneksen tiiman päästä pannaan liederkukat sekaan ja vähän myöhemmin kremor-tartari. Sittekun seko on ennättänyt melkein jähtyä ja tullut rievun läpi siilatuksi hämmenetään siihen hunaja. Sen jälkeen pannaan jästi sekaan ja kaikki jätetään käymään lämpimässä paikassa, johon ei kuitenkaan tarvita kovempaa lämmintä kuin hyvin lämmin kesä-ilma, taikka sen mukaan muuten lämmitetty sija (25 tavallista Celsio-termomeetrin kraatia). Kahden viikon päästä on se tarpeensa käynyt ja sitte lasketaan sima astiaan, jossa se saapi pari kuukautta umpihengessä selvetä, jonka jälkeen se jaetaan 24 tavalliseen putelliin.”

MENIKÖ KAIKKI HYVIN?

Hauska oli huomata, että kun vappujuhlamme oli päättynyt ja Zoomit oli suljettu meillä, Jyväskylässä ja Oxfordissa, niin me Ullan kanssa istahdimme keittiön pöydän ääreen aivan niin kuin muulloinkin vieraiden lähdettyä. Kaadoin lasiin vielä 4 cl votkaa vanhaan tapaan, mutta nyt ei tarvinnutkaan huolehtia siitä, menikö kaikki hyvin.

Yleensä on niin, että siinä keittiössä käydään läpi asiat, kun vieraat ovat lähteneet: olikohan kahvipöydässä kaikki mitä piti, ei kai mitään puuttunut, olivat neljä tuntia, olikohan se sopiva aika, olisikohan sittenkin pitänyt olla myös punaviiniä, tuliko illan aikana sanottua mitään höhlää, miltähän se marjapiirakka maistui, vaikka kaikki kehuivatkin? jne.

Sekin tällaisessa etävierailussa on kätevämpää, ettei tarvitse hirveästi suunnitella pukeutumista, vain yläosan pitää olla tip top. Halvemmaksikin tuli, kun ei tarvinnut hankkia kuin itse tarvitsemat simat ja tippaleivät. Tästä huolimatta päätimme, että jos puut kasvavat vielä, niin vuoden kuluttua pokaalijuhla järjestetään taas vanhaan malliin Jyväskylässä, Lahdessa tai Oxfordissa.

kari.naskinen@gmail.com

Silkkitie viruksille Kiinasta Eurooppaan

Silkkitieksi kutsuttiin vanhaa kauppareittiä, jota pitkin tuotiin Kiinasta silkkiä, norsunluuta ja kaikkea muutakin arvokasta tänne lännemmäs. Sen käyttö alkoi hiipua, kun 1400-luvulla löydettiin merireitit Kiinasta Eurooppaan. Nyt se on otettu oikeastaan uudelleen käyttöön, kun Kiinasta on tullut mahtitekijä maailmanmarkkinoilla. Kamelikaravaanien sijasta Silkkitiellä kulkevat nyt isot tavarajunat. Junissa on myös ihmisiä ja taudinaiheuttajia.

Helsingin yliopiston oikeusgenetiikan dosentti Jukka U. Palo kirjoitti asiasta pelottavasti yliopiston Viikon juttu -sivustolla 27.4.2020:

”Mustan surman (Yersinia pestit) ja koronan (Covid-19) alkulähteet ovat samankaltaisia ja samalla suunnalla. Mustan surman alkulähteitä on selvitelty pitkään, ja kuten koronaviruksenkin kohdalla, populaatiogenetiikalla on tässä tärkeä rooli. Yersinian ja monien muiden taudinaiheuttajien kohdalla myös muinais-dna-tekniikat ovat viime aikoina olleet käytössä. On selvää, että Musta surma tuli idästä, ja sen viimeinen etappi Krimiltä Genovaan tunnetaan hyvin. Vuonna 2010 julkaistu Yersinian perimän geografinen analyysi ehdotti syntysijaksi Kiinaa. Se on mahdollista, sillä Hubein provinssissa riehui vuonna 1334 tauti, joka tappoi 5 miljoona ihmistä, 90 % provinssin asukkaista. Siis sen provinssin, jonka pääkaupunki sijaitsee Jangtse- ja Han-jokien haarassa ja joka tunnetaan nimellä Wuhan!”

Vainko sattumaa, että ensimmäinen koronavirustapaus Italiassa rekisteröitiin Alassiossa, sadan kilometrin päässä Genovasta?

Myös influenssakannat H2N2 (”aasialainen” 1957-58) ja H3N2 (”hongkongilainen” 1968-69) sekä Sars (2003-04) lähtivät ihmiskiertueelle Aasiassa. Syitä tälle ovat varmastikin alueen ilmasto, väestöntiheys ja ruokakulttuuri.

Myös koronaviruksen reitti näyttäisi seurailevan tätä linjaa. Koronaviruksen leviämisestä alettiin Kiinan sairaustapausten jälkeen puhua Iranissa ja sitten Pohjois-Italiassa. Palo kirjoittaa, että ”tässä Silkkitietä seurailevassa Kiina – Lähi-itä – Italia -järjestyksessä voi olla kyse sattumasta ja toisiinsa liittymättömistä prosesseista, mutta kokonaisuuden yhdennäköisyys on huomattava”.

Loppuvuodesta 2019 julkaistiin tutkimustietoa Mustasta surmasta, jonka tulo idästä ja erittäin nopea leviäminen halki Euroopan näkyi, mutta aivan tarkoin ei alkukotia pystytty paikallistamaan. Covid-19:n alkulähteeksi on mainittu tori Wuhanissa, jossa tauti oli siirtynyt lepakoista tai muurahaiskävystä ihmiseen. Cambridgen yliopiston tutkimusprojektin alustavat analyysit viittaavat kuitenkin siihen, että alkupisteeksi tulkittu tautiaalto Wuhanissa olikin paikallinen epidemia ja että pöpön maailmanvalloitus alkoi jo syyskuussa 2019 lähes tuhannen kilometrin päästä Guangdongista. Lopullisia tuloksia odotellaan.

Koronaviruksen leviämisreittejä arvioitaessa näyttävät joka tapauksessa kummittelevan ikiaikaiset kauppa- ja kulkureitit maalla ja merellä. ”Vaikka rahalla saa ja suihkukoneella pääsee, nousee erityisesti esiin Silkkitie”, kirjoittaa Palo.

Silkkitie ei varsinaisesti ollut yksi täsmällinen reitti, vaan kyse oli kokoelmasta suurin piirtein samaan suuntaan kulkevia reittejä. Pääreitti kulki Tiibetin ylängön pohjoispuolitse Samarkandiin, siitä Iraniin ja lopulta Syyriassa haarautuen pohjoiseen kohti Konstantinopolia ja Roomaa sekä etelään kohti Aleksandriaa. Palo sanoo Silkkitietä pitkin kulkeutuneen tauteja, mistä on saatu todisteita mm. populaatiogeneettisistä analyyseistä, esim. pernarutto- ja leprabakteerien perimät osoittavat geenivirran Silkkitietä pitkin. Eikä kyse ole pelkästään mikrobeista:

”Ajanlaskun alun tienoilla Silkkitien taukopaikalle Luoteis-Kiinaan jätetyistä ´henkilökohtaisista hygieniatikuista´ – siis ulostenäytteistä – on löytynyt paljon sisäloisten munia. Lajikirjoa on ollut: heisimatoja (Taenia), suolinkaisia (Ascaris) ja piiskamatoja (Trichuris). Yksi munista tunnistettu laji kuitenkin kiinnitti tutkijoiden huomion, maksamato Clonorchis sinensis. Tämä etanoita ja kaloja väli-isäntänään käyttävä loinen elää soisilla alueilla, parin tuhannen kilometrin päässä hygieniatikkujen karulta löytöseudulta ja oli kaiken todennäköisyyden mukaan päätynyt pohjoiseen kauppamatkustajan mukana.”

”Kuinkahan pitkälle länteen loisia on sitten päätynytkään, ennen kuin mieleen tulee Arthur Miller”, pohtii Jukka O. Palo. Kauppamatkustaja Willy Loman kylläkin tekee itsemurhan, mutta onkohan kiinalainen maksamato ollut henkisesti aiheuttamassa paineita. Wuhanissa tai Genovassa hän ei kuitenkaan ollut käynyt.

kari.naskinen@gmail.com

Stonehengen kivet kuin Lego-palikoita

Televisiosta on tullut kolme jaksoa sarjaelokuvasta Talo jalavan varjossa. Tapahtuu aivan 1900-luvun alussa Englannissa. Miespäähenkilö on Henry Wilcox, jonka perhe on rikastunut suunnattomasti mm. tuottamalla Afrikasta kumin raaka-ainetta. Tästä siirtomaiden ryöstämisestä jo ehdinkin kirjoittaa toissa päivänä, mutta lisäksi sarjassa otettiin ohimennen esille Stonehengen erikoinen kivirakennelma.

E.M. Forsterin alkuperäisromaani on vuodelta 1910, jolloin Stonehenge oli iso mysteeri, eikä siitä kunnon selvyyttä koskaan saadakaan. Henry Wilcoxin ja Margaret Schlegelin innostamana kävin divarissa ja löysin vanhan lehden, jossa tällaisia menneisyyden arvoituksia kuvataan, ei varsinaisesti selitetä. Stonehengen lisäksi lehdessä esitellään Gizan pyramidien vieressä oleva sfinksi, olmeekkien kivipäät Meksikossa, Costa Rican kivipallot, Pääsiäissaaren patsaat ja muutama muukin arvoitus.

Luultavasti vanhin näistä on Stonehengen ympyrä, joka on arkeologisten ja muiden tieteellisten tutkimusten perusteella tehty vähitellen ehkä 3000 eaa. - 1500 eaa. Rakentajista ei ole hajuakaan. Jättiläiset, kelttiläiset druidipapit, vieraat ulkoavaruudesta, viikingit, roomalaiset…?

Kun tällaisia juttuja alkaa netistä klikkailla, niin helposti päivä menee, mutta onhan tässä nyt aikaa. Stonehengen kohdallakin teoriat ovat mitä villeimpiä ja hauskempia. Yhdenkin, peräti USA:n tieteenedistämisseuran vuosikongressissa pidetyn esitelmän mukaan kysymyksessä voikin olla musiikkiin liittyvä asia:

”Yhtenä päivänä esihistoriassa Etelä-Englannin tasangolla kaksi huilunsoittajaa puhalsi samanaikaisesti taianomaista musiikkia. Se houkutteli paikalle neitoja, jotka alkoivat tanssia, vaikka oli pyhäpäivä, jona huvittelu oli kielletty. Jumalat vihastuivat tästä ja muuttivat nuoret kivipatsaiksi.” Tämän esitelmöitsijä tietenkin kertoi taruna, mutta sitten hän muuttui taas tiedemieheksi:

”Taruun saattaa kätkeytyä totuudensiemen. Voi olla, että Stonehengen pystyttäjiä innoitti harhakuva, jonka loivat kaksi musikanttia. Nimittäin kun kaksi muusikkoa soittaa taajuudeltaan samaa ääntä ja kuulijat kiertävät kehää heidän ympärillään, kuulijoista tuntuu, että soitto vuoroin voimistuu, vuoroin häviää olemattomiin. Kyse on interferenssi-ilmiöstä, jossa ääniaallot summautuvat ja vaiheensa mukaan joko vahvistavat tai sammuttavat toisensa.”

Aivan tuore nettijuttu CNN-uutistoimiston sivustolla puolestaan kertoo, että Stonehengessä käytettiin jo tuhansia vuosia sitten samanlaista kahden kappaleen kiinnitystapaa kuin on Lego-nappuloilla. CNN:n kuvista näkyy, että näin on: toisessa kivessä on kuoppia ja sen päälle pannussa kivessä on kohoumia, jotka menevät niihin kuoppiin.

Ufo-porukoiden tekemisistä ei tietoa ole, mutta kyllähän kaikki mahdollista on. Jotkut ovat sitä mieltä, että matkustusajat maailmankaikkeudessa ovat niin pitkiä, ettei sieltä kaukaa tänne meille ole tulijoita, kun emmehän mekään kovin kauas pääse reissaamaan. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, millaisia konsteja on ehkä niillä olioilla, jotka ovat alkaneet kehittyä vaikkapa miljardi vuotta aiemmin kuin homo sapiensit. Niillä voivat liikkumistavatkin olla toisenlaisia paremman osaamisen ansiosta – oliot voivat ehkä muuttaa olomuotonsa esimerkiksi valoksi, jolloin matkanopeus suurenee, eikä tarvita erikseen mitään avaruusaluksia – sitten perillä vain muututaan takaisin alkuperäisiksi.

Tällainenkin tuli mieleen, kun luki eilen Helsingin Sanomien juttua kolmesta Pentagonin julkaisemasta ufo-videosta vuosilta 2004 ja 2015. Näin Pentagon vahvisti, että kysymyksessä ovat aidot havainnot ja niistä saadut videokuvat. Yhden havainnon olivat tehneet hävittäjälentäjät, mutta he eivät olleet Maapallolla tehdyllä rakkineellaan pysyneet vierailijan vauhdissa mukana, joten se oli karannut näkymättömiin.

Saa nähdä, mihin tämä ilta innostaa, kun Hero-kanavalta tulee Transformers – Kuun pimeä puoli. Neloselta tulisi yöllä myös tärkeä Astral-tv, mutta sen aikana ollaan varmaan jo simaunessa.

kari.naskinen@gmail.com